MC Sige

                                          Mielilauseet (2023) OSA 2

1.Tää haitallinen informaatiotulvan määrä sosiaalisessa mediassa rajottaa rekisteröimästä jonkin verran asioita. Vaikka olisi niistä kuullutkin, tavallaan menee silti ohi, kun on niin paljon virikkeitä, mistä pitäisi olla kiinnostunut. Tämä aiheuttaa ihmisessä sellasta "päätön kana"- käytöstä.

2.Niin, sitä ei voi loputtomasti siirtää miten pitkään voi olla vielä kuin lapsi tai nuori. Sitä kokoajan haluaisi siirtää kun se tuntuu siltä, että se oli sitä elämää parhaimillaan, se on jonkinlainen sitkeä illuusio ja aikuistumisen pelko. Mut sitten tuleekin se hetki, kun pitäs ottaa vastuuta niin se vaan on sitten yksinkertasesti ohi. Ja pitäisi opetella murtaa se illuusio ja ajatella, ettei se ole niin paha, että se loppuu, se on vaan luonnollinen seuraava vaihe, jonka voi myös täyttää ilolla.

3.Tarjoamme toisillemme jäykän bisnestä tekevän version itsestämme, se luo muurin välillemme keskustelussa. Ja osa noista ihmisistä voi itse pitää itseään samaan aikaan kovinakin markkinakapitalismin vastustajina.

4.En innostu todellisuudesta, jossa olisi vain yksi sallittu tapa toteuttaa itseään ihmisenä. Siis yhtään minkään asian suhteen.

5.On pitkään pelottavaa, mut lopulta vapauttavaa päästä sellaiseen mielentilaan, ettei tarvitsekaan olla joka kerta paras siinä mitä ikinä tekee. Välillä siihen voi palata leipälajissaan, se on ihan ok ja jopa tarpeellista, mut ihan joka hetki joka asiasta, niin ei kiitos.6.Joidenkin ihmisten kaa ei pärjää, ellei oo helvetin kylmä pää, mut ne ihmiset ei itse tajua ollenkaan sitä, millasia kykyjä heidän kanssa oleminen toiselta vaatii.

7.Viisas ihminen voi olla kova pakoilee vastuuta, koska hän on niin ihastunut löytämäänsä vapauden ideologiaan, että hänestä voi tulla aika neuroottinen sen puolustamisen kaa. Vaikkei jokainen uusi vastuutehtävä johtaisi sen menetykseen, hän silti pelkää sitä, koska hän muistaa millaista on elää orjana ja se ei sovi hänen arvolleen, koska hän mieltää itsensä viisaaksi.

8. Oot naurettava heidän mielestään, kun esität poikkipuolisia näkemyksiä vallitsevaan näkemykseen verrattuna. He pitää sua hassuna, koska sunhan pitäisi ajatella vallitsevan mielipideilmaston mukaisesti, niinku he ajattelevat, koska niinhän pitää ajatella.

9.Yksi sanallinen vallankäyttö pyrkimys on haukkua toista jostain ominaisuudesta ja jos ne sanat jää kummittelee takaraivoon tai se haukkumisena kohteena ollut ei sillä hetkellä nää, että tuo haukuttava ominaisuus ei millään tavalla yksilöidy häneen vaan on nähtävissä muuallakin, nuo sanat ovat onnistuneet vaikuttamaan häneen loukkaavasti.

10.Tekeekö se mustakin sotaisan mielen, jos kovasanaisesti sanon että ymmärtäkää jo ottaa rauha sydämeenne sodan sijasta? Miten se oikeen pitää sanoo kun siinä on joku läski naama punasena huutamassa, että mun pitäs nyt taistella, muuten oon paskahousu isänmaanpetturi. Niin miten mä sen sanon, että enkä ole?

11.Toisinaan on hauskempaa sanoa toista ylimieliseksi kuin tutustua siihen. Koska tutustuminen veisi sen tarinan pois, joka kiihottaa paljon enemmän kuin se tylsä todellisuus.

12.Kun joku öyhö laittaa jonkun reaktion julkaisuusi, jonka voisi tulkita väheksyvänä tai halveksuvana kommenttina, joillekin ihmisille tulee siitä sellanen fiilis, että "tuonne ei kannata varmaan mennä, parempi jättää tuo juttu väliin." Tää on tämän ilmiöiden nopean ohittamisen kulttuurin ongelma.

13.Kun sulle sanotaan "ole hyväkäytöksinen herrasmies", sun pitää ymmärtää millanen on hyväkäytöksinen herrasmies, jotta voit olla hyväkäytöksinen herrasmies.


14.Jos ajattelee vaikka viettävänsä liikaa aikaa tietokoneella voi hetken aika skarpata asian suhteen ja vähentää sillä viettämäänsä aikaa, koittaa niin sanotusti pitää paastoa siitä. Mut sitten kun aikaa kuluu, tietyllä tapaa kriisi vanhentuu ja huomaa edelleen viettävänsä paljon aikaa koneella, oikeastaan jopa enemmän kuin aiemmin. Sitten tajuaa, ettei mitään oikeaa paastoa missään vaiheessa pitänytkään.

15.Siitä on tullut vitsi, että joku on päätynyt rakastelemaan ladyboin kaa. Toisin sanoin, joku on kokenut sen asian ensin, jotta muut sen tietäsivät ja sitten juttu on lähtenyt värittymään. Me ei kuitenkaan koskaan saada tietää, mitä tuo kokija on itse siitä kokemuksesta mieltä jälkeenpäin, me tiedetään vaan se, että ne jotka eivät ole kokeneet sitä asiaa, vääntävät vitsiä siitä. Ja tämä kokija tietää vaan sen, että puhekielessä hänen kokemuksensa on värittynyt ja hänen kustannuksellaan revitellään, eikä hän voi alottaa asiasta vakavaa keskustelua, koska pelkän mielikuvan varassa olevat ihmiset tekisivät tämän valmiiksi imaistun vitsin vuoksi hänestäkin vitsin.

16.Kysymys kuuluu, mitä haluut tehä rahan vuoksi ja miten pitkään? Saitko jo tarpeeksesi, koitko lopulta kaikki ne uhrauksesi turhiksi? Se mitä olet halunnut ennen tehä rahan takia, ei välttämättä ole sitä enää.

17.Miksi ug tyypeil on sellanen mielleyhtymä, että sen pitäisi olla joku alemmuuskompleksi? Tai että on pakko olla köyhä ollakseen uugee, on pakko olla uugee ollakseen köyhä. Mikä edes on ug? Mun mielestä on typerää olla sokea taidolle vaan se takii, ettei sitä voi mieltää uugeeksi. Ja sama toisinpäin.

18.Voimaantumisen tarkotus on kasvaa versioksi, jollaisena voi itse tietoisesti luoda tahtomaansa elämää, koska voimaantuneella on enemmän energiaa käytössä sanojensa takana, joilla pyritään ohjaamaan asioita itsensä luokse.

19."Ei noin voi tehdä" tulee ihmisen suusta, jota hämmennät ajatuksellasi. Se ei mahdu häneen todellisuuteensa, mitä teet.

20.Kuvittele tilanne, että joku stressaa niin paljon jotain tulevaa kilpailutilannetta, että tulee kipeäksi. Tähän tilanteeseen suhtautuvia ryhmiä on kolmenlaisia. Eka ryhmä on sellainen, joka harmittelee, että kävipä ikävästi , kun hän tuli kipeäksi ja toivoo pikaisia paranemisia. Toinen ryhmä on sellainen, joka ajattelee hänen luoneen mielellään "tekosyyn", ettei hänen tarvitsisi joutu siihen tilanteeseen, siksi hän sairastui. Tuo ryhmä näkee asian säälittävänä. Kolmas ryhmä on sellainen, joka näkee, että hän on voinu mielellään luoda tuon sairastumisensa, kun stressi ja paine on ollut niin kova, mutta tämä ryhmä ymmärtää häntä ja antaa armoo. Toisen ja kolmannen ryhmän yhteys on se, että molempiin ryhmiin mahtuu henkisyydestä ymmärtäviä ihmisiä, mut toinen ryhmä ei oo antanu vielä armon laskeutua sydämeen vaan tuntevat mielen voiman, mut ovat vielä turhan armottomia sen kaa, kun todellisuudessa se inhimillinen ymmärtäminen pitäisi olla henkisyydessä tavoteltava piirre.

21.Kun ymmärtää jonkin matkaa vetovoiman lain toimivuutta, asiat ei tuu enää niin yllätyksenä kuin ne tuli silloin kun sitä ei ymmärtänyt.

22.Sit jos bändi onkin niin iso, ettei siihen liittyvään uutiseen oo valitettavasti mahollista sanoo "kuka tää on?" niin sitten sanotaankin "ihan paska bändi."

23.Syy miksi poliitikoilla on vieno hymy puhuessaan tai kuunnellessa toisen puhetta on se, että he ovat itsevarmoja ja he ovat hyviä esiintymään.

24.Yksi irvistys illan aikana ei pilaa koko illan työtä, älkäämme niin ajatelko.

25.Se ei varmaan oo edes kiinni siitä tarvitsisimmeko tätä karman leikkiä, sen vaan pitää tapahtua. Selvittelemme tässä elämässä jonkun edellisen elämän juttua, josta jäi jotain hampaankoloon ja se selviää jos selviää. Jos ei selviä, niin selvittelemme sitä lisää seuraavassa elämässä. Oikeastaan se ei oo niin merkityksellistä, selviääkö se vai ei, mut tottakai me sitä yritetään. Kaikki asiat ei vaan oo selvitettävissä, koska tietosuuden tasomme ovat niin eriävät ja vielä vähän asiasta riipuenkin eriävät. Ei siinä oikee voi syytellä eikä kannatakaan syytellä "miksi et tuossa elämäss selvitelly tuota asiaa loppuun?" Jos ei lähe niin ei lähe, katotaan ens kerralla uudestaan, mut ei kyllä luultavasti lähe sillonkaan. Olen myös pohtinut, vaatiiko karman putsaaminen aina sanallista anteeksiantoa? Eikö pelkkä asian unohtaminen vain voisi riittää? Ja jos ei niin miksi se ihmeessä se ei riitä? Sanathan ovat vain meidän luomuksemme loppujen lopuksi ja tunne jokatapauksessa hälvenee hälvenemistään, kun ottaa etäisyyttä riitapukariinsa.

26.Voit milloin tahansa ottaa toisen selviytymistarinan omaan käyttöösi.

27.Riita vapauttaa tukkeutunutta ilmaa, mikä ei vapaudu millään muulla tavalla. Konfliktin pelko pitää sen ilman pakkautuneena. Konfliktia pelkäävä ei ajattele sitä, että hän haluaisi pitää ilmaa tukossa, hän haluaa pitää vaan konfliktin poissa läheltään, mut tämä aiheuttaa tällaisen lieveilmiön.

28.Kaiken ytimessä on työkunto. Työkunto on ykkösasia, sitä varten olemme, sitä mietimme ja tiedämme muiden miettivän sitä myös kohdallamme.29.Puhuu sanoja ja samaan aikaan ei tunnu siltä, mitä sanoja hän puhuu, hän vaan puhuu niitä sanoja.

30.Taiteilija voi tehdä muita voimaannuttavaa taidetta ja siitä huolimatta ärsyyntyä jos muut voimaantuvat siitä. Häntä siis oikeastaan kiinnostaa enemmän hänen oma voimaantumisensa, jonka hän haluaa osoittaa taiteellaan.

31.Olemme sätkynukkeina nettisovelluksissa. Olemme leluja, joilla leikitään, kun menemme sinne. Ja koska käyttäydymme kuin lelut, emme ole yhtään sen yläpuolella. Käyttäydymme itse kuin se sovellus olisi paras asia mitä meille olisi voinut tapahtua ja näämme toisemme tuon leikin ehtojen mukaan, se tekee meistä leluja.

32.Joskus vuosien jälkeen talonrakentaja saattaa miettii, oliko talonrakentamisesta lopulta mitään hyötyä hänen elämälleen. Hän voi puhua siitä, mut hänen nimeään ei lue missään niistä rakennuksista. Se on vähä sellanen "no kiva" asia. Kiva kun olit rakentamassa taloa, mut nyt kun et pysty enää siihen, niin susta ei oikeen oo hyötyä. Sitä ei voi estää, jos joku ajattelee näinkin tuosta kaikesta työstä, jonka merkitys on isointa työyhteisössä, muttei sen ulkopuolella.


33.Ihmiset pitää luuserina miestä, joka ei osaa sotia. Sellanen aate on meidän alitajuntaamme syötetty. Ja kun tuon sodänkäynnin taidon kyseenalaistaa, jo siinä vaiheessa tätä kyseenalaistajaa epäillään myös luuseriksi. Sitä ei voi edes kyseenalaistaa suututtamatta jotain todella pahasti. Ja juuri tämä käytös kertoo siitä, miten tiukassa tuo kusetus sodankäymisen tarpeesta on alitajunnassa.

34.Mietimme miten uniikkeja olemme, muttemme tule miettineeksi sitä, että jotkut käyttäytyvät meidän lailla. Emme saa kiinni itseämme näistä automaattisista käyttymistyyleistä, kun pidämme tyyliämme uniikkina, vaikkei se sitä välttämättä ole.


35.Informaatiota tulee jatkuvalla syötöllä lisää, vanhat jutut pyyhkiytyvät heti mielestä.


36.On taito osata olla kärsimättä. Taito keskittyä elmään ilon kautta. Maailma olisi erilainen, kun me ei keskityttäs kärsimykseen. Jos me keskityttäskin elämäniloon ja ennen kaikkea panostettas elämäniloon. Tämä saisi meidät näkemään toisemmekin aivan eri tavalla.

37.Henkisyydenkin parissa toimivat ihmiset saattaa sukeltaa siihen ajatusmalliin, että kun me jokatapauksessa kuollaan, niin ihan sama pyritäänkö me vähentää oireitamme tai oikeestaan ei oo niin väliä, eletäänkö me älyttömän terveellisesti.

38.Korkean tason tietoisuutta voi peitellä, muttei pysäyttää. Näin se menee henkilökohtaisella tasolla sekä yleisellä tasolla.

39.Sosiaalisessa ryhmätilanteessa käy välillä niin, että 2 henkilöä liittoutuu yhtä vastaan. Tästä kolmannessta pyörästä tehdään pelle näille kahdelle muulle. Hän antaa jonkun syyn, joka ajaa nämä kaksi pitämään hauskaa hänen kustannuksellaan. Toisaalta siinä on myös kyse siitä, että tällä tavalla luodaan asetelma, jonka perusteella tiedetään, kuka on tästä parittoman lukumäärän joukosta uhrattavissa tiukassa paikassa. Eläimellisinä ihmisinä meidän täytyy tietää, kua on heikoin lenkki.


40.Lastensarjat aivopesee meidät jo pienenä ajattelee niin, että kun vaan "hyvä" lyö "pahaa", sille lyömiselle on oikeutus ja sitten ajattelemme "jes, hyvä voittaa!"

41.Kertooko käyttäytyminen enemmän sisimmästä vai sisin käyttäytymisestä? Kohtaako ne edes aina toisiaan, onko se niin yksiselitteistä?

42.Haluatko olla taitava tekijä vai taitelija? Taiteen tekijänä joudut tekee toisinaan sen valinnan, kumpaa puolta haluat tuoda esille, ne eivät aivan joka kerta kulje nimittäin käsi kädessä.43.Joku on tutkinut loppuun sen mitä tutkin, mut hänen työnsä ei täytä omaa tarvettani tutkia asiaa.

44.Informaatiotulva laittaa aivopesusta öyhöttäjätkin aivopestyiksi solmuun itsensä kanssa. Sota ei ole koskaan hyvä asia. Vaikka sun mielestä "heikot miehet" ei sotisikaan, tai heikot miehet ja heikot mielet elää purppuranvärisessä kuplassaan, jossa rauhaa ei saa millään tavalla häiritä, se ei käänny niin päin, että vahvat miehet on niitä, jotka painaa tuolla pyssy tanassa. Mielestäni meidän kannattaa olla pehmeitä ja hienostuneita tän asian kanssa, aina ensimmäisenä pitää tulla rauha ja sen pitää olla itseisarvo. Se, että joku laittaa profiilikuvaansa Ukrainan lipun, ei mielestäni ole millään lailla heikon aivopestyn ajattelua. Ja vaikka jostain näkökulmastakin olisikin, niin heidänkin ensimmäinen toiveensa on rauha, niinkuin sen pitääkin olla. Meidän ei pidä lähtee tähän eliitin sotahumppaan mukaan yhtään mistään syystä tai yhtään missään muodossa.


45.Erilaisuus nähdään poliittisena vaikuttamisena herkästi. Ajatellaan, että miksi hän ylipäänsä haluaisi olla erilainen persoona verrattuna massaan, jos hän ei pyrkisi poliittisesti vaikuttaa? Tämä automaattinen ajattelutapa vaikeuttaa erilaisuuden käsittelemistä, koska tosiasiassa se ei aina ole poliittista vaikuttamista eikä tarvitsekaan olla, se on vain se mitä hän tuntee sisällään. Ihmiset vihastuu ihan turhaan nimenomaan, koska he näkevät erilaisuuden poliittisena vaikuttamisena, se heidät vihastuttaa kun he eivät osaa käsitellä sitä muulla tavoin vaikka pitäisi.


46.Kun sanomme, "tyhmä uskoo valhetta eikä erota totuutta valheesta", emme oikeestaan tällaisten korulauseiden perusteella tiedä, mikä on se totuus siinä asiassa. Voimme käyttää tuollasia iskulauseita vahvistamaan vaan omaa tunnettamme, että onneksi me tiedämme totuuden, emmekä menneet mukaan siihen kusetukseen. Mut voimme silti tästä tunteesta huolimatta seisoa siinä asiassa sen valheen puolella.

47.Oot sisäistänyt taidon, kun tiedät siitä jotain mitä kukaan ei sano ääneen. Ja sitten osaat toteuttaa sen itse. Eli muut näkee vaan sen, että osaat sen taidon ja sitä ennen olet oivaltanut itseksesi, miten homma toimii. Ja ne muutkin osaajat tietää ne jutut, mitä ei sanota ääneen.

48.Koen, että viisauden inspiraatio tulee tosi hyvin eteen eikä sitä välttämättä oo pakko lähtee joka kerta mistään eritysesti penkomaan. Kun me ajatellaan, että se todellinen viisaus täytyy penkoa jostain, tulemme sokeiksi sille, että se on kokoajan meidän sisällämme. Se on vaan sellanen moottori, joka pitää itse käynnistää.

49.Munkin maineen voisi pilata niin, että joku vaan päättäs heittää "se möi sielunsa paholaiselle." Ei mitään tietoa koko tyypistä, ei mitään tietoa sen elämästä, heittää vaan tommosen läpän niin varmasti se keräisi jonkin verran hyväuskosilta kannatusta, ilman että he tutkisi asiaa sen syvemmin. Ja sitten kun heille sanoo vielä näin, että "ota asiasta ite selvää" niin se oikeestaan vahvistaa sen, että kannattaa uskoo nuo jutut mitä tuo tyyppi kertoo, kun on niin vaivalloista kuitenkin selvittää asioita ite.

50.Itsevarmuus kaunistaa ihmistä, niin me sen näämme.

51.Paska levynkansi ei välttämättä kätke alleen paskaa musaa. Vähän sama juttu kuin sekin, ettei paskaset vaatteet kätke alleen välttämättä paskaa ihmisistä.

52.Olemme personoituneet suomalaisiksi, profiloituneet maamme kansalaisiksi. Näin me viemme maailmalle kulttuurimme näköistä versiota, jotta muualla maailmassa opittaisiin jotain uutta. Ja meidän kuuluisi oppia eri kulttuuriympäristössä kasvaneiden ihmisten elämäntavoista ja käyttäymisestä ja olla siitä kiinnostuneita. Jos se toimisi näin, tää homma toimisi hyvin, olisimme kiehtoutuneita erilaisuudesta. Mut alamme kuvittelemaan, että tämä meidän profiloitumisemme on paras mahollinen versio meistä, paras mahollinen versio ihmisestä. Näämme todellisuutemme tämän profiloitumisemme kautta, kapeiden linssien läpi. Siitä syntyy ongelmia, kun liitämme tähän ylpeyden tunteeseemme sotaisia ajatuksia erilaisia ihmisiä kohtaan. Tätä käytännössä on se erillisyyden harha, mikä meidän pitäisi oppia tunnistaa, ennen kuin voimme ymmärtää oikean yhteytemme kaikkiin ihmisiin, ympäri maailman.

53.Jos kaikki taide pitäisi olla ihmistä eheyttävää, se olisi uskonnon harjoittamista. Mun näkemys on se, ettei sen tarvitse olla tarkotushakuisesti eheyttävää ja sitä varten tehty niin, että se joka kerta oikein paistaa läpi. Koska eheyttämistä voi olla sekin, ettei sen oo tarkotettu eheyttävän yhtään millään tavalla, oikeastaan päinvastoin. Päinvastainenkin taide opettaa meitä ihmisyydestä, maailmasta ja mielestä. Joten miksi sitä siis kieltämään tai moralisoimaan, jos sellanen taide onkin lopulta se, joka meidät herättää ymmärtää jotain?

54.Hyvyyden tarkotus sekä tavote on tehdä elämästä mahdollisimman mukavaa kaikille.

55.Et haista potentiaalia toisessa, koska et halua haistaa sitä.

56.Historian suurilla ajattelijoillakin on melkoisen huuruisia settejä, mut heitä ei syyllistetä siitä samalla tavoin, kuin aikalaista. Heidän ajatuksensa nähdään ylevämpinä, koska siinä on joku sata vuotta sitten elänyt partasuu, joka puhui eeppisiä. Aikalaista voidaan sanoa samantyyppisien ajatuksien esittämisestä sekopääksi, kun samaan aikaan samat ihmiset ymmärtämättä tätä kehuu historiaan suurta ajattelijaa viisaudesta ja uskomattomista keloista, jotka tulivat aivan boksin ulkopuolelta.

57.Kun ihminen tuhoaa itseään, ei aina käy mielessä, että se tahtoo huomioo tuhoamalla itseään. Oikeastaan tuon voi tajutakin, mut se tuntuu pahalta katsoa päin tätä.

58.Tukottamalla paskaa suut ja korvat täyteen päivittäin, peitetään alle oikea ja tarpeellinen informaatio. Näin pyritään pilaamaan vaikka rauhanaktivistin työ, kun hänenkin rakkaudelliset sanansa hukkuu harmaaseen massaan ja "ihan sama mitä se sano, ei kiinnosta paskaakaan." Tukottamalla tyhjänpäivästä paskaa, saadaan viisaatkin sanat näyttämään ihmisille siltä, ettei niillä olisi niin väliä, kun onhan täällä netissä kaikkee mitä ikinä haluatkaan valita. Yhden ihmiset sanat muuttuu vähempiarvoisemmaksi, kuin mitä ne olisi, jos informaatiota vilisisi vähemmän päivittäin naaman edessä.

59.Myyntivalttina on esittää oma taitonsa niin, että siinä on ripaus taikaa. Kun yleisö kuvittelee niin, se tekee esittäjästä suuremman.

60.Meillä on paljon ajatusvoimaa, mut me ei vaa luoteta siihen tai käytetään se huonosti sitä. Siksi suuri ajattelija ryyppää. Hän ei joko tajua omaavansa paljon ajatusvoimaa, hän haluaa paeta sitä tai hän haluaisi siitä eroon. Ei fiksutkaan ihmiset näin ollen kaikki tiedä, mitä he edes oikeasti tahtovat.

61.Me voidaan ymmärtää asioita ihmisen suorituskykyyn liittyen, ymmärtää että on asioita, joissa se voi vaihdella. Mut me ei saada unohtaa empatiaa, muuten tuo ymmärtäminen vie tuomitsevaan suuntaan.

62.Jos huonon puolen haluaisi kasvavasta tietoisuudesta löytää, se olisi se, ettei asiat ole enää niin jännittäviä ja ihmeellisiä, kun ne tapahtuu. Kun on korkea tietoisuus, tietää jo valmiiksi, että mystisiä asioita tapahtuu. Kun se golfpallo meneekin ihan ihme kierteellä sisään reikään, niin se ehdottomasti näyttää vielä uskomattomalta, kun ei tiedä mitään mistään ihmeistä, mitkä ovat voineet vaikuttaa siihen tapahtumaan.


63.Viisaatkin miehet voivat periaatteessa ohittaa toisensa näkemykset ihan yhtä yksinkertaisilla syillä kuin vähemmän viisaatkin. Riittää se fiilis, etteivät he viihdy toistensa seurassa. Sit jää viisaudet jakamatta.


64.Kun näkee, että toisella on selvästi joku elämäntehtävä, ei hänen oo pakko hyppää siitä pois vaan siksi, että hänen pitäisi tehdä jotain muutakin.

65.Tietämättömänä kaveri häselsi menemään, mut ilmeisesti se kaveri oppi yhteiset pelisäännöt, kun nyt se on ihan hiljaa. Se oli hauskemman olonen tyyppi, kun se vähän sähelsi, nyt se leikkii aika virallista.


66.Jotkut meitä on vaan liian uteliaita pysyttelemään siinä mielentilassa, että "kaikki tollanen höpöhöpö on paskaa." Onko se uteliaiden ihmisten vika? Pitäisikö se uteliaisuus järjen nimissä sammuttaa? Mut onko järjen ihmisillä itselläänkään kyky sammuttaa uteliaisuuttaan tarpeen tullessa? Vaaditaanko tässäkin nyt muilta ihmisiltä sellasia kykyjä, joihin ei itse edes kyetä?

67.Sellanen ajatusmörkö ilmaantuu aina kun olisi mahdollisuus tietää lisää tai mennä oppimaan, niin mieli jankkaa,"ei jaksa." Haluaisi jollain tapaa jämähtää jo siihen, ettei tarvitsisi tietää lisää ja saisi jostain oikeutuksen sille ajatukselleen. Eikä välttämättä pelkästään siksi, että pääsisi esittelee valmiita näkemyksiään muille vaan ihan vaan, ettei tarvitsisi tietää enempää, jotta tuntisi itsensä valmiiksi omissa oloissaan.

68.Sanoilla vaikuttaminen tarvii uskon tuekseen.

69.Filosofi ajattelee näin keksiäessään iskulauseen: "tätä se tyyppi ei oo ajatellu" tai "tätä ne ei oo tullut miettineeksi." Tällaiset tuntemukset pitää filosofin pään pilvissä, unelmat ja tavotteet kirkkaina, vaikka tuo ei totta olisikaan.


70.Joku muu on keksinyt sen lajin, jolla me teemme bisnestä, mut meidän tarkotus on hyödyntää sitä taitoa ollaksemme itse tuote ja saada se näyttämään siltä, ettei kukaan muu tuote tekisi sitä samaa asiaa yhtä hyvin.

71.Jos saat uskoteltuu heille, että tämä asia ansaitsee palkitsemis- ja rangaitsemisjärjestelmän, he ovat näpissäsi. Koska silloin he tietävät mitä seuraa, jos ei tottele. Ja seuraamus johtuu siitä, että ne jotka tottelee, kuvittelee kaikkien muidenkin tottelevan ja uskoo tottelemisen olevan itseisarvo.

72.En omasta mielestäni tarvitsisi kokemusta siitä, että olen törmännyt autoon, en tietenkään haluaisi ikäviä kokemuksia. En vaan voi tietää mitä maailmankaikkeus on suunnitellut varalleni. En vaan voi tietää mitä maailmankaikkeus on suunnitellut varalleni.En tiedä etukäteen mitä kokemuksia elämässä tarvitsen. Jokseenkin ikäviä noissa kokemuksissa on se viha, mikä vastapuolelta tulee, kun hänen omaisuuttaan on kolhittu. Joudun ottaa sen vihan vastaan ja käsittelee sen. On varmasti totta, että tuollaisesta kokemuksesta oppii jotain, mut en koe että mulla olisi velvollisuutta toivoa sellaisia kokemuksia yhtään kellekään. En ole kuitenkaan mistään vihainen maailmankaikkeudelle. Ikävintähän siinä on vaan käsitellä sitä toisen ihmisen vihaa, kun missään vaiheessa pointtina ei ollut vihastuttaa häntä mut hän on tosi vihanen. Ja tottakai jos itelle sattuu pahasti niin onhan sekin ikävää.

73.Hassu tunne olla aikuisena leikkimässä aikuista lasten keskellä, kun muistaa itsekin olleensa lapsi. Ei se lapsi ole kadonnut sieltä aikuisen sisältä, mut silti tässä nyt pitäisi olla joku aikuinen ja viisaampi olevinaan.


74.Ihmistä voi muuttaa ulkoapäin, mut sillon pitää koijata tahtoa niin, että mieli kokee tarvitsevansa sitä asiaa. Vähä samoin, kuin käy aineellisissa riippuvuuksissa.

75.Haluaisit muuttaa ihmisten ajattelua, mut joudut tyytyy heidän valistamiseen. Jos tehtäväsi on valistaa niitä "aivopestyjä", miksi kuulostat siltä, että halveksusit heitä?


76."Tuoreimmat uutiset: Kova nimi kärähti ratista, hän sai ajokieltoa" "Kommentti: "Kuka tää on?" Hetkinen. Miksi kysyt "kuka tää on?" Luuletko oikeesti, että hän haluaisi julkisuuteen siitä, että hänen korttinsa joutui hyllylle? Tuo "kuka tää on?" kommentti on yleensä varattu niille, jotka tuputtavat naamaansa julkisuuteen, mut tuskinpa tuo liikennerikkuri joka sattuu julkkis olemaan, haluaa tulla siitä tunnetuksi tai että hänestä väännetään uutista. Hän varmaan todellakin toivoisi menevänsä "kuka tää on?" kastiin sillä hetkellä, ettei kukaan saisi koskaan tietää hänen törttöilleensä liikenteessä.


77.Me ei juteltas ilman tuota yhtä. Me tarvitaan tota yhtää tyyppii väliillemme, muuten meillä ei oo mitään keskusteltavaa. "Joo jutellaan sitten kun hän on paikalla, niin sitten jutellaan okei?"

78.Jos sanon, että 10 tyyppii tuli taputtaa olalle, kun jonkun taiteellisen homman loppuun, se ei somekuplassa syvälle olevan mielestä tunnun yhtä merkittävältä kuin, että mitkä seuraajaluvut on netin puolella. Ikäänkuin me tarvitaan kokoajan joku todiste siitä, että meillä on huomiota ja sitä myötä arvoa. Me ollaan lyhyessä ajassa ehdollistuttu sille, että netin puolella on se oikea arvostus ja oikea kannatus, jonka rinnalla olantaputtelu fyysisessä todellisuudessa on merkityksetön pikkujuttu. Ja loppujen lopuksi se nettikannatus on se, mikä kuolemankin hetkellä tulee joillekin määrittelee ihmisen oikeen jäljen, minkä jätti ja sen jäljen merkityksen. Pilaamme oman mielialammekin tuolla ehdollistuneella huomiontarpeellamme virtuaalitodellisuudessa.

79.Saamme vastaan vaikeita ihmisiä, jotka pakottaa meidät pysymään valitsemallamme tiellä vahvoina tai jättämään leikin kesken. Kumpikaan valinta ei oo väärin, siinä lähinnä haastetaan, kuinka tomerana olemme juttumme kanssa. Mut mikä parasta, leikkiin voi tehdä paluun, vaikka vaikeet ihmiset muuta väittävätkin. He väittävät vastoin, koska he taas testaavat tomeruuttasi uudestaan, niinkuin jo lähtökohtasestikin, se kaava ei oo muuttunut tuossa välillä miksikään.


80.Jos vaikka kasaisin bändiä, toiveenani olisi löytää oikeat tyypit siihen. Logiikan mukaan tämä vaatisi sen, että aikalinjamme yhdistyy, meillä on jokin yhteinen tehtävä. Joten kysymys kuuluu, oonko kasamassa tuota bändiä, jotta aikalinjamme yhdistyisi ja yhteinen tehtävämme tulisi tehtyä, vai tapahtuuko se ihan sattumana ja elämän virtaamisen myötä, mut samaan aikaan syystä tai toisesta se tuntuu niin tarkotuksenmukaiselta?


81.On helpompi vihata kasvotonta massaa, koska heihin ei ole mitään kosketusta. Kasvojen näkeminen poistaisi vihan, tekisi hänestä yksilön silmissäsi.



82.Tämmönen ajatus kummitelee aika useallakin meistä. "Mennään vielä viimeisen kerran, edes yhen kerran teen sen, vielä kerran mennään." Mistä tuo tulee tuo lopun alku? Aina on mielessä jonkun loppuminen. Tietyllä tapaa se voisi olla jokin hahmotelma, mikä auttaa etenemään askelmerkkien mukaisesti eli haluamme saada jotain valmiiksi, jotta meillä on tekemisestämme täydempi olo. Siinä on silti oma häiritsevä kaikunsa, varsinkin jos sille asioiden loppumiselle antaa turhan suuren painoarvon.


83.Jotkut ihmiset myötäelää suoraan toisen fiiliksestä. Kun se nauraa, vieressä sen kaveri nauraa. Kun se itkee, vieressä sen kaveri itkee. Kun se raivoo, vieressä sen kaveri raivoo.


84.Arkiset tilanteet on meille ajoittain liiankin arkisia, jotta ajattelisimme niissä olevan jotain viisastuttavaa takana.


85.Nuori lahjakkuus antaa näytöt ja keskustelu käy kuumana hänen ympärillään. On jokseenkin masentavaa, että vaikka hän jatkona tähän tekee kaikkensa ja antaa parhaansa, keskustelu lopulta vaan kylmenee, ikäänkuin hän olisi jotenkin epäonnistunut, vaikka oikeasti hän on vain vanhentunut vähän lisää ja tullut yhä tutummaksi. Mitä odotit hänen antavan itsestään, jos hänen parhaansakaan ei riitä?

86.Annamme esimerkin käytöksellämme tulevaisuuden taiteilijalle tietämättämmme. Päädymme käytöksellämme jonkun tulevaisuudesssa toimivan taiteen kansien väliin osaksi sisältöä. Touhumme on taidetta jollekin, teimme mitä tahansa tässä elämässä.

87.Sehän tässä hauskinta onkin, että se joka puheillaan meidät pelasti, saattaa myöhemmin paljastua jossain toisessa asiassa sellaiseksi, joka ajattelee aivan eri tavalla. Ilman tuota pelastamista saattaisimme halveksua häntä, mut koska taustalla on tuollanen kokemus, emme voi halveksua häntä vaan ymmärrämme heti että nyt on kyseessä vaan eri mielipide jostain asiasta ja se on iha ymmärrettävää. Näin pääsemme suoraan käsiksi toisen ymmärtämiseen, ilman että väliin syntyy halveksunnan muuria.

88.Onko meidän pakko jakaa ihmiset luonteensa perusteella aiopestyihin ja ei-aivopestyihin? Suoraan sanottuna musta tuntuu, että me ollaan iha jokanen aivopestyjä jollain tapaa. En oikeastaan ajattele, että se itsessään olisi mitenkään paha asia, että olemme vähän aivopestyjä tavalla tai toisella. Ratkasevampaa on se, mitä valintamme aiheuttaa toisille ja kykenemmekö ymmärtämään aidosti toisiamme.


89.Voit tykätä jostain ja samaan aikaan sisällöstä menee huomattavasti ohi. Vasta vuosien päästä saatat tajuta, mitä siinä oikeesti sanottiin. Me ei voida ruveta syyttelee ihmisiä siitä miksi hän ei tajua jotain kuulemaansa, ei se yhtään mitään auta. Hän tajuaa sitten joskus jos aika on otollinen. Siihen kuuluisaan "aivopestyjen ihmisten" lokeroon mahtuu paljon tämmösiä ihmisiä, jotka eivät vaan ole rekisteröinyt kuulemaansa. Niin voidaan lopettaa se sormella osottelu ja syyttely ja antaa heille vaan aikaa ja rauhaa sisäistää asioita omaan tahtiin.


90.Toivosit isompien tekijöiden huomioo tekemisilläsi, mut käykin niin, että niille riittää diggailla sun menoo ihan vaan sivusta. Eli ne tietää kyllä mitä teet, muttei ilmota siitä mitään.

91.Kun joku kertoo julkisuuteen henkilökohtaisista asioista, tässä taistelee 2 eri näkökulmaa vastakkain. On se porukka, jonka mielestä on hyvä tuoda julki asioita, jotta ymmärtäisimme niitä ja tosiasiahan on se, että henkilökohtaista verhoa on pakko raottaa, jotta jotkut jutut nousee tietosuuteen, ilman sitä ne pysyisi pimennossa. Toinen porukka katsoo sen yksityisasiana, josta ei pidä repiä juttuja. Molempien tarkotusperä on hyvä. Toinen haluaa ihmisten tietävän lisää, toinen haluaisi ihmisten suojelevan yksityisyyttään, ettei yksityiselämä joutuisi yleisesti riepoteltavaksi. Meillä on paljon yhteisössämme tällasia solmukohtia, joissa tahtomme eivät kohtaa, vaikka molemmat puolet ajattelee vaan ihmisten parasta. Emme vaan oikeasti tiedä mihin suuntaan tätä asiaa pitäisi viedä, joten joudumme kohtaamaan sen, että hyvätahtoisuudesta huolimatta saatamme olla napit vastakkain, emmekä huomaa ajattelevamme kaikki vaan pienen ihmisen parasta tuon savuverhon takana, se tosiasia vaan hukkuu tuon riitelyn alle.

92.Jos et nää sen henkilön puutteita, oot sen henkilön vahvuuksien armoilla.

93.Se tyyppi kerkesi sotkea välit läheisiin kavereihin feikin kiiltokuvansa takia. Hänen mielessään oli se kiiltokuva, ei kaverit. Se rupesi heijastumaan ulospäin kaikessa.

94.Halu asiaa kohtaan vetää aina löysään hirteen. Kun haluat mitä tahansa, oot löysässä hirressä. Ero on siinä, miten tiukasti köysi puristaa kaulaa. Joidenkin halujen kohalla se on niin pieni puristus, ettei sitä edes huomaa.

95.Kun oot vetäny tuhansia kertoja saman Master Of Puppetsin läpi, tiedät jo alussa miten tää tulee menee. Sitä ei voi kusta muuten kuin niin, että alkaa miettii sen rutiinin suorittamisen välissä jotain tyyliin, "en jaksa vetää tätä loppuun asti kunnolla nyt, hyppään tästä nyt vaan pois."

96.Ei mulla oo tarvetta kritisoida esiintymisestä saatavia kiksejä, kun saan itekin edelleen siitä kiksit.

97.Oot vuosia oottanu pääseväsi johonkin porukkaan. Sitten pääset. Sitten petyt.

98.Lopultahan siinä käy niin, että julkkista ihaillaan, koska hän on julkkis, eikä tarvii edes tietää yksityiskohtasesti mitä hän on tehny.

99.Joku joutuu ottaa sen iskun ja häpeän vastaan miltä näyttää epäonnistua, jotta ymmärtäisimme, ettei ole pakko aina onnistua eikä se oikeasti ole niin vakavaa. Häpeän tunne kirpasee, mut se hälvenee pois, vaikkei tapahtumahetkellä siihen luottaisikaan.

100.En usko maailman menestyneimpien yksilöiden olleen aina rehellisiä itselleen. Koska rehellisyys itselleen menee helposti ennen aikuistumista aina suoraan sen sävyiseksi, että "musta ei ole siihen" tai "mussa on tämmönen vika, siksi en sovi tuohon hommaan." Tällaista on lapsenomainen rehellisyys itselle käytännössä. Itsensä kusettaminen pitää meidät vähä naiiveina, mut samalla aikaansaavina, siksi itsensä kusettaminen ei ole pelkästään negatiivinen asia.

101.Kun 2 eri ihmistä postaa saman meemin ja tykkäät vain toisesta niistä postauksista, siinä tykkäyksessäsi ei ole kyse siitä meemistä vaan siitä tyypistä.

102.On vääristävällä tavalla impulsiivista tuomita ihmiset valmiiksi, ettei "väärällä tavalla" ajattelevilla ihmisillä voisi olla sisäistä voimaa. Se kumpuaa jonkunlaisesta tarpeesta kokea olevansa itse nyt sillä oikeella tiellä ja jos toinen ihminen ajattelee aivan eri tavalla, tämä ei mahdu tuon todellisuuskuvan sisään, koska kaiken järjen mukaan hänellä ei pitäisi olla sitä voimaa kuin meillä, koska mielestämme hän on väärässä, toisin kuin me.


103.Viisas mies luo viisaudella kilven eteensä, joka blokkaa häneltä tyhmät jutut ja tyhmästi käyttäytyvät ihmiset ympäriltä pois, koska niihin ei ole mitään vetovoimaa kummallakaan osapuolella. Tästä syystä hän menettää läjän hienoja kokemuksia, jotka voi kokea vain menemällä tyhmäksi. Hän etsii rikkautta viisaudesta, mut sitä voi löytää tyhmyydestäkin.

104.Itsevarmuus pelaa vallan tunteen kaa piilosta ja hippaleikkiä.

105.Olemme uuden villityksen armoilla, jos emme etukäteen nää mihin suunta se voi viedä. Jos näkisimme, voisimme valita olemmeko sen villityksen armoilla. Kun kokemus syntyy villityksestä, viimeistään sitten voimme valita, menemmekö uudestaan mukaan ja yleensä se taitaa vaatia sen kokemuksen alle.

106.Jos joku pyörii kovien dokaajien kaa, sitä helposti yhdistää sen tyypin niihin ja pitää sitäkin kovana dokaajana. Sitten se tyyppi yllättää ja sanookin olevansa absolutisti. Mitä vittua?

107.Kun filosofi luo paljon ajatuksia, lukijan on vaikee erotella siitä tekstiviidakosta, minkä ajatuksen takana on viesti "älä tee näin" ja minkä takana "tämä on vain oma huomioni." Tätä ei oikein voi laittaa mihinkään väliin, joten se on filosofillekin ikävä ongelma viestin välityksen kannalta, kuinka tuon erottelee ja siksi lukija saattaa ajatella kaikesta filosofin sisällöstä niin, että sen viesti on joka lauseessa "älä tee näin."

108.Vaikka me henkiset tyypit puhutaankin maailman muuttamisesta parempaan suuntaan, pakkohan se ei tietenkään ole. Asioiden muuttaminen ja nykytilanteen tarkoituksellinen pakeneminen täytyy tottakai erottaa toisistaan. Itse kannatan hillittyä itsensä kehittämistä tavotteellisesti muista välittävään suuntaan.

109.Tarvitsemme tuntee moraalista tunnistaaksemme moraalittomuuden. Mut meidän tunne jonkun asian moraalittomuudesta ei tunnu siltä toiselle. Joudumme testaamaan moraalin ja moraalittomuuden rajoja tekemällä jotain mikä liikkuu sillä rajapinnalla ja mikäli saamme tunteen moraalittomuudesta, tiedämme siinä menevän sen rajan. Yksi tällainen esimerkki voisi olla vaikka pyörävarkaus.

110.Meidän on pakko uskaltaa puhua niistä asioista, jotka on noloja sekä puhua asioista noloudesta huolimatta. Jos me ei tehdä sitä, me ollaan kokoajan sen nolouden hallitsemina ja se nolous hallitsee meitä näkymättömästi. Sen valta näkyy siinä, ettei me voida puhua jostain. Ja jos tääkin on jo noloa, kun edes sanon näin, niin siinäkin se nolouden valta on jo todistettu. Vaadimme nolouden vallan vuoksi kaikki ymmärtämään sen nolouden vallan eli meidän pitää vaan tietää, mitkä asiat on noloja, useista niistä asioista ei edes puhuta, ne pitää vaan ymmärtää ja se ymmärtäminen pitää olla juuri sitä, että et vaan kertakaikkiaan sano mitään noloa ääneen. Näin nolous on saanut meistä yliotteen, kun emme haasta emmekä kyseenalaista sen valtaa millään tapaa, alistumme vaan sille.

111.Pelkäämme, ettemme selviä ilman älylaitteita. Pelkäämme, että meiltä putoaa pohja, jos se otetaan pois.

112.Kun osaat sanoa kuivasti, mut samaan aikaan uskottavasti "mahtavaa", oot jo pitkällä aikuisen roolin esittämisessä.

113.Vaikee sanoo, miten silkkihansikkain sitä uutta maailmaa pitää luoda ja jarruuttaako vihanpurkaukset minkä verran sitä pyrkimystä. Silti ne vihanpurkaukset on pakollisia tunnekuorman purkamisen kannalta, vaikka ne jarruittaiskin tuota tavoitetta. En tiedä.

114.Jos joku vittuilee, yleensä kolmas osapuoli hyppää vittuilijan puolelle, jos vittuilun kohde reagoi sillä tavalla, että vittuilijalla voisi olla joku pointti vittuilussaan.

115.Vaikuttavuus sanoissa pysyy ajan kulumisesta huolimatta. 15 vuotta sitten jätetty kommentti, jossa sanot jonkun biisin olevan paskaa, voi edelleen vaikuttaa sen kommentin nähneeseen sillä tavoin, ettei hän kuuntele sitä biisiä keskittyneesti, vaan nähdessään kommentin hän ajattelee sen olevan varmaankin paskaa. Ennen kun tuollaseen törmää, täytys ottaa arvo pois öyhötykseltä kokonaan mielessään, niin se ei vaikuttaisi mieleen.


116.Flowtila vie kivun tuntemisen hetkeksi pois. Kun se loppuu niin tajuaakin, että hitto miten sattuu.

117.Monet ihmiset ei kerro tarinoitaan ennen kuin älyät kysyä oikeat kysymykset. He eivät tiedä kertoakaan sitä vaan sun pitää osua oikeeseen paikkaan kysymyksesi kaa ennen kuin voit saada vastaukset ja vähän päälle.

118.Eihä tästä nyt vittu tuu mitään tästä touhusta. Ihmisten mielestä on hauskaa se kun joku venäläinen kansalainen tippuu ikkunasta, mikä on surullinen ja traaginen onnettomuus. Heistä se on huvittavaa, koska he yhdistää sen päässään suoraan niin, että takana olisi poliittinen johto, vaikka olisi kyseessä aivan eri asia eli traaginen ihmiskohtalo, joka ei liity millään tavalla noihin automaattisiin mielikuviin. Näin helppo on ihmisiin uutisilla vaikuttaa, koska uutisien kautta tuo alkuperäinen mielikuvakin on synnytetty ja sitten sitä ajatusvääristymää viljellään tilanteissa, joihin mikää vitsin vääntäminen ei todellakaan kuulu.

119.Kun on jo voittanu jotain, päänsisäiseksi haasteeksi muodostuu halu voittaa lisää. Vieläkö on nälkää vai joko riittää?

120.On tyhmää pitää työpajaa, jos ei toivo aidosti oppilaansa onnistumista vaan haluaa osoittaa pelkästään oman opettajuutensa.

121.Erityisesti henkisen heräämisen jälkeen shokkireaktiot alkaa vähenemään, kun jotain yllättävää tapahtuu. Sitten ajattelee niistä samoista jutuista vaan silleen "okei, tämmöstä tällä kertaa." Niitä shokkireaktioita edelleen on välillä, mut heräämisen jälkeen mieli nojaa aina joka kerta heräämiseen ja "ota rauhassa" – ajatteluun.


122.Pikkulapsi-mielentilassa aikuinen äijä kerjää huomioo. Sitten kun hän saisi sitä huomioo, hän ei ota sitä vastaan vaan kiukuttelee lisää kapinan nimissä.


123.Olemme saaneet harjotella pitkän aikaa tän egon vahvistelu leikin kaa itsenäistä voimaantumista ja omantunnon äänen kuuntelemista sitä päivää varten, kun sitä todella kysytään. Aina on tositilanteessa vaara valita totteleminen, se on selvää, mut lopulta päätökset tekee omatunto ja määräävässä asemassa on sen äänen voimakkuus. Agendamedia tuntee hyvin valikoivasti sääliä ja on kaksinaamainen. Jossain muualla asuville sääntöjen rikkojille se osoittaa sympatiaansa, mut samassa tilanteessa omillee ei varmasti osottaisi vaan usuttas rakit heti kimppuun.

124.Jos joku pyrkii maanittelemaan sua johonkin palalla kakkua, kannattaa muistaa, ettei se leiponut sitä itse.

125.Filosofia on mulle terapeuttinen prosessi.

126.Jotkut ärsyyntyy kun vihjailet jollain paksun teorian täyttämällä skenaariolla eli ne tunnistaa mistä puhut, mut ne kieltää sen ajatuksen. Et siis saa puhua siitä, vaikka ne itsekin on näköjään ajatellu sitä.

127.Olen saanut elämääni juuri ne oikeet ihmiset polkuni varrelle, mutten uudessa kohtaamisessa tiedä, onko kyseessä sellanen kohtaaminen.


128.Huono hymyilijä miettii, miksi muut ovat niin huonoja hymyilemään.


129.Henkilö koittaa väkisin keksii oman teorian kääntää sen niinpäin, ettei tarvii myöntää toisen vaikuttaneen häneen.

130.Voiko sitä muka ulkopuolelta nähdä ihmisestä, kuka ei ajattele ajatuksiaan?



131.Ehkä totuus onkin joustava. Se on vaan meidän mielellemme hankalaa hahmottaa, koska me on tiukasti uskottu, että on yksi totuus ja oikeastaan emme tunne sitäkään täysin.


132.Pitkässä kokemustyhjiössä on alttiina houkutuksille, varsinkin jos nillä koittaa täyttää surusta kumpuavaa puutetta.


133.Luomme sanoilla uutta maailmaa ja vaikka et olisi kuullu kaikkee, huomaat se siinä vaiheessa kun maailma on alkanut ympärillä muuttumaan.


134.Ihmismieli pelkää tylsyyttä, joka laskeutuisi elämään ilman vastakkainasettelun draamaa. Meillä on myös tarve jakautua ryhmiin. Todellisuudessahan koko maailman ihmiset on se ryhmämme. Emme kestä vielä sitä, että kaikkien kaa voisi olla sovussa, koska kaipaamme taistelua ja sen pitää vielä kasvattaa meitä lisää.

135.Sulle herää arvostus miestä kohtaan, joka kertoo taistelleensa sodassa, mut arvaa mitä sulle herää miehestä, joka kertoo, ettei hän koskaan halunnut sotia?


136.Sielukas ihminen tietää mitä on päästänyt suustaan ja se on hänelle tärkeää.

137.Meillä on liian kiire toisillemme. Luomme päässämme nopeasti tilannekuvan ja profiloinnin, onko se eteen tullut kaveri tarpeellinen meille ja vaikka ei luotaskaan, silti meillä on liian kiire.

138.Mulla on kokemus siitä, kun ajattelen, etten halua puhua jostain aiheesta niin siitä ei puhuta eli tahdonvoimani menee läpi. Ja kokemus siitä kun ajattelen, etten halua puhua jostain aiheesta, niin juuri siitä puhutaan. Eli tahdonvoimani menee vaihtelevasti läpi.

139.Ennen henkistä heräämistä väärässä oleminen tuntuu henkilökohtaiselta katastrofilta.


140.Me luullaan, että joku ulkopuolelta tullut luo kansakuntaamme vihan ilmapiirin, mut me luodaan se kyllä ihan itse. Pelko luo levottomuutta ja muodostuu turvattomuuden tunteesta.

141.Joku muu elää kauttamme. Me ollaan se ulkokuori, joka näyttää esimerkin.


142.Viisaudet ei oo uusia, mut niiden sisäistäminen on aina kerta toisensa jälkeen uutta.


143.Ei tarvitse välttämättä olla edes toksinen vaan ajattelematon tehdäkseen toksisia asioita. Se ei suoraan meinaa, että tuo henkilö olisi toksinen.


144.Voit heittää nokkelan läpän, mut jos et oo saanut vakuutettua porukkaa ja myytyä itseäsi heille, ne ei ota sitä nokkelana läppänä vaan lokeroi kaiken huonoksi mitä päästät suustasi.

145.Mikäli valitsee lähteä keulimaan tietämyksellään, pitää pelata se keuliminen päätyyn asti. Siitä muodostuu taistelu, säilyttääkö keulija uskottavuutensa vai päätyykö hän pelleksi.


146.Unelmat pitävät elossa, mut ne eivät pidä hengissä.


147.Vanhuksissa hyvä puoli on se, että heitä voi ilahduttaa pelkällä kirjeellä, eikä tarvii hallita sadan eri hymiön käyttöö kelvatakseen toiselle keskustelukumppaniksi.


148.Kuulet biisin ja mietit sen soidessa, että niiden pitäisi kuunnella mun biisii. Ja sen sun biisin soidessa joku muu miettii samaan aikaan, että niiden pitäs kuunnella mun biisii.


149.Salaliittoteoreetikon oppimisvaiheet ymmärryksen kannalta on ensin ymmärtää, että kaikki asiat on juonittu meidän pään menoksi ja myöhemmin rauhottua ja ymmärtää, ettei meillä oo mitään todellista hätää.

150.Helpotuksen tunteesta nousee kiitollisuuden tunne. Joku guru voisi ajatella helpotuksen olevan sidoksissa pelkoon, mut mielestäni se ei laske aitoa kiitollisuuden tunnetta, vaikka helpotus kumpuaisi siitä. Mielestäni se ei ole henkisesti epäpuhdasoppista kiittää armosta.


151.Nettitykkäysten tarjoama huomio on lopulta pelkkää ilmaa, jota sisään hengittämällä koitamme täyttyä hapesta, mut tekohengitämme välittämistä ottamalla niitä vastaan.

152.Me metsästetään tyytyväisyyttä ja koitetaan löytää pois tyytymättämyydestä tekemällä kokoajan lisää. Siksi emme anna itsellemme lupaa pysähtyä ja rauhottua jo tehdyn työn äärelle vaan vähän naureskelemme sille "no se oli sellasta." Koska mielestämme meidän pitää olla jatkuvasti tekemässä lisää, ettemme olisi tyytymättömiä.

153.Oot saanu palkintosi jo jonkun egon narun päästä ja kun koet saaneesi tarpeeksi sieltä osaksesi, päästät siitä egon narusta iri.

154.Manipuloiva narsisti on ankara opettaja. Se tietää jotain mitä sä et tiiä ja se odottaa, milloin säkin tiedät samat asiat. Hän ei opeta hyvällä, hän opettaa pahalla. Häntä ei haittaa vaikka et opi. Mut kun olet läpäissyt kokeet ja oppinut hän ajattelee "oho, no sehän on kehittynyt jo paljon." Hän poistuu estradilta, kun olet oppinut sille tasolle, ettei hänellä ole enää opetettavaa, niin pitkään hän on paikalla. Kaiken tämän aikana ja vielä vähän enemmän sen jälkeen, tuutu vihaamaan häntä, vaikka hän teki sulle palveluksen, joka tosin ei tuntunut siltä.

155.Sun pitää nähdä lopputulos huonona, jotta voit kritisoida sitä matkaa, joka on vienyt siihen.

156.Ne on kiinnostuneita sun touhuista, mut jollain tapaa annatkin "väärän vastauksen." Ei sitä ollenkaan voi tietää mitä ne odotti kuulevansa, ne vaan jotenkin mykistyy ja näyttää pettyneeltä. Ikäänkuin vastatessa pitäisi tietää mitä ne haluaa kuulla.157.Jos nään unessa hampaan murenemisen, onko sekin manifestaatio tai visualisointini hereillä olevaan elämääni?

158.Ihmiset ei muista nauttii asioista mistä pitäs nauttii, kuten pitkistä yöunista.

159.Kun on kokoajan rundilla, ei kerkee jäädä vatkaa yhtä keikkaa loputtoman pitkään, kuten ei pidäkään.

160.Mun piti ensin opetella olemaan jotain ennen kuin tajusin, ettei tarvii olla mitään.


161.Riittää kunhan vaan osaa keskustelun perustaidot ja antaa hyvän viban.


162.Meidän pitäisi lakata arvottamasta ihmisiä parisuhdestatuksen mukaan. Meidän kannattaisi kunnioittaa erilaisia elämänvalintoja eikä pyrkiä survoa jokaiselle yhdenlaista mallia. Kun syyllistämme ihmisiä, etteivät he ole "onnistuneet" elämässä vaikka jonkun parisuhdestatuksen suhteen, ylläpidämme sitä samaa syyllistämisen ja itsesyyllistämisen mallia, jossa vertailemme itseämme ja toisiamme jatkuvasti. Vaikka voisimme nähdä juuri sen omantyylisen elämänpolkumme rikkautena ja antaa arvon ja armon persoonalliselle polulle. Mut meillä on tosi pitkä tie edelleen siihen ja se johtuu siitä, että valitsemme aina sen ajatuksen "tuo on luuseri", kun kuulemme jonkun olevan vaikka sinkku, vaikka voisimme valita sen ajatuksen, että "okei no tuo elää tuolleen, se on hänen tahtonsa."

163.Henkisenä ihmisenä kun ei vaadi enää muilta arvostusta, siinä on se ansa, että tulee hyödynnetyksi tietäessään, ettei tuo tyyppi pyydä edes arvostusta, kun sillä on jo sisäinen rauha. Hän saattaa tulla lopulta ihan samalla tavalla poljetuksi kuin ei henkinen ihminen, mut hän ottaa sen vielä hymyillen vastaan eli ihan samalla tavalla henkinenkin ihminen voi luiskahtaa uudestaan orjamentaliteettiin, hän vain tekee pienen koukkauksen mielensä sisällä.

164.Kun haluat sanallisesti saada taivuteltua toisen tahtoosi, se on kirous. Eli prosessissa spelling.

165.Muru, sulla ei ollut mulle enempää annettavaa. Odotamme toisiltamme isoa palkintoa joka kerta, joten pidämme pientä antamista vaan pienenä vakka sekin on annettu. Voisimme mielessämme reilusti nostaa pienen huomion arvoa siitä, mitä se on.


166.Nykyajassa on irvokasta, että voit olla entinen euroviisuedustaja, mut silti samaan aikaan ihan nobody heille. Vaikka sanoisitkin olleesi sellanen.


167.Vaikee sanoo onko oikeasti hyvää ja pahaa. Mut koen, että ihmismielen täytyy ne silti erottaa toisistaan, jotta tietää kumman antaa ohjata toimintaansa. Kun tiedämme mikä on hyvää, olemme kosketuksissa korkeaan moraaliin. Ja kun olemme kosketuksissa korkeaan moraaliin, olemme kosketuksissa valoon. Ja pimeyden kanssa menemme eri suuntaan. Jos emme halua erotella näitä ja päättää kumpaa seuraamme, voimme housua mitä sattuu, joka todennäkösesti on sitä alemman moraalin touhua. Koska sitten kun tiedämme mitä teemme, todella tiedämme että korkean moraalin täyttämä mieli on sitä mitä kaipasimme, silloinkin kun hosuimme mitä sattuu.

168.Voimakas ärsytys toista kohtaan on merkki kahden ihmisen välisestä resonaatiosta.

169.Kun kuulet, että toisella on hätä, ajattelet sillä hetkellä, että onneksi ei itsellä oo tota ongelmaa.

170.Pelko tulee tapauskohtasesti esiin, kuten ahdistuksin. On helpompi sanoa tilanteen ulkopuolella, ettei joku juttu ahdista tai vaikka ettei kuolema pelota. Mut sen sanominen ei poista sitä, että käytännön tasolla tuo pelko voi myöhemmin nostaa päätään. Koska tuon asian sanoessaan, ei tule miettineeksi sellasta tilannetta, jossa nämä möröt voisivat tulla esiin, ne vaan tulee ja sitten ne saa käsiteltäväkseen.

171.Pakonomaisuuden takaa löytyy uusia haittoja. Pakonomaisuus kätkee suorastaan mystisiä haittoja sisäänsä. Kuten vaikka pakonomaisen seksikäyttäymisen aiheuttama kieroutunut suhde vastakkaiseen sukupuoleen ja perinteiseen suhteeseen. Ei tommosesta oo minkäänlaista hajua eikä tajua sillä hetkellä, kun pakonomaisuus jyllää.

172.Oikean mielipiteen peittää sillä mitä mieltä haluaisi olla, kun se mielipide ois oikein mielen mielestä.

173.Kovimmalta vaikuttava äijä onkin eniten rikki eniten sisältään. Se on sitä mielennnussintaa.

174.Pidät tekoälyä kehityksenä, mä en. Täytyykö meidän tulla johonkin lopputulokseen, kumpi meistä on väärässä? Voisimmeko vain hyväksyä, että näämme kehityksen eri tavalla? Me nähdään vaan kovin eri tavalla se asia, että nuo uudet tuotteet olisi sitä kehitystä ja niiden kannattajat näkevät sen vielä kehityksen lisäksi hyvänä asiana, kun itse en nää niitä kumpanakaan. Näistä lähtökohdista on helvetin vaikee rakentaa keskustelua, ihanteellinen tilanne olisi vain hyväksyä meidän haluavan erilaista kehitystä ja sallia se toisillemme, vaikka pahalta tuntuisikin.

175. Tarvitsemme älylaitteita kertomaan meille kokoajan mihin meidän pitää mennä, koska meillä on eksymisen pelko. Emme luota maailman opastavan meitä oikeaan paikkaan vaan pelkäämme eksyvämme.

176.Se ei oo mitään sattumaa, että jotain pommitetaan naaman eteen jatkuvalla syötöllä. Jos sitä ei mieti, se voi tuntua siltä, mut se ei tosiaan sitä oo.

177.Läppä on siinä, että meidän ei ehkä tarvitsisi tehä mitään parantaakseen maailmaa.


178.Se surulla kyllästetty mieli istuu pimeässä ja muistelee menneitä hetkiä. Kuuntelee jotain melakolista kamaa ja miettii kaikkia menettämiään mahollisuuksia. Surussa vellominen on kiihottavaa, koska sillä pääsee käsiksi elettyyn matkaansa hyvin tunnepitoisesti, jopa voimaikkaimmin kuin millään muulla tunteella.

179.Taiteilija esittää, että hänellä on loistavat puitteet, joita ei oikeesti ookaan. Sen esittämisen tarkotus olikin vain hämätä kuluttajaa. Jotta kuluttajat voisi manifestoida hänelle nuo loistavat puitteet. Oikeesti hän miettii ton kulissin takana omissa oloissaan samaan aikaan, että "voi vittu ku ei oo niitä loistavii puitteita, mistä puhuin julkisesti."

180.Kun asiat tuntuu vaikeilta, unohtaa siinä hetkessä usein, että ne voivat olla sitä muillekin. Me ollaan herkkiä elämän kokijoita omassa itsessämme ja asiat tuntuu pahalta, asiat tuntuu hyvältä, mut ne todentotta tuntuu. Haluamme selättää sen vaikeuden, joten joudumme haasteen edessä suoraan käisiksi prosessiin, kuinka ratkaisemme tämän tilanteen eduksemme, mikä on ratkaisumme mennä eteenpäin, ettei mielen takertuminen siihen veisi meitä mukanaan.

181.Valaistunut antaa vaan tapahtuu. Hän on mielentilassa, että asioita vaan tapahtuu, toi tyyppi teki tolleen ja toi tekee tolleen, tehköön noi tolleen, kun niitten pitää kai vaan tehä silleen, että ne saa sydämensä purettua.

182.Viisas ajattelija ei voi odottaa sitä maailmaa, että kaikki muutkin alkaisi elää viisaasti ja oivaltaisi ne asiat, jotka vievät kohti parempaa. Hänen täytyy luopua odottamisen tilasta ja elää parhaansa mukaan, näin inspiroida muita esimerkillään.

183.Koulutus on apuväline, ei isäntä. Tutkimus alkaa aistimalla maailmaa. Jossain vaiheessa homma on keikahtanut päälaelleen, kun sille on annettu isännän asema. Me tyrkytetään sitä toisillemme sitä koulutusta ja syyllistetään, jos sitä ei ole. Alkuperäsesti oppiminen on alkanu katsomalla ja kokemalla maailmaa, niin olemme alunperin siitä oppineet ja oppisimme vieläkin, mut emme välttämättä luota siihen oppimiseen, kun pidämme jotain koulutuslaitosta sen oikean tiedon portinvahtina.

184.Kerran eräs miesopettaja pieraisi mun seurassa kun olimme luokassa. Ja hän teki sen, koska mun ois pitäny ilmesesti sen perusteella tajuta olevani paska oppilas.


185.Kärsimyksen aikakautena meidän piti olla ehdollistuneita kärsimiseen. Nyt meidän on tarkotus ehdollistuu siitä pois. Universumi siis leikkii meillä. Elimme ilomieli tietämättömyydessä kaikki nää vuodet, mut tällä kertaa ois poikkeuksellisesti elää myös ilomielin tietosuudessa, joka on ihan erilaista ilomielisyttä.


186.Tarvitaan tahtoa yhtä lailla matkimiseen ja ei-matkimiseen.

187.Ajattelu loppuu kuplautumiseen.

188.Nuoren filosofin ansa on kiihottua pätemään keloillaan ja se johtuu siitä, kun hän on vaikuttunut hyvästä pätemisestä, hän haluaisi pystyä samaan. Mut hän joutuu yleensä kuitenkin kypsyttämään ajatustaan elämällä lisää, jotta hän kasvaa niihin ajattelijan saappaisiin.

189.Koska hörhöily on niin tuomittua ollu aina yhteiskunnan normaalien mielestä, niin kun jotkut pääsee siihen käsiksi, niin tavallaan vastauksena on antaa täyslaidallinen takasin ja alkaa tuntee ylemmyyttä siitä hörhöilystä, koska he tuntevat löytäneensä totuuden luo ja tuntevat katkeruutta siitä, että heille on aina valehdeltu.

190.Aforistikkona pureudun sellasii valmiisiin ajatuskaavoihin, joille ei löydä alkulähdettä, mut ne vaikuttaa meihin.

191.Kannattaa muistaa, että öyhöttäjät lävähtää naaman eteen aina ensimmäisenä. Ajattelijat sun täytyy kaivaa esille. Joten siksi se jää hyvin pitkälti lukijan vastuulle, kenestä vaikuttuu.

192.Korkean tietosuuden kaveri on fiksaatio. Hän tietää olevansa korkean tietosuuden kaveri ja yhtä aikaa matalan tietosuuden kaveri.

193.Onko onnettomuuksien tarkotus opettaa ihmiselle, että maailma on tyly vai se, että kaikesta voi selvitä?

194.Idiootit luulee, että kun joku räppäri hokee tekstissään "aye" se tarkottaa sanaa "ei". Joo, se ei tarkota sitä.

195.Läppä menee diipiksi, mut kuvitellaan kasa nimellisiä arvontalappuja, jotka laitetaan hattuun ja arvotaan henkilöt/joukkueet toisiaan vastaan. Onko kyseessä oikeasti sattuma, että ne 2 nimeä nousee toisiaan vastaan vai olisiko kyse jostain diipimmästä? Jos ne nouseekin siksi, että näiden välillä on joku karmaattinen asia selviteltävänä? Silloinhan se tarkottaa myös sitä, että jos niistä kohtaamisista olisi mennyt eri henkilö jatkoon, välttämättä joku toinen ei kohtaisi sitä tyyppii, minkä ajattelisit tulevan seuraavaksi sitä vastaan. Eli kyse on tavallaan kokoajan arpomisesta, jonka takana ei oo logiikkaa eli eri lappu on eri lappu, eikä se loogisesti olisi vaihtunut toisen tilalle. Voisiko nämä jutut olla jollain tasolla ennalta käsikirjotettu tietämättämme?

196.Valintojen tekeminen on pakollista. Siunaantuu mahdollisuuksia, jotka menee päällekkäin. Ne voivat olla eri mielenkiinnon kohteita, mut ne todellakin ovat molemmat sellasia. Ja tässä ajassa joudut valitsee, kumman pariin viet kehosi.

197.Lukijalle kaikki tuntuu siltä, että nyt se pätee jotain, koska me eletään tämmösessä influenssereiden maailmassa. Olemme niin tottuneet siihen, että kokoajan joku koittaa nostaa itseään ja vaikuttaa meihin, niin tuon boksin toiselle puolen on vaikea nähä, koska seuraava juttu, jonka heti tämän perään katsot, on juuri sellainen.

198.Kaverisi seuraa sua siihen tilaan, mihin visioit teidän menevän yhdessä. Sitten ootte siinä tilassa. Siellä on se yhteinen tunnelma, yhteiset jutut.

199.Kun hyväksyt sydämelläsi toisen, et mieti enää sen huonoja puolia. Ne ovat läsnä, mut ne eivät häiritse.

200.En nää sitä pahana asiana, jos manifestoi itselleen hyvää, koska huono tulee varmasti aivan pyytämättäkin. En koe itsekkäänä toivoa itselleen seuraa, antaa kohtaamisten virtaa vapaasti. Sosialisoituminen kehittää yksilöä eikä universumi pidä sitä moraalittomana, koska se omistaa kaiken. Kyllä se antaa meille luvan elää elämyksille sisällään.

201.Kun siellä informaatiotulvassa ei tapahtu mitään uutta ja kiihottavaa ja kaava on tullut tutuksi, tuntuu vähemmän pahalta laittaa se välillä pois. Sillonhan siihen on koukussa, kun jatkuvasti on tunne, että sieltä pitää saada jotain ja voi saada jotain.

                                 Mielilauseet (2023) OSA 1

1.Jännä miten mieli toimii. Kun tyhjensin mieleni edelliseen teokseen, vilkas mieleni tyhjeni hetkeksi täysin. Julkasun jälkeen ei pulpahdellut ajatuksia jatkuvalla syötöllä päähäni, kuten tehdessä sitä. Se johtunee siitä, että mieli piti tuota työtä valmiina ja asettui siihen tilaan.

2.Filosofi luo aseman itselleen sanomalla, ettei hänellä ole asemaa.


3.Taiteilija koittaa puhutella ja tavottaa valitsemansa kohderyhmän, jolle hänen sanansa on osoitettu, mut hän ei tavoita heitä vaan ainoot, joita hänen sanomansa kiinnostaa ja sen huomioivat, ovat sen kohderyhmän ulkopuolelta. Koska he ovat ainoita, jotka ymmärtävät häntä.

4.Sidomme automaattisesti aika pitkälti kaikkiin asioihin tuntemuksemme, onko kyseessä nyt hyvä vai huono asia. Haluamme heti alussa tilanteen nähtyämme varmistua ensimmäisenä siitä, onko kyseessä kumpi niistä..

5.Jotkut pukee rillit päähän, mut ei näön vuoksi, vaan ihan vaan näön vuoksi.

6.Vapaana filosofina ja taiteilijana on parasta, kun voi itse päättää aikataulut ja motivaation tason, eikä oo pakko olla kiinnostunut tai sitoutunut yhteen asiaan kokoajan. Enkä itsekään oikeastaan jaksaisi aina ajatella.


7."Oon toi tyyppi tossa videossa." "Etkä oo." "Eiku oikeesti oon, kato nyt!" "Ei, sä et oo toi tyyppi tossa videossa, lopeta toi heti." "Okei, no sovitaan niin, etten mä oo toi tyyppi tossa videossa."


8.Miksi me palvotaan näin paljon kelloa? Me joka päivä annamme aikaa sille, odotamme sitä, stressaamme siitä, suunnittelemme asioita sen ehdoilla ja ylistämme sitä päivittäin. Vaikka se kello on murhaajamme.


9.Vaikka kertoisin mitä viisauksia, joudun alottaa uudessa kohtaamisessa aina alusta, kuin en olisi koskaan mitään viisauksia kertonutkaan.


10.Seuraava teos ei ole edellistä huonompi pelkästään sillä perusteella, että se on seuraava. Eikä tietysti pelkästään sillä perusteella parempikaan.


11.Maailmassa on jo liikaa poikkitaidetta, kun se ei enää pärähdä. Paitsi kun teen avantgardistisen ratkasun kopioimalla tän saman lauseen samannnäkösenä heti perään, mulle tullaan huomauttamaan, että "hei sä kirjotit ton 2 kertaa tohon, tos on virhe." Maailmassa on jo liikaa poikkitaidetta, kun se ei enää pärähdä. Paitsi kun teen avantgardistisen ratkasun kopioimalla tän saman lauseen samannnäkösenä perään, mulle tullaan huomauttamaan, että "hei sä kirjotit ton lauseen 2 kertaa tohon, tos on virhe."


12.Ihminen potkii itseään eteenpäin mielikuvien voimalla. Esimerkiksi näin: "Sitten kun teen tän saavutan sen", "sitten kun teen tän jutun, kaikki tulee tietää minut", "hän varmaan huomaa minut, kun teen tän jutun", "koska hän välittää minusta, jaksan tehdä tämän ja tällä on merkitystä."

13."Tuolla makaa joku juoppo tuolla bussin takaosassa." Se sama "juoppo", joka ei oikeesti edes ole mikään juoppo, oli vielä tunti sitten juhlittu sankari jossain paikallispubissa. Paluu todellisuuteen on näissä tilanteisssa kyllä nopee ja armoton.

14.Se on kova paikka, kun lähtee junalla Joensuusta Helsinkiin ja saavuttuaan perille, menee lähimpään kapakkaan ja tilaa yhden kahvin sanoilla, "tahtoisin kupin tuoretta kahvia." Myyjä vastaa kysyvästi, "tuore kahvi?" ja vastaan, "Joo." Sitten otan pienen hörpyn kupista ja voin maistaa kahvin, joka on kirjaimellisesti keitetty tasan samaan aikaan, kun olen lähtenyt Joensuusta liikkeelle.

15.Jos olisin filosofi niin kirjottasin, että kauneudesta on lyhyempi matka rumuuteen kuin rumuudesta kauneuteen. Mut koska oon taiteilija niin kirjotan, että rumuudesta on lyhyempi matka kauneuteen kuin kauneudesta rumuuteen.16.Ensin tulee "sun täytyy ajatella näin." Sitten tulee "mun täytyy ajatella näin." Ja vaikka rikkoisi edellisen "mun täytyy ajatella näin" – kaavan, kuoriutuu uusi "mun täytyy ajatella näin." Tosiasia on kaiken tämän jälkeen se, että "sun täytyy ajatella näin."

17.Jos sun valta-asema on ilmaistu audioträkin sisään, sen valta-aseman voi sammuttaa painamalla pausea.

18.Jos oot kaikkia muita isompikokoisempi, pääset tekemään valinnan vedätkö kaikkia turpaan vai ootko ihmisille mukava. Teet päätöksen sillä perusteella, kummasta uskot saavasi enemmän arvostusta.


19.Jos olisin rikas niin mä ainakin ostaisin itselleni mielenrauhan. En todellakaan haluaisi siinä vaiheessa enää painia samanlaisissa tunne-elämän kiemuroissa kuin köyhänä. On jopa hassua, miten paljon rikkaillakin on edelleen samanlaisia tunnedraamoja kuin köyhillä. Sanotaan, ettei raha tuo onnee, mut itse ajattelin kokeilla vähän erilaista asennoitumista ja kun sen tekee jo alusta alkaen, niin voihan se onnen vaikka tuodakin.

20.Omaa älykkyyttään pitää markkinoida ja ylistää, jos haluu koko maailmalle saattaa tietoon, kuinka nöyrä ja viisas ajattelija onkaan.

21.Tästä maasta löytyy samaan aikaan sukunimeäni kantava pelle, sukunimeäni kantava älykkö, sukunimeäni kantava lusmu ja sukunimeäni kantava menestyjä. Facebookin mukaan täältä löytyy myös jopa sukunimeäni kantava koira. Heitä kaikkia yhistää yksi asia. Heitä kaikkia kutsutaan sukunimelläni. Ja ne, jotka sukunimellä kutsuvat kutakin näistä tyypeistä, eivät tunne noita muita tyyppejä.

22.Idiootteja tulee olemaan tässä maailmassa sadankin vuoden päästä. Sitä asiaa ei voi estää, vaikka miten viisaita juttuja puhuisi. Mielummin meidän täytyy luopua siitä käsityksestä, että se olisi huono asia. He alkavat oppimaan siitä tietosuuden tasosta käsin asioita sitten sadan vuoden päästä, niinku nekin idiootit, jotka nyt täällä elävät.

23.Se, tuleeko meistä kavereita, riippuu pitkälti siitä, minä hetkenä olemme tavanneet elämänpolkumme varrella. Jossain aiemmassa vaiheessa meistä ei olisi tullut kavereita, kun toinen eli eri vaihetta elämässään. Tai jossain myöhemmässä vaiheesta meistä ei tulisi kavereita samasta syytä. Kohtasimme oikeaan aikaan, jotta tällaisen suhteen syntyminen oli mahdollista. Kohtaamisemme ajankohta vaikuttaa merkittävästi väleihimme. Jos kohtaamme vaikka ravintolassa niin, että molempien sukulaiset on paikalla, emme pääse käymään sitä keskustelua, joka tekisi meistä kavereita.

24.Tätä nykyä jaottelen, mitkä jutut laitan räppibiiseihin ja mitkä aforismeihin. Jotkut sopivat paremmin räppiteksteiksi ja jotkut aforismeiksi. Niissä on eroja. Ja senkin välillä on eroa, miten ne haluan välittää. Lisättäköön, että omaa sanomaansa joutuu hajauttaa. Kun on paljon kerrottavaa, niin on sula mahdottomuus läväyttää vaan joku tiivistelmä siihen, kun vaaditaan "no kerro nyt jos sul on kerran jotain annettavaa." Kyllä sun on pakko mennä sinne minne se tieto on hajautettu, ei kukaan voi antaa sitä yhdessä paketissa, vaikka tottakai taiteilija sitäkin yrittää.


25.Kun joku tulee kertomaan mikrofoniin olevansa köyhä runkkari, mietit sillä hetkellä vaan "onpas nolo tyyppi." Et mieti sillä hetkellä niitä tuhansia ja tuhansia tyyppejä, jotka ovat myös hänen kaltaisiaan.


26.Palvottu sankari herättää niin paljon tunteita sankariteoillaan, että kuilu vihankohteeksi on lopulta todella ohut. Joka onnistuu tuon tunnemyräkän ihmisissä aiheuttaa, joutuu olee valmis siihen, ettei yöllä ja päivällä tule olemaan lopulta pitkää matkaa toisiinsa.


27.Filosofi kuulostaa sanavalinnoissaan helposti siltä, että hän aliarvioisi ihmisten älykkyyttä. Uskon sen kumpuavan siitä, että filosofin on pakko kirjottaa ajatuksensa niinsanotusti vähiten tietävän mukaan, koska hänet filosofi haluaa herättää ajattelee. Ne jotka jo samat asiat tietävät, niistä hän joko ilahtuu tai ainakin pitäisi ilahtuu.


28.Geneerisyyden ystäviä hämmentää omaperäiset tyypit. Geneerisyys on selkäranka, joka pitää heidät kasassa. Omaperäiset tyypit tuntuvat oudoilta, joten geneerisyyden ystävä ei nää sitä visioo, eikä sitä asiaa niinpäin, että hänen pitäisi olla kiitollinen omaperäiselle tyypille uudenlaisesta luomisesta.


29.Vaikka oisit tehny 10 levyy niin jollekin riittää aivan hyvin kommentoida siitä tuotannosta ainoastaan ekan levyn ekasta biisistä "se oli ihan hyvä", kun kohtaatte. He ovat käyneet sillo aikoinaaan tarkistaa sen mitä teet ja todenneet "tää on iha ok jäbä tos hommas." Näin homma menee muutaman tyypin kohdalla, tuo pitää vaan hyväksyä.

30.Menestys ja menetys ovat yhden näppäilyvirheen päässä toisistaan.


31.Ihmisten mielestä on nolompaa olla vetoketju rikki kuin takki auki.


32.Kun tuomitaan muut näkemykset, vahvistuu tiimin lojaliteetti. Suurinta valtaa on voittaa moraalipeli.


33.Mulla on aika vaihteleva motivaatio opiskella muiden kirjottamia totuuksia. Nimenomaan silleen, että mun pitäisi opiskella sitä tavaraa sillä asenteella, että tämä mitä luen nyt, on totuus. Tai sitten tää on hieno tapa vaan selittää omaa jaksamattomuutta. Mut yhtä lailla jaksamattomuutta on sekin, ettei ulkopuolelta kukaan jaksa kritisoida henkilön ajatuksia, silloin hän jää vellomaan siihen vääristyneeseen todellisuuteensa omasta oikeassa olemisestaan, kun kukaan ei anna mitään haastetta tai ajateltavaa vaan kaikki ovat hiirenhiljaa. Kritiikittömyys on riskialtis tila. Soraäänet pitää mielen kehitystilassa. Poimitut mielipiteet on rakennuspalikoita, kun muodostetaan kokonaiskuvaa. Lisättäköön, että nykymaailmassa auktoriteetin voi saada ilman koulutustakin. Jos et tätä ole noteerannut, et ole seurannut aikaasi.


34.Se on todellinen taito luoda lyriikkaa, jossa et periaatteessa sano yhtään mitään ja samaan aikaan sanot tosi paljon.


35.Sanotaan, ettei onnea löydä ulkopuolelta vaan ainoastaan sisältään. Kyllä luulen, että sen voi löytää ulkopuoleltakin. Ongelma ei oo mun mielestä se, etteikö sitä voisi löytää ulkopuolelta tai se, että se tulee ulkopuolelta, vaan se, ettei henkilö osaa olla tyytyväinen siihen mitä sai. Henkilön pitäisi osata siis iloita siitä ja olla iloinen. Ei tuohon mielestäni vaadita mitään sen kummempaa itsetutkiskelua, kunhan vaan hitusen vaihtaa asennettaan ja valitsee noin. Porukka tekee tän asian vaan usein turhan monimutkaseksi itselleen.


36.Ihmiset ei tyydy enää keskinkertasuuteen vaan koittavat epätoivoisin keinoin tehdä jotain, jolla tuntisi itsensä erityiseksi. Nämä epätoivoiset keinot tuntuvat usein juuri siltä miltä ne näyttävätkin, epätoivoinen ihminen näyttää epätoivoiselta. Mut teemme myös vertailua muiden osalta, ketkä eivät ole ansainneet meidän ylivertaista seuraamme ja keillä voisi olla siihen mahdollisuus.


37.En usko, että kovin moni muusikko tarvitsee sellasii kuuntelijoita, jotka onnittelee levystä, muttei kuuntele sitä.


38.Luomme puheillamme ja teoillamme oman tilamme. Ympärilläni on aina ollut melko hiljaista. Onkohan se myöntymisen merkki? Olikohan se juuri se, mitä tavottelinkin? Pitää muistaa, että jos pyytää hiljaisuutta, ei kannata kaivata metelii. Tai haaveilla huomiosta ja pelätä kuollakseen kritiikkivyöryy.


39.Jos sun reaktio näihin raapustuksiini on tän tyylinen, että "hyvä ku teet tota sun juttuus, jatka vaa samaa rataa" et selvästikään oo sisäistäny yhtään mitään lukemastasi sisällöstä. Ei me käytäs noin sisältököyhää keskusteluu tästä sisällöstä, jos oikeesti oisit jotain lukenut.


40.Provosoitumisesi on valtaa sille, jonka sanat sua provosoivat. Se oikeastaan tarkottaa hänelle, sitä, että hän uskoo osuneensa johonkin oikeaan kohtaan. Eli provosoitumisesi ruokkii hänen omaa itsepetostaan.

41.En tiedä mitä ne teidän gurunne teille oikein selittää, mut tiedän mitä niiden pitäisi vastata yhteen olennaiseen kysymykseen. Kun kysyt, "mitä minun tulee tehdä ansaitakseni runsautta?" vastaus pitäisi olla tämä: "olla olemassa."


42.Ei siellä bäkkärillä oo oikeesti mitään.


43.Se on huvittavaa, jos bändin maine on omien sanojensakin mukaan sellanen, etteivät he tee mitään virheitä, niin kuuntelija kuuntelee korvat tarkkana, että millon ne mokaa. Ja sitten tulee se moka ja kuuntelija muistaa koko loppuelämänsä, että se niitten kitaristi mokasi. Joku toinen bändi taas on ihan hällä väliä niitten mokailuista, niin kuuntelija ei välitä pätkän vertaa niistä soittovirheistä, koska on valmistautunut kuulemaan ne mokat ja se on just tosi jees sitten sen bändin kohdalla.


44.Voimaantumista ruokkii negatiiviset tuntemukset vastapuolta kohtaan. Toisinaan vastapuolen halutaankin näkevän tämä voimaantuminen, toisinaan se ei oo niin keskiössä, mutta se vastapuoli luo tämän tarpeen voimaantumiselle herättämällä toisella puolella olevalle tarpeen vastustaa vastapuolta. Lopulta voi käydä niin, että kun yksilö on käyny tämän voimaantumisprosessinsa läpi, vastapuolta ei enää tarvita ja vihan tunne hälvenee. Tai sitten ei. Olennaisinta lienee ymmärtää se, että viha kuuluu ihmisluonteeseen ja saa aikaan muutoksia ihmisissä, kun se herää. "Rakasta kaikkia ja kaikkea" on kaunis asenne, joka meidän pitäisikin omaksua, mut tosiasia on se, ettei kaikki kykene siihen, ennen kuin on käynyt tämän edellämainitun prosessin itsensä kanssa. En itsekään olisi pystynyt.


45.Tässä on ne jutut, joista on tullu sellanen varma tunne, että tää kannattaa sanoo. Ajattelun tuotoksena tulee läjä myös ajatuksia, jotka pitää hylkää ja joista ei ole niin varma, se on selvää. Mut myönnetäköön, että tulee myös ajatus, että joissakin asenteellisissa aforismeissa on puutteellinen katsantokulma asiaan ja että se voisi haarautua vielä laajempiin suuntiin. Tuntuu, että asenteellisuudesta käsin se ajatus voi sisältää aina jonkun virheen, koska en pääse sen perspektiivin rajojen ulkopuolelle. On "pakko" antautua perspektiivin vietäväksi, jotta on joku pohja mille rakentaa. "Miltä tämä musta tuntuu" on yleensä filosofillakin se, mistä lähetään sitä näkemystä luomaan. Siksi joku kulma jää huomioimatta, teoria on puutteellinen. En kuitenkaan tästäkään huolimatta päädy siihen loppupäätelmään, ettei kannata sanoo yhtään mitään mistään.

46."Onko tosta touhusta mitään hyötyy?" Se on aina aika vaarallinen kysymys. No siis alotetaan siitä, että eihän siitä mitään hyötyy oo. Jos hyväksyt tän lähtöasetelmaksi niin voimme lähestyä sitä todellista syytä, miksi sitä hommaa tehään. Sitä tehään koska se on kivaa. Siitä sit kukin voi päättää itse, lähteekö tekemään vai ei, päätös on jokaisen oma.


47.Kun emme kohtaa, meillä ei ole mitään tarvettakaan kohdata. Tarve kohdata tulee vasta, kun kohtaamme. Ja jos kohtaamme, meidän pitää määritellä suhteemme kohtaamisemme jälkeen, minkä laatuinen se on ja mitä sillä kontaktilla tehdään. Sovimme pelisäännöt, osan niistä nonverbaalisesti.


48.Mitä ikinä teen, aina sen tekemisen kipinä on "jonkun" huomiossa. En tiedä kuka se "joku" on, mut se "joku" saa raatamaan näiden asioiden parissa, joihin on intohimo.


49.Kamppailemme samoilla alustoilla samojen ihmisten huomiosta. Se, millä tempuilla huomiota koitamme saaha kyllä vaihtelee vähän, mut yleisö ei oikeastaan. Sitten joku toinen epäonnistunu tulee taputtelemaan toisen epäonnistuneen olalle "meistä ei tullu koskaan mitään." Ok. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikäli pelikenttämme on halpamainen, meistä itsestämmekin tulee halpamaisia.


50.Informaation sisäistäminen muuttuu huomattavasti haasteellisemmaksi, jos et pysty ottaa sitä vastaan ilman, että sul on aivan jäätävä lerssi otsassa.


51.Se on oikeesti tosi paska juttu, ettei Pluto ole planeetta.

52.Hellyys murtaa misantrooppisen sydämen. Joka on misantrooppinen vain, koska sydän itkee hellyyden tarpeesta.


53.Maailmaa luodaan aika vakavalla otteella ja vakavalla ilmeellä. Siinä pitää olla jämäkät johtajat, jämäkät säännöt, jämäkät rakenteet. En väitä, etteikö se tulisi olla niin. Olen vaan pannut merkille ja miettiny, onko se todella ainoo tapa toimia tai luoda jotain uutta. Hipit luo maanpäällistä paratiisiinsa samalla lailla naamat yrmeänä kuin kuka tahansa muukin poliittinen toimija. Niin, mehän on imetty itseemme tämä, että uskottavuus vaatii vakavan sävyn sanoihin, siksi itsekin puhun niin, koska haluan olla uskottava ja kun tiedän, että se toimii.


54."Vitun idiootti, miksä puhuit sen toisen päälle ku se räppäs?" "Eiku kato siin on semmonen juttu, et ku toinen räppää niin siihen tuplataan päälle." "Eiku kuuntele, kuuntele, sä puhuit sen päälle, oli tosi ärsyttävän kuulosta." "Kato hei kato hei, mä oisin kato halunnu kuulla ku se toinen räppää ku se oli sua parempi, mut sä perkele huusit siihen päälle vaan." "Älä enää tee tolleen, anna sen sun kaveris vetää, se on hyvä."


55.Ajatuksen paketointi on filosofisen pohdiskelijan kompastuskivi, se on pakko jotenkin paketoida kasaan. Se solmukohta tulee siinä kohtaa, kun joutuu toteamaan paketoineensa sen väärin. Joudun hylkäämään tai olemaan ajattelematta jotain toista näkökulmaa paketoidessani ajatusta siihen asiaan liittyen, koska paketin on oltava kiinni. Joudun jättää paketoidessani ajatusta liian erilaisen ajatuksen paketin ulkopuolelle.

56.En oikein tiiä, miks meiän pitää triggeröityy niin paljon siitä, jos joku haastaa meidän ajatusmallia, mikä me on muutenkin omaksuttu valmiiksi, otettu jostain ulkopuolelta. Ja sitten se vaan on siellä päässä niin syvällä, ettei sitä saa kertakaikkiaan haastaa.


57.Muistatko koulussa, kuinka aina kun olit jättänyt läksyt tekemättä, tähtäilit kirjasta, että milloin tulee vastausvuorosi varsinkin kielten tunneilla. Laskit, että monta penkkiä tulee, ennen kuin tulee se, mihin sun pitää vastata ja siinä ammottaa aukko sulla siinä tehtävän kohdalla. Sitten opettaja yhtäkkiä yllättääkin ja sanoo "Juha!" Vittu miten hyppäs sydän kurkkuun. Ja joo, muutenkin sieltä pamahti aina kovaan ääneen se "Juha!", kun vaikka vähä nuokku pöydällä tai muuten vaan yllättäin se kajahti. Aloin miettii nyt jälkeenpäin, pitääkö meidän opettaa lapsia tälleen? Että heidän pitää tuntea häpeää tekemättömistä tehtävistä tai siitä, ettei he tiedä vastausta? Ja sitten tuo pieni oppilas innostuu, kun joku muu samassa luokassa joutuu naurunalaiseksi, tekee itsestään pellen kaikkien silmissä ja häpäisee itsensä, kun ei tiedä vastausta tai härvää jotain. Kyllä se nyt jo tällä aikuisella päällä vähän on alkanu mietityttää mua.


58.Kärsimyksen ja nautinnon välinen raja on seitinohut. Ne fuusioituvat toistensa sisään, näin ne vahvistavat toisiaan.


59. Mitä voimakkaampi "onneksi tulin", niin sitä kovempi pohdinta on ollut ennen sitä, kannattaako edes mennä.

60.Lopulta on tärkeintä se, mitä julkaisit. Ei niillä eeppisillä sooloilla vanhojen hitaitten läppäreiden tiedostokansiois tee mitään. Vaikka sillä baarissa leveilisitkin.

61.Onko se kohtuullista edellyttää siltä epäkatkeruutta, jos sillä on yksinäinen ja paska fiilis elämässään? Sitä on vaikea peittää ja pitää muistaa, miten haastavaa sitä on treenaa pois samasta tilasta käsin, jossa siitä kärsii.

62.Niistä, jotka tietää jo sut, niin kaikkihan sitä tähtäilyy harrastaa, että "kuhan se pelle on lopettanut shownsa, niin mennään vasta sitten sinne."


63.Loppujen lopuksi on tärkeämpää osata elää kuin pohdiskella. Ainakin mielenterveyden kannalta. Kyllä ne vähän pahimmassa tapauksessa sulkee pois toisiaan, pakko sanoo. Jos et koe sitä niin, niin varmaan parempi, ettet myöskään mene niin syvälle. Pohdiskelija on yhtä lailla kerrostaloluukkunsa suojissa, kuten ne tavallisetkin ihmiset, joista hän sanoo, etteivät he elä viisaasti. Mainittakoon, että vähemmän tiedostava yksilö voi ohjailla toisinaan tiedostavampaa yksilöö, koska tiedostavampi yksilö voi olla huonompi hoitamaan perusasioita, sillä hänen fokuksensa on pohdiskelussa, ei elämisessä. Vähemmän tiedostavan murheesta tulee tiedostavan murhe, koska tiedostava yksilö tiedostaa kasan diippejä juttuja, mut ei perusjuttuja. Joten meillä on eriävä näkemys siitä, mille aikalinjalle mun pitäs astuu, se haukotus tuli vitun kalliiksi.

64.Olemme luoneet oman vaaleanpunaisen hattaran kuplamme, jossa katsomme vaalenapunaisten linssien läpi maailmaa. Toivomme täydellisyyttä, vaikkemme tiedä, mitä se on. Toivomme kauneutta, vaikkemme tiedä, mitä se on. Toivomme helppoutta ja mutkattomuutta, vaikkemme tiedä, mitä se on. Ihmissuhteissa toivomme ihmisiltä ongelmattomuutta ja on aina piiloutunut mielhalu välttellä tyyppejä, joiden kaa asiat ei oo heti mutkattomia, sitä ei kehdata ääneen kuitenkaan sanoa. Olemme yksinkertaisesti naiveja näiden toiveidemme kanssa. Sen lisäksi olemme näiden toiveiden kanssa lohduttoman onnettomia tunnetilaltamme. Tuollaista maailmaa mitä toivomme, ei täällä ole. Jos olemme varautuneet vain täydellisyyteen, emme todellisuudessa edes ymmärrä sitä.

65.Pieni ääni sisällä huutaa huomiontarpeesta ja kasvaa isoksi ääneksi. Oon huomannu tän itsestäni ja nykyään huomaan sen myös muista.


66.Manifestoinnin "asiantuntijat" kertovat, ettet voi olla passiivinen luodessasi elämää, sun täytyy tehdä aktiivisesti asioita saadaksesi haluamasi. Tässä on silti mun mielestä pieni logiikkavirhe, joka mua häiritsee. Entä sitten, kun on fyysisesti siinä kunnossa, ettei voi olla aktiivinen toimija? Kuinka kauan täytyy suorittaa ja olla aktiivinen? Tosiasia on se, ettei jossain vaiheessa iänkään puolesta enää sellaiseen pysty. Onko sitten ansainnut pelkkää paskaa elämäänsä, kun ei aktiivisesti voi tehdä asioita saavuttaakseen haluamansa positiivisen lopputuloksen? No, tiedän oikeastaan mitä he vastaa, "ei tietenkään." Mut halusin silti sanoa tämän ääneen, koska itse toivosin, että me voitas jo vapautuu tämmösestä "pakko suorittaa tai pakko tietää" kahleista. Siksi kaikenlaisissa vastaanotoissakin pitää sanoo kaikki asiat mitä tietää ja kerätä se nippu päähän ja koittaa muistaa mitä pitikään sanoo, muuten asian käsittely on puutteellista ja sekin tuntuu suorittamiselta. Voit olla onnellinen osaamatta yhtään mitään. Se on se maailma, jonka haluaisin joskus vielä nähdä.

67.Mihin asti lentosi riittää tässä ajan virrassa, siitä tässä on kyse. Monet tekee valintoja sillä perusteella, jotta se riittäisi mahollisimman pitkälle.68.Jos halu tarkoittaa samaa kuin se, että joku asia resonoi, ei mielestäni kannata sitä joka kerta seurata. "Resonointihan" voi periaatteessa kohdistua mihin vaan. Resonointi kätkeytyy haluksi ja halu naamioituu resonoinniksi.69.Haluaisin tuntea huuliemme liimautuvan yhteen ja tuntea, kuinka kello kuolee siinä hetkessä. Mut me ei voida tehdä sitä, koska meidän on odotettava seuraavaa elämää. Olemme päättäneet, ettemme voi tehdä sitä tässä elämässä, joka voi olla viimeinen elämämme.

70.On periaatteessa turha sanoo "tällasta lisää." Kyllä sellasta tehään, et vaan kuuntele muita kuin sitä, mihin oot ihastunut. Suuri osa ymmärtää jotain tekijää lajista, muttei itse lajia.


71.Joidenkin historian suurien ajattelijoiden mielestä tyhmää ei kannata koittaa saada ymmärtää eikä tyhmälle kannata selittää yksityiskohtaisesti. Näyttäkää mulle se tyhmä ensin, niin jatketaan sitten tuolla linjalla. On sitä paitsi hankala ulkopuolelta sanoo, paljonko henkilö todellisuudessa asioita miettii. Ulkopuolelta teemme päätelmiä vain käytöksen pohjalta ja ne syyt hänen sen hetkiseen käytökseen voi olla hyvin moninaiset. Sehän voi olla vaikka joku rooli, jolla se henkilö selviytyy omassa elinpiirissään parhaiten. Eikä hän tule kertomaan tuleville historian suurille ajattelijoille, että kyllä hänkin mietti paljon kaikenlaista.

72.Tutustumisenne alussa voit tarjota jollekin vaikka pizzan tai kaljan ennen kuin näät vielä koko kuvaa siitä henkilöstä. Sitten kun näät sen koko kuvan, et enää missään tapauksessa tarjoisi sille niitä. Joku ärsyttää vasta, kun siihen on päässyt tutustuu jotain kautta, ei ennen sitä.

73.Sanot, että levytyksesi oli kakkaa. Itse en kyllä kuullut mitään sellaista. En suosittele viemään oman pään fiiliksillä pois toisen pään fiilisten arvoo.

74.Ne peliliikkeet, mitkä ovat toimineet aiempiinkin ihmisiin, niin niitä tuo tyyppi testaa mielellään uusiinkin ihmisiin.

75.Ulkopuolelta on vähän huono huudella, että jonkun pitäisi mennä elämässään eteenpäin, jos sillä tyypillä on edelleen koettavaa tai annettavaa sillä vanhalla kentällä. Meidän pitää sallia hänelle mahdollisuus olla paikallaan, vaikka se näyttäisi ulkopuolelta käsin typerältä. Jotain hän ei nää mitä ulkopuolelta nähdään, joten hoputtaminen tuntuu hänestä hyökkäykseltä, eikä se näin ollen tuota tulosta.

76.Kun mestarimieli ymmärtää ihmismieltä johonkin asti, hän tulee sen kysymyksen äärelle, alkaako hän hyväksikäyttää muita vai ryhtyykö toimimaan heidän hyväksi. Vai jotain siitä välistä.

77.Manifestointi lienee jonkinlainen mielikuvamatka. Kuvittelee jotain, minkä tietää ja pyörittää kuvallista sekä sanallista looppia päässään. Mielikuva antaa efektin ja siihen syntyy reaktio.


78.Jos jätät vastaamatta tuntemattomaan numeroon, siellä voi olla vaikka Suomen kovin elokuvatuottaja tai joku ihme uunottaja puhelinhuijari jostain belgialaisesta numerosta. Kohtelu heille molemmille on sama, et vastaa siihen puhelimeen. Tasa-arvoinen kohtelu siis kaikille.

79.Ei kannata pelätä sitä, että on vaikuttava, jos tahtoo olla vaikuttava.

80.Vaikka olisitkin saanut tarpeeksesi jostain taiteilijasta, eikä sillä ole enää sulle mitään annettavaa, hänellä voi silti olla edelleen annettavaa jollekin toiselle. Et ehkä ymmärrä, mitä se toinen näkee siinä, kun tunnet jo taiteilijan temput ja tiedät mikä se on miehiään, sitä kautta kyllästyit siihen tekijään. Mut on hyvä muistaa, ettei se oo sun asiasi. Vaikket sä seuraa enää niin antaa muitten seurailla.

81.Tässä maailmassa voi oikeasti mennä sille tasolle, että oma suosio on niin selvää, että voi pitää äänestäjiään aivottomina lampaina.

82.Vallan voi riisua keltä vaan ihmiseltä pois, jos et välitä sen sanoista.


83.Silloin kun vitsi vielä jaksaa naurattaa niin siitä otetaan kaikki irti. Pelle on suosionsa huipulla ja ottaa myös siitä huomiostaan kaiken irti. Mut auta armias ku ne kyllästyy. Pelle tulee sieltä huipulta todella kovaa alas, koska se nimenomaan on saanut pelleilemällä suosionsa, niin nää fanit puukottaa selkään kovempaa kuin ketkään muut fanit tässä maailmassa. Varsinkin ne fanit, jotka ovat tykästyneet tekijään sen taidon vuoksi, eivät ole niin julmia.

84.Aloin miettii sitä lausetta, että elämästä pitää nauttia. Ja sitten sitä, että kaiken jälkeen haluat ajatella eläneesi nautinnollisen elämän. Tämän saman asian sanoinkin jo "Filosofit Ei Rakenna Teitä" – teoksellani. Mutta onko noiden pakko noiden nautinnollisten kokemusten olla stimulaatioita? Onko ne juuri koetut stimulaatiot, mitkä teki elämän hetkistä nautinnollisen? Jokatapauksessa, muistot antaa eletylle elämälle arvon.


85.Yksilöllinen tarve muuttaa jotain ei pakoilla lievity. Pakoilla olla muuttamatta.


86.Voiko egoa tappaa ilman egoa?


87."Tee joskus joku levy!" "Oon mä 6 levyy jo julkassu." "Joo, eiku oikeesti tee se levy!"


88.On tärkeää ymmärtää tämä. Lähtökohtana on se, että seurassasi pitää levätä turva. Mielellään aito, vähintään keinotekonen. Mut jos siinä ei ole edes jompaakumpaa eikä ylipäänsä mitään muutakaan, mihin kiinnittyä vaan pelkkää epämäärästä höperöintii, on miltei turha vaatia muita liittymään tuollaiseen seuraan.

89.Jos kuuntelija vaatii kuuntelemaltaan puhujalta natsoja kauluksissa tai jonkunlaisen tittelin, jotta hän voi kuunnella sitä puhujaa vakavalla korvalla, on syytä kysyä, onko tämä kuulija tarpeeksi fiksu erottamaan kuulemaansa sisältöä auktoriteettialisteisuudesta? Koska sisältöhän se on minkä pitää puhua, ei natsat kauluksissa.

90."Toiminkohan väärin?" Tällainen ajatus ei ilmota itsestään, mut tajusin juuri, että se on aina kummitellut takaraivossa. Ja se ohjaa toimintaa ja vaikuttaa käyttäytymisen taustalla.


91.Omia sosiaalisia kontakteja voi rajata sellasellakin syyllä, että kuumottelee kopioivansa toisen maneereja huomaamattaan.

92.Mikä sitten kenenkin egoa hivelee. Vähän pitää hivellä kuitenkin. Ne sanat, mitkä hiveli egoa aiemmin, ei ehkä enää hivele eli aiemmin hyvä hively ei hivele enää.


93.Vaikka tunnen itseni viisaaksi ja tunnen hyvää oloa siitä, ehkä jonain päivänä tajuan treenanneeni väärää päätä. Toivottavasti.


94.On mahdollista haukkua muita ihmisiä siitä samasta tilasta, missä itse on.


95.Tosiasia on sekin, ettei uutta tapaa elää tule, jos kellään ei ole rohkeutta elää uudella tavalla.


96.Ideaali elämästä ei jätä mieltä rauhaan. Ei silloin, kun ei elä sen mukaisesti ja eipä oikeastaan silloinkaan, kun elää. Painetta tulee myös ulkopuolelta, ainakin tuntuu siltä omassa päässä.

97.Rakkaus osaa sanoa myös ei, rakkaus ei sano vain kyllä. Rakkaus on käyttövoimamme ja sille voi asettaa rajat. Rakkauden tehon voi kohdistaa valitsemaansa asiaan. Rakkauden käyttövoima on rajaton, mut tarvitsemme harjottelua sen kaa, siksi kohdistamme sitä. Ehkä sen jälkeen voimme ymmärtää rakkaudessa vellomista.


98.Mielenkiinto=arvo. Arvon menetys=mielenkiinnon menetys.

99.On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä faktan ja fiktion eroa. Ja syy on se, etteivät he ole luoneet omassa elämässä kumpaakaan. Sitten kun tuot jompaa kumpaa heidän eteensä, tilanne voi karuimmillaan olla se, etteivät he ymmärrä näkemäänsä, eivätkä kuulemaansa.

100.Vaikka ajattelija saisi nöyryydestä uutta viisautta, hän voi milloin tahansa alkaa käyttää sitä itsekkäisiin tarkotuksiin.


101.Meidän täytyy hyväksyy, ettei analyyttinen dialogi onnistu jokaikiseltä tyypiltä. Emme voi vaatia sen osaamista heiltä. Silti meidän tulisi kuunnella heitäkin. Mut meidän täytyy asennoituu heidän sanomaansa niin, etteivät he sano asiaansa päänsisäisen protokollamme mukaan.

102.Me-henki on psykologinen ase, jolla koitetaan saada suostumuksesi johonkin. Ei ole mitään "me." Kaikki taistelut ei ole taistelun arvosia. Ja tottakai se vituttaa taistelun kehittäjää, ettet taistele hänen taistelujaan.

103.Voit tajuta oman toistuvan maneerisi, mut olla silti tavallaan sokee sille maneerille. Tai maneereille.

104.Myötätunto on ajattelutapa, joka ulottuu sillekin alueelle asti, kun ei ajatella ihmisestä niinkuin siitä pitäisi ajatella.

105.Fyysisen kohtaamisen jälkeen on toivomus, että seuraaminen jatkuu sitten vielä internetinkin puolella. Toinen on se kun seurataan ihmistä, jonka tiedetään olevan fyysisessä maailmassa samalta alueelta. Vaikka internetti ei tunne rajoja, silti lokaatio merkkaa mielissämme.


106.Joskus ärsytti, miten paljon vähemmän sain arvostusta puhelinmyynnistä kuin räppäämisestä. Tein silloin huomattavasti enemmän puhelinmyyntiä, jossa olin enemmän niin sanotusti esillä. Oli aika raju kontrasti olla joka viikonloppu ensin vihattu häirikkö ja heti perään juhlittu räppäri. Olihan siinä pää pyörällä ja lopulta maha sekasin. No, se ei ärsytä mua enää.


107.Uni on epäkiitollinen kaveri. Se varastaa joka päivä ajasta useita tunteja ja sitten kun se ei tule, sen puute aiheuttaa väsymystä. Unettomuus voi aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä sairauksia. Tähän kaikkeen uni vastaa näin: "oma vikasi ku en tullut paikalle ku mua tarvitsit." Uni on ihana kaveri, kun se tulee ja maailman paskin kaveri, kun se ei tule. Luottamus tällaiseen kaveriin on tasan nolla.

108.Vallitseva tunnetila on suodatin, jonka läpi tekstit tulee ja se voi vaihtua milloin tahansa.


109.Pyrin kirjottaa aika suoraan tavallaan siitä, miltä ihmiselämä tuntuu niiin viesti ei huku sellaseen ylitaiteelliseen sekamelskaan. Niin ainakin koen tekeväni..


110.Olemme tosielämän elokuvahahmoja. Mut sillä erotuksella, että kuvittelemme oikeasti olevamme niitä, joita esitämme, emmekä tiedä olevamme elokuvahahmoja.

111.Yksi tapa tulla muistetuksi, on mennä snooker-ottelun yleisöön ja täräyttää pelin aikana kunnon mojova kananmunapieru.

112.Tunnen olevani jonkinlaisessa välitilassa. Pyrin välttää sitä, että enää koskaan ajautuisin edes tilanteen pakottamana työorjuuteen kuten nuorempana, mutten hallitse vielä täysin työstä vapaata elämäntapaa. Koen itse saaneeni jo kaikki tarpeelliset oppikoulut pakotetusta työnteosta ja stressin aiheuttamasta pahoinvoinnista, mut en ole vielä varmistunu elämäntilanteeni riskivapaudesta. Tavallaan oon ollut jo jonkin aikaa matkalla johonkin uuteen "vapaa kuin taivaanlintu"- elämäntapaan, mutten ole saanut sitä toimimaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Toivottavasti tämä aforismi vanhenee nopeesti.


113.Huomaan kuumottelevani, sitä, etten tiedä tarpeeksi. En oikein muista, missä vaiheessa tuo iski, on siitä kuitenkin jo vuosia. Kai se tapahtui jotenkin niin kun huomasin, että voin kerätä lisää tietoa päähäni niin aloin kuumottelee sitä, että tippuisin samalle tasolle, millä olin sitä ennen tai unohtaisin kaiken. Vähän erikoisia pelkoja kieltämättä. Näköjään siihen knoppitietoonkin voi jäädä koukkuun. Yhtä lailla kuin siihenkin, että tuntuu turvalliselta tietää paljon asioita, ettei jää keskusteluissa altavastaajaksi. Uskon näiden molempien tuntemusten olevan tuon pelon taustalla.

114.Vaatimukset kovenevat kerta toisensa jälkeen, mitä selvemmäksi läsnäolosi jossain paikassa käy. Henkilökohtaiset rajasi on about sama asia kuin koittaisi kepillä jäätä. Ne haluu testailla sua, mikä on sun reaoktio kun ne vähän ärähtää, lasketko alle vai etkö välitä. Ja jos pihtiote pääsee muodostuu, ne ei haluu päästää siitä irti, koska se tuntus egon tappiolta ja tahto ottas iskun.


115.Piiloviestejä ja piilovihjeitä on vaikee ymmärtää puisella päällä. Tai luisella päällä. Silti niistä eleistä pitäisi ymmärtää se. Jää kuulijan vastuulle vähän niinku poimia se. Ja selittäjä odottaa sitä, kun hän on laittanut piiloviestejä. "Toi jäbä ei vaan tajuu" ja virnistys kasvoilla. Voidaan antaa hienovaraisia vihjeitä vaikka toisen toiminnan huonoudesta. Selitys on kyllä todella poukkoilevaa, mistä se viesti pitäisi poimia. Toisen maneeria voi esimerkiksi kritisoida elekielellä ja tämän, jolle viesti on osoitettu, pitäisi itse tajuta se pilkallisena elekielenä, jolla tätä henkilöä kritisoidaan.


116.Virheen pitää tuntuu virheeltä, jotta tietää tehneensä virheen. Syyllistämisen energiaa kohdistamalla pyritään osoittaa toisen virhe.


117.Viisaus ei ole menestyksen tae. Tai sitten asia on niin, etten ymmärrä sitä vielä.


118.Random kohtaamisissa ja jälleennäkemisissä käy usein niin, että on mielessä jotain, mistä meidän pitäisi jutella. Muttemme puhu niistä jutuista, vaan puhumme random jutuista.


119.Huomaan keskusteluissa ilmiön, että joko molemmilla tai vaan jommalla kummalla on tarve hakea tarkoituksella jotain kulmaa, josta olisimme samaa mieltä. Näin jättää hyvän viban toiselle keskustelun päätteeksi.

120.Asioiden luonnollisen tajuamisen prosessi tapahtuu omalla tahdilla, elämällä ja kokemalla. Sitä tuntuu kuin viisastuvan huomaamatta, jutut ja kaikki muutkin liikkeet vaan alkaa olemaan vuosi vuodelta fiksumpia kuin itsestään.

121.Tykkään ehkä mieluiten olla romanttinen nössö. Oon pitkälti saanu tähän ikään mennessä kovan leikkimisestä jo tarpeekseni. Maailma koittaa kovasti puskee erilaisissa tilanteissa ja erilaisista syistä edelleen mua sitä kohti, että pitäisi olla kova. Mut se ei vaan yksinkertasesti kiinnosta mua enää. Paikassa, jossa voin luvan kanssa olla hieman romanttinen höhlä, tuntuu mulle kodilta.

122.Vain "realismin tajuni" estää kehojamme liimautumasta tiukasti yhteen. Odotit mun saapuvan, mutten koskaan tullut vaan jäin munimaan.

123.Jos viisaus ei olisi viehättävää, se olisi turhaa.


124.Toivot bändiltä covereita. Sitten ne soittaa jonkun coverin, muttet tiedä sitäkään biisiä. Siitäkään biisistä ei ole sulle iloa.


125.Kyllä mä pelkään häviäväni. Sen varmaan näistä jutuista kuuleekin. En kuitenkaan ole vielä päättänyt, haluanko voittaakaan. Haluan ottaa selvää, onko sillä merkitystä. Ehkä sen jälkeen pääsen pelostani, jos joskus saan sen selville, että se olikin vain uskomukseni. Uskomukseni siitä, että pitäisi voittaa. Jos voisinkin ilman tunnontuskia yhtä hyvin sammuttaa sen. Se olisi helpottavaa, ehkä saisin jopa mielenrauhan. Mun motivaatio taas voittamiseen ei oo kovin vakaalla pohjalla, siksi en tee ihmeemmin asioita sen eteen. Se kiehtoo mua vähäsen, muttei tarpeeksi. Mutta milloin on liian myöhästä, kun kello käy, vieläkö kerkee tulla katumapäälle? Milloin on viimeinen mahdollisuus tulla? Vaikeaahan tässä on se, ettei kokeillessa asioita voi tietää, johtaako tämä epäonnistumiseen, koska asioiden yrittämisen taustalla on aina vähintään piiloutunut tahto voittamisesta. Mutta työ mitä teen voi olla väärä, tietämättäni sitä etukäteen. Ja se työ voi olla ulkoinen työ sekä sisäinen työ. Jokatapauksessa, kannattaa raskaalta ajattelutavalta itsensä armahtaa. Vaikka olisi epäonnistunut yksilö, ei mielestäni silti ole pakko odotella vain kuolemaa ikäänkuin pelastajanaan.

126.Useimmiten sosiaaliset kohtaamisethan ovat laadultaan aika kuivia. Ei mitään negatiivista, mut me vaan satutaan olee vähä kuivia elämänsuorittajia tyyppeinä.


127.Automaattista arvostusta ei saa älykkyydellä. Oikeastaan olemalla hyvä tyyppi saa vielä enemmän. Ainakin sellasta, että ihmiset luottavat tietojaan mieluiten hyvällä luotettavalle tyypille. Jos asiaa tarkastelee tästä perspektiivistä muutamalla sanalla. Jos kerran älykkyys ei noin yleisestikään voita ihmisten mielessä luotettavaa ja hyvää tyyppiä, miksi älykkyys olisi sellainen ominaisuus mitä pitäisi väkisin tavotella? Tai ottaa vastaan haukut siitä, etten ole koulutettu, älykäs ihminen. Tunneälykkyydellä pääsee sinne, minne pelkällä älykkyydellä ei pääse.

128.Jos akateemikolla olisi ansa johon astua, se voisi olla tällainen. Tulla omassa päässään liian arvokkaaksi enää arvioimaan tai edes ajattelemaan arkisia tilanteita.

129.Sitä vaan toivoo hiljaa, kunpa keho kestäisi vielä tätä mättämistä niin vois edelleen jatkuvalla syötöllä mättää mitä sattuu suuhunsa. Mut ei, keho ei tykkää. Keho alkaa antaa signaaleja, mut mieli ei ota niitä vastaan. Eikä halua ottaa niitä vastaan. Mennään vielä! Kestä nyt vittu!

130.Kyllä mä sitä mietin, meneekö mitkäkin maailman ilmiöt siihen kastiin, että ne tulee vaan hyväksyä ja mitkä ei. Mitkä ovat todellisia lainalaisuuksia ja mitkä kuviteltuja. No, nää on vaikeita ja isoja kysymyksiä ihmisen päälle. Avautukoon tämäkin asia tapahtuma kerrallaan. Olen silti sitä mieltä, että vähän täytyy uskaltaa haastaa lainalaisuuksia ainakin sen verran, ettei ole orjallinen niillekään/millekään. Kun sen tunteen on saanut systeemistä purettua, niin kai sitä sitten voi vaikka asettua takas samoihin uomiin.


131.Kukaan ei ota vastuuta siitä jos sua kusetetaan. Uskonnolliset höpöttäjät haluaa, että uskot heihin. Samoin poliittiset höpöttäjät. Kaikki haluaa, että uskot heihin. Mut jos uskot heihin, se saattaa olla voi voi, väärä valinta. Olet ite vastuussa siitä, mihin uskot. Kaikilla on sama vimma vaan saada sut uskomaan heidän auktoriteettiinsa. Ja kaikki heistä ajattelee puhuvansa totta.

132.Jotkut äijät huutaa suu vaahdossa, kun joku haluaa muokata kehoaan. Mut eivät muista sitä, että kaljamaha on yhtä lailla kehonmuokkausta sekin.


133.Välillä tulee sellainen tunne, että mun pitäs olla jossain muualla kuin missä olen. Mutten tiedä missä.

134.Internet luo persoonia tosielämään. Valitsemme sankarimme sieltä. Vaihtoehtoja riittää kyllä. Kun olet tehnyt valintoja, mallinnat omassa käytöksessäsi heidän piirteitä. Olet kuullut heidän periaatteistaan ja nähnyt heidän käytöstään, joten keräät omaan käytöspankkiisi sieltä omaisuutta käytettäväksi.

135."Se on ansainnut kannuksensa." Todellinen kyky on kunnioittaa sitä, joka ei ole ansainnut kannuksiaan.

136.Kannattaa aina aika ajoin tutkailla, mitä sinulle herää, kun näät edessäsi ihmisen naaman? Tunnetko inhotusta? Tunnetko ihastusta? Mitä tunnet, kun näät edessäsi ihmisen naaman. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota, jos mieleesi pulpahtaa kasa misantrooppisia ajatuksia. Mistä ne oikein tulevat? Ja onko niille mitään järkevää selitystä? Nuo misantrooppiset ajatukset eskaloituu puheiksi ja täten nimittäin kuormittavat meidän yhteisön ilmapiirii huomattavasti. Ne pitää ensin huomata ja mielellään vähän työstää tätä asiaa. Tottakai sulla on vapaus tuntea misantrooppisia ajatuksia. Mut me ollaan kuitenkin kaikki ihmisiä kuten säkin, joten suosittelen tutkailee, mitä siellä päässää liikkuu ja miksi ja onko sille mitään oikeaa syytä. Vai onko se jonkin muu tunne mikä painaa kuten katkeruus, pettymys tai suru.

137.Tarpeeton tarkottaa sitä, että hänellä tarpeita on.

138.Sun täytyy oppia sallimaan sekin, että joku voi vilpittömästi välittää susta, vaikka se huomaa sussa ne samat viat, mitkä säkin huomaat. Hän ei ole tyhmä kun hän tekee niin vaan hän välittää.

139.Se on varma, että keho muistuttaa joka päivä, että on ihminen. Mieli hakee turvapaikan leijailemalla ihan omissa sfääreissään jossa sillä on hyvä olla ja sitten taas laskeutuu takas kehoon toteamaan, "voi vittu taas hammas lohkesi." Sitten mieli lähtee leijailemaan takas yläilmoihin vähän jo kyllästyneellä fiiliksellä "joo siel fyysisel tasol oli pelkkää paskaa taas tarjolla, mennäänpä takas ylös." Tätä se on, kun tuntee struggleihin kyllästymistä sisällään.


140.Se tässä mielen säätelyssä on vaikeeta kun ei tiedä, minkä verran pitää valmistautuu ennakkoon mahdollisiin vastoinkäymisiin ja minkä verran ei. Voiko elää elämää niin, ettei mieti, että jotkut vastoinkäymiset ja haasteet olisi edes mahdollisia omalle kohdalle? Kannattaako niin elää? Ja jos ajattelee ennakkoon, että joku ikävä tilanne tai sairaus voi kohdata, onko se vähän sama kuin rukoilisi sen tulevan, kun pitää sitä mielessään jo ennakkoon mahdollisena asiana? Sit jos ei pidä sitä mahdollisena ja se tulee niin se on voi voi, mitäs et ennakoinu. Ja sit jos pitää sitä mahdollisena ja se tulee, niin se ei oo niin voi voi, mut entä jos se onkin se syy, että se tuli? Sitä negatiivisuuteen ja vastoinkäymisiin painottuvaa ajattelua media puskee päivittäin, mikä jää helposti kummittelee omaankin päähän.Vastoinkäymisii tekee mieli paeta eskapistisilla nautinnoilla, joihin himot on impulviisia, ilman niitä normielämä tuntuu olevan aika herkästi harmaata massaa tai vastoinkäymisen värittämää vitutusta. Tarpeeksi pitkälle kun sitä tietä etenee, kärsimys tulee vastaan ja se kärsimys saa aikaan tahdon irrottaa eskapismista. Mut palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, uusi vastoinkäyminen on mielelle aina uusi haaste. Keskitytäänkö tähän haastetilanteeseen vaiko ei? Ja kun päättääkin keskittyy, se tuntuu nimenomaan kasvavan lisää. Mieli voi halutessaan keksii selityksen, miksi ei nyt jaksa keskittyä vastoinkäymiseen, jotta voisi sivuuttaa sen, keksii vaikka jonkun toisen ongelman mikä on ollut nyt päällä ja siksi ei nyt jaksa. Mieli voi myös kiintyä vastoinkäymiseen tai sen tyyliseen ominaisuuteen, ikäänkuin mielen suojamekanismina. Nää on vitun vaikeita juttuja täs ihmisenä olemisessa.

141.Sillo kun on oikee pointti, minkä esittää hieman raflaavasti ja joku tarttuu johonkin lillukanvarteen kesken kertomuksen, se ärsyttää todella paljon itseäni, huomaan. Sillo se loppukaneetti voi vähän niinku lässähtää siinä tarinassa.

142.Jälkeenpäin katsottuna paperilla huono valinta on voinut viedä kokemuksellisessa mielessä hyvälle reitille. Vaikka se olisi lähtökohtasesti ollut sellainen, jota ei olisi pitäny valita, ennen kuin meni sinne.


143.Kärsivällisyys on taitolaji. Tässä ajassa olemme helposti kärsimättömiä ja haluaisimme mieluusti kaiken heti. Mut niin se ei vain mene joka kerta. Palkinto voi tulla vasta vuosien päästä, niin tuskallista kuin se odottaminen onkin. Mut kärsivällisyys todella palkitaan ja sitten kun se tapahtuu niin muistaa tämän asian ja voi todella todeta sen toimivan.


144.Jos peittelet jotain, kiinnität tahtomattasi muiden fokuksen siihen asiaan. Vaikka peittelyllä toivot juuri päinvastaista vaikutusta.

145.Joku heittää niin älykkään kuulosen jutun tuplamerkityksineen, ettet voi uskoo, että se on ajatellut sen niin pitkälle. Et usko, että se kaveri ois oikeesti keksiny niin älykkään jutun. Ajattelet, että ehkä se on ajatellu vaan ton yhen kulman, mut itse löysit useamman, eihän se nyt voi olla NIIN fiksu.

146.Jos on liian voimaantunut mies tai liian voimaantunut nainen, siinä ei lopulta oo enää mitään siistii, kun sille ei voi myydä enää mitään paskoja ideoitaan, eikä se jätä sulle mitään vipuvartta. Se on niin tiedostava yksilö, ettei sen kanssa oo helppo olla, kun oot ite kokoajan alakynnessä sen kaa. Vaikkei se voimaantunut yksilö edes tuomtsisi sua siitä, olosi on vaivaantunut noin voimaantuneen yksilön seurassa, kun et saa mitään heikosti argumentoitua läpi. Ja se on se, mikä tästä elämästä jännää juuri tekee. Kun teemme hölmöilyjä, menemme tyhmäksi ja seuraus voi olla mitä sattuu. Tietosesta yksilöstä et saa kaverii tuohon peliin.


147.Jos haluat ehdottomasti ajatella jostain tyypistä negatiivisesti, kykenet siihen vahvalla tahdollasi, vaikka se tyyppi tekisi tai sanoisi jotain positiivistakin ja itseasiassa sustakin tuntuu siltä, muttet kuuntele sitä tunnetta.

148.Taiteilija ei saa henkilökohtasella tasolla mitään stimulatiivista nautintoo, jos joku kuuntelee hänen tuotannostaan jonkun ikivanhan biisin. Tai tuijottaa taiteilijan maalaamaa taulua. Tai lukee taiteilijan kirjoittamaa opusta. Se tyyppi vaan kuuntelee/lukee sen, mut taiteilija ei saa siitä mitään väreitä. Hän jätti vaan tuotoksensa sitä varten, että joku voi kuunnella tai katsoa sen joskus, mut se ei ole hänen asiansa millään tavalla. Eikö olekin tylsää? Kuulijalla voi olla isompi side, kuin taiteilijalla tekeleeseensä, mistä taiteilija on jo päästäny irti aikapäivii sitten.


149.Taiteellinen teos sekä suuret ajatukset kamppailevat ja operoivat samalla väylällä, samalla sektorilla. Eli ne koittaa tehdä suhun vaikutuksen, joka jättää jäljen, eikä se heti hälvenisi. Toimintakaava ja tavote on askelmerkkejä myöten sama näillä kahdella lajilla. Mut jos kaikki koittaa vaikuttaa, kaikki ei voi vaikuttaa.

150.Ootko tyyppi, joka ei voi kuluttaa jotain taidetta kaksoismerkityksien pelossa?

151.Nykyään voi niin kevyesti kuitata asioita ja viitata kintaalla. "aa, tää on tämmöstä paskaa." Ja seuraava. Ja seuraava. Käydään ohimennen bäshää ja sitten se unohtuu. Ja seuraava. Oikeat ihmiset ovat siellä netissä pelkkiä profiilikuvia. Joita voi kohdella kuten profiilikuvaa. Kylmästi ja kasvottomasti.

152.Hän haluaa kaikki mun rahani ja hänellä on omat kikkansa siihen. Lopulta hän saa sen kaiken.


153.Henkilö voi tietää jostain jutusta teorian nippelitietoja myöten, mut käytännön tasolla ei tee yhtään mitään sen asian parissa.

154.Jos joku ei oo hyvä tyyppi rauhan aikana, on todennäköstä, ettei hän ole sitä rauhattomuuden aikanakaan. Tai sitten käykin niin, että hänen perspektiivinsä ja asenteensa muuttuu täysin uusiksi tilanteen muuttuessa ja hänestä kuoriutuu ihan erilainen empaattinen hahmo. Hänellä herää jonkinlainen yhteisöllisyys ja auttamisvaisto.


155.Vältteletkö jotain asiaa, mitä oikeasti haluisit? Ehkä et kestä sitä, ettet saisikaan sitä. Haluat torjua sitä huutavaa tarvetta, mahdollisesti hillitä sitä. Ettei se puskisi nyt niin vahvasti esille, koska mielestäsi tilanne ei ole sopiva.


156.Kun huutelee ylöspäin jollekin tyypille, haluaa juuri sen tyypin huomiota.

157.Ulkopuolelta tullaan sanomaan että "sä oot sellanen, koska…." sitten tulee perustelut. Sitten henkilö oivaltaa olevansa sellainen ja ottaa nuo sanat osaksi omaa ajatteluaan.

158.Jos joku ulkomaalainen bändi tekee vaikka demotuksen suomenkielellä, suhtaudut asiaan "vittu miten siisti juttu!" Mihin katosi yhtäkkiä se "ketä nää edes on?"-asenne? Koska ne ei oikeesti oo ketään, se on ihan se nevahööd pikkubändi aikuisten oikeesti, mitä aina huutelet. Mut aivan, paljastit itsesi. Sen pitää nuoleskella vähä sua, että nimenomaan sun hanuri hymyilee. Mut sovittasko jo vittu, että se "ketä nää edes on?" katkeransävyinen huutelu ois jo pikkuhiljaa kasaan taputeltu kakka?


159.Ihmisten pitäs opetella hyväksyy jo se, että voi olla legenda, ennen kuin on ikäloppu.

160.Jos jaat ympärillesi "ei kiinnosta vittuukaan" ja hapanta naamaa, todennäkösesti saat samoilla saatesanoilla vastaan samankaltaista hapanta naamaa. Tai jos ei hapanta naamaa, niin tuskin mitään arvostustakaan, jota happaman naamasi takaa kerjäät. Tyyli on kieltämättä todella kämänen. Eli jos et kerran sitä happamaa naamaa halua saada, niin pitäskö alkaa kiinnostaa? Toki se pehmeempi ja ymmärtäväisempi näkökulma tähän asiaan on se, että tietenkin heillä voi olla joku henkilökohtainen kipupiste, mitä eivät oo selvittäneet. Mut kannattaa muistaa, etteivät ihmiset muista sitä, kun näkevät happaman naaman, he näkevät vain happaman naaman. Joten tuo "pitäskö alkaa kiinnostaa"- lausahdus sisältää periaatteessa juuri sen ratkaisun siihen ongelmaan, joka saa naamasi happamaksi. Sitä paitsi, kiinnostusta sua itseäsi kohtaanhan sä todella kaipaat, eikö vain?

161.Moni jää kaipaamaan sitä versioo susta, kun etsit vielä itseäsi ja sekoilit. Sä menit liian kauas siitä, millasena sut opittiin tuntemaan. Kehityit, kasvoit ja itsenäistyit, sellainen et ollut heille. Mut he eivät saa susta enää sitä vanhaa minääsi takasin muuta kuin muistojensa muodossa.

162.Somen käytössäännöt on aika epäselvästi määritelty. Ilmankos monella on niin paljon vaikeuksia niiden kaa. Tavallaan se ongelma on se, ettei niitä käytöstapoja oo sovittu samalla tavalla sinne internettiin kuin reaalimaailmaan, vaan se on semmonen epämääränen leijuva pilvi, että me koitetaan mallintaa sitä reaalimaailmaa sinne, mut selvästikään se ei onnistu, koska on vaan paljon kiihottavampaa antautuu toksisuuden vietäväksi. Ja sääntöjä ei opi pelkästään minkään tunteen varassa "sun pitää vaan tietää nyt se miten se on." Ei kannata laskee noin painavia asioita koskaan noin langanlaihaan varaan. Voi noteerata asioitten pyörivän vähän väärin, mut yleensä silti on vain hyväksyttävä se. Ei voi siirtää heihin tätä tuntemustaan, ennen kuin se tuntuu heissä samoin.

163.Taiteilija toivoisi, että kuluttajat ymmärtäisivät hänen taidettaan ja syitä sen takana yhtä syvällisesti kuin hän itse, mut se tuskin tulee koskaan olemaan realistista. Monille käy tästä syystä vähän se, että ne tekee musiikkia muusikoille, kuvataidetta kuvataiteilijoille.


164.Tiedostamattomuus on paras tila taistella elämässä. Sitten kun tiedostaa liikaa, kyseenalaistaa koko taistelun.

165.Joidenkin yksilöiden tekemisessä on hurjan kova liekki ja energia, jonka pystyy huomaa heti. Ja se taustalla voi olla jokin suuri vastoinkäyminen, jonka seurauksena he ovat vahvistuneet ja tulleet sellaisiksi.

166.Joudut elää toisen suosion kautta, jolloin tarpeenasi on saada oma palasi hänen suosiostaan itsellesi. Oot aina vähän selän takana, mutta kuhan saisit edes pienen siivun.


167.Itseironia hämmentää ensin sitä, jonka puhetyyli on loukata suorapuheisuudellaan. Sitten tämä leikkisä huumori kesyttää loukkaavasti puhuvan.

168.Kustantajien huomion kerjääminen ei poista sitä tosiasiaa, että kuluttajan kannalta kirjallisen tuotteen kuluttaminen on aina samanlaista. Saattasin kustantajan toiveesta joutua jättämään jonkun ajatukseni pois, koska se ei olisi heidän mielestään sopiva. Lukijan kannalta sillä ei oo kuitenkaan hevonvitun merkitystä mitä juttuja siellä on. Koska lukija joko lukee tän nivaskan tai ei lue.


169.Haluisin, että ihmiselämä olisi mahdollisimman ongelmatonta, mut koen, että silti on pakko avata ongelmakohtia puhumalla, eikä sukeltaa suoraan oikoreittiä käyttäen ongelmattomuuteen puhumattomuudella.


170.Nään asian niin, että elämisen tavoite on ymmärtää. Menemme kohti ymmärtämistä, vaikkei itse ymmärtäisi menevänsä sitä kohti. Sulla on myös mahdollisuus tahallaan väärinymmärtää kaikkea, ymmärtämistä se on sekin.

171.Ei oo helppoo ottaa nöyränä vastaan sitä, kun joku näkeekin hänet erityislaatuisena persoonana muihin verrattuna. Nöyryys pilaa pelimiehen.

172.Ainakin tiiviissä ihmissuhteessa on tyhmää toivoa sellasia vapauksia itselleen, mitä ei toisen kohdalla sietäisi.

173.Mulla ei ole energiaa irtipäästämiseen, koska tarvitsen energiaa sujuvuuteen ja asioiden saamiseen. Vaikka irtipäästämisestä tulisi helpottava tunne, on tosiasia, että sujuvuuden joutuu aina rakentaa uudestaan ja sujuvuus on hyvältä tuntuvan elämän kannalta erittäin tärkeä asia. Irtipäästö on kovaa hommaa kaikille osapuolille, eivätkä muutkaan ihmiset halua sun ihan noin vaan päästävän irti, kun sulla on varattu paikka heidän rakenteissaan. Irtipäästämisen häiritsee joka kerta sujuvuutta, joten se on myös uhraus ja lisätaakka, jonka itselleen luo. Joten ne, jotka sanoo irtipäästämisen olevan kevyttä niin jeesustelee. Se on oikeesti ihan vitun vaikeeta ja yleensä tosi vaikea paikka. Asia josta pitäisi päästää irti, voi olla rakas.

174.Tahto parantaa maailmaa on niin luja tahto, että se herättää vihaa vastustajia kohtaan, jotka ovat eri mieltä hänen ideoistaan. Vastustajat ovat niitä, jotka vastustaa tämän maailmanparannus tahtoisen visioo.

175.Ei aina meinaa kestää omaa levotonta mieltään, joten on tehtävä sopimus sen kaa, että nyt tässä hetkessä se olkoon tyydytetty ja asettuu kylmästi sellaiseen tilaan, jotta voisi hetken olla aloillaan ilman tunnontuskia.

176.Rakastava kumppanuus opettaa rakkaudesta enemmän kuin teoria rakkaudesta, koska rakastavien ajatuksien ilmaisu vie ihmisen rakastavalle radalle, josta hän ammentaa suoraan uusia rakastavia ajatuksia sekä imee itseensä taitoa rakastaa.

177.Kuulit vitsin väärin, muttet haluu päästää irti siitä väärin kuulemastasi versiosta, vaikka sait tietää, kuinka se vitsi oikeesti meni. Se väärin kuulemasi versio on sun mielestä parempi kuin se vitsi mitä vitsinkertoja tarkoitti, joten muistat sen.

178.En ole kiinnostunut menemään johonkin podcastiin näyttämään, miten viisas olen. Olen nähnyt sitä, kun monet menevät ja törmäävät tuohon ennakkoasenteeseen. Jos se markkinoidaan tuolla tavoin, "noni näytähän nyt kaikille, mitä tiedät tai olemme pettyneitä suhun" ja sormet syyhytetään odotetaan, että henkilö laukoo jotain suuria viisauksia, koko homman pohjavire on jo lähtökohtasesti aivan vituillaan. Ei kaikkea pidä sanoo viihdyttävästi. Jos sun on tarkotus oikeasti viisastuu niin et voi olettaa, että se sisältö johon perehdyt, pitäisi viihdyttää sua. Sillä ei ole sellaista vastuuta.

179.Toisen sanat sulle on kuultuasi sun omaisuutta. Ne jää hautumaan päähän ja voi pompsahtaa vasta paljon myöhemmin esille, kun muistat ne jossain tilanteessa, jonka kohtaat.

180.Elämässä ei voida vaan paeta asioita. Tulee hetki, kun jämäkkyyttä vaaditaan ja täytyy olla jämäkkä. En kirjoita tätä ylös pelkästään hyvillä mielin.


181.Ihminen voi kerjätä huomioo toisilta itseään soimaamalla. Muiden täytyy noteerata sen olevan juuri sitä.


182.On ahistava tunne, kun ei saa jotain juttuu toimii vaikka kuinka yrittäs ja sitten uudet epäonnistumiset vie ahdistuksen valtaan aina uudestaan. Sitten mieli kokee turvallisimmaksi ratkaisuksi koittaa vältellä asiaa, vaikkei sitä täysin tahtoisikaan. Täytyy osata haistaa tilaisuuksia, vaikkei täysin osaiskaan. Vasta myöhemmin mieli voi olla sillä tasolla, että tajuaa tämän ja muistaa haistaneensa huonosti tilaisuuden, sitten pettyy sen aikaseen itseensä. Oon ajatellu olevani hyvä aistimaan energioita, mut voi olla silti niin, etten uskalla kuunnella tuntemustani.

183.Älykön "aseet" mielenhallintaan ei oo periaatteessa kummosemmat kuin kellään muullakaan voisi olla. Hän saa vaan häärii rauhassa meidän päässämme statuksensa vuoksi. Se on hänen paras aseensa mieltäsi vastaan.

183.Meidän tietosuuden välillä on iso kuilu ja siksi juttu ei kulje, mut se on juuri se ongelma monella tapaa. Meillä itseasiassa pitäisi vähän sen jutun kulkee, jotta me ei tahoillamme jämähdettäs yhdenlaiseen muottiin.

184.Sä annat ihmisille joitakin kokemuksia, koska et tiedosta vielä, ettei sun tarviis antaa niitä.


185.Monen kommelluksen jälkeen tarkotus sillä kaikella on se, että ihminen tottuu itseensä.

186.Sua ei tarvita ennen kuin annat siihen syyn.

187.Välillä omista ajatuksistani joku muu saa enemmän irti kuin mä itse.

188.Kaikki ei kaipaa perusteluja eikä kykene perustelee toimintaansa, mitä ikinä se sitten on.

189.Mulla ei oo yhtään ystävää, jonka kaa en ois joskus ollu eri mieltä.


190.Keskustelu on äärimmäisen tarpeellinen tie oivalluksiin, mitä ei yksin saisi luotua omassa päässään mietiskelemällä hiljaisuudessa.

191.Ensin keskustelussa alku on useimmiten jäykähkö ja varautunut. Sitten flirttaillaan keskustelukumppanin kaa heittelemällä turvallisia mielipiteitä ja lopulta päädytäänkin tunnustelun jälkeen sinne syvään päätyyn.

192.On juttuja mitä en itse ihmisenä halua edes kokea, niin on varmasti muillakin. Niistä jutuista tietäminen on parempi jäädäkin teorian tasolle.

193.Joku voi luulla toista tyhmäksi, koska se ei osaa samaa asiaa mitä tämä luulija osaa. Mut kaikki se mitä tiedät, ei ole kaikille muille edes tarpeellista tietoa.

194.On olemassa yhteistöitä, jotka samantien lakkaisi kuin seinään, kun lakkaisi uskomasta rahan arvoon.

195."Susta tulee jotain." Joo näin on. Mut turhan paineistavaa olettaa taikka vaatia niin, että tulisi juuri sitä mitä itse toivosit tai luulet. Tulee mitä tulee.

196.Kun mainostaa vähän goofysti jotain tyyppii, se äänensävy vaikuttaa siihen, kuinka tämän mainostuksen kuullut vastaanottaa sen. Tää on jatkuvaa mielikuvamainontaa, milä välillämme liikkuu.

197.Elämäntehtäväni on elinpiirini kokoinen. Se voisi olla isompikin ja niin mun pitänee asennoituu, mut noin se on. Niin sanotusti vettä vaihtuu tässä elinpiirissä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

198.Haasteet laittaa selän seinää vasten. Silloin on pyrittävä olemaan kiitollinen, että edes toinen korva kuulee ja osa hampaista on vielä suussa. Tämmösiä juttuja ei mieti vielä silloin, kun kaikki toimii normaalisti ja nämä ovat itsestäänselvyyksiä. "Ihan sama" - asenne on helpompaa sillon kun kaikki toimii ja sitten kun ei toimi, homma vaatii jo keskittymistä. Onko järkevää tuntea kiitollisuutta siitä, että edes yksi korva toimii? Vai tilaako sillä kiitollisuudella itselleen lisää ongelmia? Toivottavasti ei. Olen pohtinut sitäkin, onko sen pakko olla stressin tunne, millä täytyy vastata terveysmurheisiin? Onko stressittömyyss suoraan välinpitämättömyyttä, sitäkö se muka aina merkkaa?


199.Kun pelkää mokaavansa, fokus on mokaamisen välttelyssä. Sekä mokaamisessa. Sitten on kokoajan riski mokailla tuollasessa mindsetissä.


200.Mieli imee välinpitämättömyyden mielentilan ympäristöstä. Välinpitämättömyyden elämää kohtaan. On vaikea tuntea olevansa elossa, kun muut ei ympärillä tunne olevansa.


201.Tarvitset jonkun, joka avaa sulle portin jonkun taiteenlajin maailmaan. Sitten lähdet tonkimaan sitä syvemmälle ja syvemmälle ja löydät aarteita. Niitä aarteita et löydä ilman sitä portinavaajaa. Sitä ennen se on vain väritöntä, hajutonta, mautonta multaa sulle. Tai sitä ei edes ole olemassa sulle, ei ole aarteita mitä poimia, kun ei tiedä sellasia edes olevan. Merkittävä osa ihmisiä ei tule penkomaan omatoimisesti läpi sitä multaa, joten siinä odotustilassa oleminen, jossa odotetaan jonkun löytävän sut, on lähinnä itsensä kusettamista ja ajanhukkaa.

202.Se, että joku julkaisee jotain vähän sun jälkeen ja siinä on yhtymäkohtia sun tuotokseen, ei tarkoita suoranaisesti, että se ois tehnyt sen inspiroiduttuaan susta.

203.Kun toisen spedeilyt on jo arkipäivää ja vielä ihmistenkin edessä samannäköstä menoo, niin siihen sitten totuttuaan suhtautuu jo aika neutraalisti, "no, se on semmonen jäbä aina."

204.Porukka on vähä huonoja saamaan itseään kiinni ristiriitaisista puheista. Se ei ole kovin mieluista puuhaa tarkastella omia sanomisiaan niin. Haluisin sanoa näin, että tietoisesti ristiriitasuuksien luominen on eri asia. Nyt puhutaan esimerkiksi tilanteesta, jossa arvostellaan taidetta. Kaksi samankaltaista tuotetta, mut toisessa häiritsee ne asiat, mitkä toisessa niistä viehättää. En tiedä oletko törmännyt siihen, mut mä oon törmännyt siihen. Ihmiset on aika formaattiuskovaisia näissä jutuissa. Jos se on vaan joku läppävideo, niin sellanen saa anteeksi juttuja, mitä biisiformaatti ei saa. Formaattihan on vaa syötetty idea meille ja kun uskomme sen, tarkastelemme sisältöä sen käsityksemme mukaisella tavalla.

205.Joitakin provosoi ettimään laadukkaasta kokonaisuudesta, edes yhden negatiivisen asian, jonka voisi ääneen mainita. Varsinkin silloin, kun suuri osa silmin nähden kehuu sitä. Ihan vaan, jotta muutkin huomaisi, että löysit sellasen ja voisi palkita sut löydöksestäsi.


206.Asian pitää näyttää olemassaolonsa, ennen kuin se on olemassa meille. Yksilötasolla on olemassa asioita, joita ei ole kollektiivitasolla.

207.Öyhöttäjät on armottomia öyhöttäjiä. Ne kommentoi huippu-urheilijoita vaan tulosten perusteella. Ne ei ikimaailmassa pystyisi pärjäämään itse siinä maailmassa ja ei sillä, että ois pakkokaan, en sitä tarkoita, mut ne on armottoman kovia tylyttää ihmistä, joka sattuu epäonnistuu sillä kerralla, vaikka ois antanu kaikkensa. Heidän tunteitaan on helppo ohjoilla äärilaidasta toiseen. Eikä öyhöttäjät osaa nauraa itselleen vaan ne on tosi totisia, kun vähän sohii takas. Media esittää sankarin, sitten siitä tulee sankari helle, jota ylistää. Kun media työntää otsikoita, jotka antaa samasta tyypistä vähän vastakkaista kuvaa tai ei edes sitäkään vaan pelkästään tulkinnanvaraiksesi jäävän otsikon, joka ei paljasta koko tarinaa, öyhöttäjät on silti ihan vitun vihasia ja kimpussa, lytätään heti täysillä. Ei edes haluta ymmärtää tai ottaa selvää taustoista, niillä ei ole mitään merkitystä edes heille. Tai oikeestaan nuo öyhöttäjät on niin solmussa, ettei ne voi hirrmu hyvillä mielin fanittaa sitä enää sen jälkeen, kun päähän on onnistuttu taikomaan inhottava kuva siitä tyypistä, vaikka se voittaskin jotain.

208.Kommentoit hömppäuutisen alle "evvk." Kyl mä vähän luulen, että sua kiinnostaa. Ei kai muuten ne algorytmit tykittäs sulle sitä "sontaa" nenän eteen päivittäin. En oo nimittäin nähny sun kommentoivan "evvk" filosofeilta lainattujen sitaattien alle. Joo, olemme algorytmien armoilla.

209.Jos unohdan jonkun oivallukseni, en voi pakottaa sitä tulemaan uudestaan. Se stressi tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin asiassa tulee vastuullisuuden tunteesta. Se tulee myös huolesta. Siitä seuraava itsensä ruoskiminen on raskasta käsiteltävää päälle. Siksi haluisin ajatella niin, ettei mulla ole mitään pakottavaa vastuuta kirjotella näitä juttuja eli jos unohtuu niin sitten unohtuu. Tavallaan asia on niin, etten koskaan tajunnut sitä, jos en muista sitä oivallusta enää. Se mitä en oivaltanut, jää jonkun muun vastuulle oivaltaa, koska pakottamalla se ei mieleeni tule. Sekin on vähän sellanen filosofin dilemma, että haluan ymmärtää asiasta joka kulman, mut todellisuudes ihan niinku niillä muillakin filosofeilla, se eri kulma jää seuraavan filosofin vastuulle, eikä siitä pidä soimaa edellistä filosofii vaan olla ilonen uudesta löydöksestään.

210.Periaatteessa se on valinta ajatella hukanneensa aikaa. Tai valita, ettei ajattele niin. Se on todella raskas vetinen ajatus, johon liimautuu katkeruuden tunnetta, kun kokee hukanneensa aikaa. Sama asia olisi kannattavampaa nähdä elämänvaiheena, joka kesti aikansa. Muttei jäädä märehtimään sitä määräänsä enempää.


211.Pointti ei oo se, että filosofin pitäisi olla kaikessa oikeassa. Taito on siinä, että lukija oppii poimimaan sieltä ne pointit, joihin hän voi samaistuu ja sivuuttaa loput. Ei filosofin edes periaatteessa tarvitsisi olla monipuolinen ajattelija, hänellähän voisi olla vain yksi sanoma, mut se olisi hänen sanomansa tähän maailmaan. Sitä oivallusta ei koskaan tullut, mitä filosofi ei ymmärtänyt. On sanottava, että opettelen itse kokoajan omia viisauksiani, en sano niitä vain muita varten. Sanotan paljon asioita itselleni ääneen, jotta voisin oppia sisäistämään ne paremmin ajan myötä. Oivalluksien tekeminen vaatii vaivannäköö ja perehtymistä, kuten niiden ymmärtäminenkin.

212.Opin tuntee pelin säännöt ja sen luonteen vasta kun hyppään itse kentälle. Sitä ennen mulla on on tieto vaan sen kentän olemassaolosta, muttei siitä mitä siellä tapahtuu. Vastuullani on mennä pelaa tai pysytellä sivussa.213.Ei me saaha tehtyy tästä paikasta maanpäällistä paratiisii, jos me ei uskalleta rohkeesti ajatella paratiisimaisia ajatuksia ja visioida sitä. Ei pidä olla ylimielinen elämää kohtaan, mut fokuksen ei tarvii olla pelkästään kärsimyksessä.

214.En pidä ajatuksesta, että iän karttumisesta on muodostuttava se, että pelätään olla elossa. Jokainen meistä on tällä matkalla ja elämä etenee tavoin, mitä emme nyt tää, mut meidän täytyy uskaltaa kyseenalaistaa alitajunnassamme piilevä sanoma, joka on "pelkääminen on realismia."

215.Raha ei oo paha, mut se sekottaa meidän päät. Rahan virtaaminen toiselta toiselle ei musta oo paha ilmiö, mut me tehään pahoja tekoja sen virtaamisen varjolla. Jos me osattas antaa sen virtaa ilman pahoja tekoja niin ehkä me ei nähtäs rahaa niin syntipukkina. Toisin sanoin: ihminen pilasi rahan maineen.

216.Jos he kieltäytyvät ottamasta vastaan näitä sanojani, kumman vastuulla on nöyrtyä? Täytyykö mun nöyrtyä ja antaa olla, vai täytyisikö heidän joustaa periaatteistaan ja yrittää ymmärtää mua?

217.Tahtomme taistelevat, kun makoilemme siinä. Kummankin pitäisi välittää siitä, mistä toinen tykkää ja molemmat tahtovat oman tahtonsa läpi. Samaan aikaan jyskyttää omat tarpeet. Molemmilla on vastuu ottaa selvää toisen tarpeista, mut se ei silti takaa sitä, että toinen ottaisi niistä selvää. Hänellä on vain tarve saada omat tarpeensa täytettyä. Tai no, sitten on sitäkin, että täytä nyt vaan ne tarpeeni, mut vittu ethän sä osaa, ethän sä edes osaa. Valmiiksi jo epäonnistumaan tuomittu osapuoli.

218.Meidän täytyy tehdä itsestämme hahmo yhteisöön, jonka toiset tuntevat. Näin juurrumme yhä syvemmin yksilöllisyyteen, meistä tulee hahamomme asianajajia ja kollektiivista toimintakenttämme. He muut tuntevat sen hahmon, ei ihmistä sen takana. Heidän pitää tykätä hahmostamme, jotta saamme sanomamme läpi ja siinä on vähän pakottamisen makukin läsnä, täysi rentous sen suhteen tuntuu sallimattomalta. Kun olemme vasta luomassa sitä hahmoa, maailma on avoin, kuten mielemmekin. Kun luomme edustuksellista hahmoamme, meidän tekniikkana on toistaa toisilta kuultuja juttuja kuin ominamme. Tarvitsemme niitä hahmotellessamme sitä, millainen itse olemme. Rakentelemme sitä hahmoa askel kerrallaan ja sitten kun se on jokseenkin valmis, alamme pitää siitä kiinni kynsin hampain. Sitten se homma alkaa saada surkuhupaisia piirteitä. Tämä hahmo itse ajattelee niin, että ne surkuhupaiset piirteet jäivät sinne rakenteluvaiheeseen. Mut päivän päätteeksi, jos on erityisen onnistuneesti luotu hahmo, voi saada muiden keskuudessa symbolistatuksen elämänsä jälkeen.

219.Tarvitsemme kovassa todellisuudessa pehmeitä ja lohdullisia ajatelmia, kuten "sielu on ikuinen" tai "jossain tuolla on sinun kaksoisliekkisi." Mielemme eivät kestä joka käänteessä sitä lohdutonta todellisuutta, joten lohdulliset ajatelmat helpottaa mieltä, mieli haluaa tehdä niistä totuuden ja toivoo näkevän tämän totuuden edessään, jotta ne helpottaisi tätä matkaa. Se, että nämä ajatelmat on silmiinpistävästi tunneperäisiä, ei suoranaisesti poista tietenkään näiden mahdollista todenmukaisuutta. Meidän on silti syytä muistaa, että luomme tunteilla näitä mielikuvia, jotka keskustelussa nopeesti alkaa saada sävyjä kuin nämä olisivat absoluuttisesti totta. Jokatapauksessa näen tärkeänä muistaa sen, kuinka elämän vaaliminen tervehdyttää meitä. Elämme elämälle ja haluamme nähdä lisää elämää ympärillämme. Halu nähdä uutta elämää syntyvän. Näen sen kumpuavan terveestä, elämäpohjaisesta ajatuksesta.

220.Avomielisyys näkemysten suhteen on eri asia kuin vaihtaa mielipidettä asioista aina lähellä olevan ryhmän tai henkilön mukaiseksi.

221.Ihmisille on tehty nykyään liian helpoksi olla idiootteja ja se, että se on mahollista yhteiskunnassa, vaatii melkosta älykkyyttä, jota nämä yksilöt eivät tule ajatelleeksi.

222.Kyllähän filosofina haluu tuntea sanoneensa jotain hyödyllistä, mut se ei vielä yksistään pelasta tosielämän karuilta puolilta.

223.Ei kaikilla ihmisillä ole tilannetaju ajattelu mielessä. Heillä ei ole sellasta vastuuntunnetta mielessään oman mielihalun yli. Eli kun sen täytyy paatostaa, niin se vaan paatostaa.

224.Omanarvontunne ei ole varmuudella stabiili huomenna, vaikka tänään tuntuisi siltä. Sen vakaus voi milloin tahansa keikahtaa melkein minkä tahansa vastoinkäymisen johdosta minä hetkenä hyvänsä. Sitä pitää varjella enemmän. Pelkkä sokea luottamus sen pysyvyyteen on yhtä rikottavissa kuin mikä tahansa muukin luottamus.

225.Ei tää aforismihomma oo välttämättä hyödyllistä yhteisöllisesti tai sellaista "valotyötä", millä olisi konkreettisii vaikutuksii yhteisön tervehdyttämisessä. Ihan jo pelkästään siksi, ettei se tavota kaikkia niitä, joiden kuuluisi nähdä tämmöset kirjotukset. Mun pitäisi se työ tehdä nimenomaan somessa ja olla siellä esillä näkemysteni kaa, mut en voi samaa aikaan ylläpitää täydellä teholla ajatustani siitä, etten pidä siitä somehälinästä ihan joka hetki, niinku en pidäkään. En jaksa olla väkisin vakuuttava. Mut niin, mun pitäs tehä kaikkeni, jotta ihmiset löytäs tekeleeni. Aika pitkälti ihmisten keskuudessa hyödyllisyys on suhteessa näkyvyyteen ja tekemisen arvo tulee näkyvyydestä. Mut tätä hommaa tavallaan pitääkin tehä ilman ajatusta hyötynäkökulmasta. Ja on tosiasia sekin, ettei kaikki ole sellaisessa tilassa, että he kykenesivät ottaa vastaan juuri mun "valotyötäni", joten en ole se, joka sitä työtä heille antaa, koska he eivät pysty kertakaikkiaan ottaa sitä vastaan ja syy voi olla vaikka se, etteivät he nää lukea. Joten miksi mun tehtävä ois tuskailla älyttömästi tästä asiasta?

226.Vaihtoehtoja ollessa liikaa, pää menee pyörälle vertailusta. Siitä puhutaan nykyään julkisesti enimmäkseen positiiviseen sävyyn niin tällä tavoin samalla vähätellään negatiivisia vaikutuksia ihmismielelle, mitä sillä edes voisi olla. Kriittiset äänensävyt leimataan naurettaviksi, kun ollaan siinä automaattisessa ajattelumallissa, että tämä vertailu on juuri se, mikä tuo elämään paljon ihania asioita.

227.On taito osata tunnistaa tilanne, kun asiat on tapahtunut sittenkin sun hyväksi, eikä sittenkään sua vastaan.

228.Tarvitsemme vilpittömyyttä enemmän tänne. Luottamuksenarvoisuus palkitsee eri tavalla ja hitaammin kuin vilpilliset keinot, mut usko pois, sekin palkitsee. Täällä on jo turhan pitkään kiihotuttu kieroilusta. Kuten näin, että lyödään jotkut kilometrin mittaset sopimusehdot paperilla, josta pitää välistä kaivaa itse se ydin ja sinne on piilotettu se kierous. Kusettaja pitää ihmisiä tyhmänä. En todella pidä siitä, varsinkin sillon kun voin vierestä havaita sen onnistuvan. Kusettaja saa palkinnon, jota hän ei ansaitse ja rehti kaveri ei saa palkintoa, jonka ansaitsisi. Tämä kieltämättä on hiertäny mua aina, enkä nyt puhu itsestäni. Sekin, kun joutuu epäilee muiden vilpillisyyttä, valaa lisää epäluottamusta välillemme.

229.Toinen sanoo saman asian hyvin suoraan ja toinen hyvin varovasti kiertoilmaisuin, ydinviesti kuitenkin on sama. Keskiössä on vastaanottava yleisö, jota mietitään. Siinä mietitään, millasta suhdetta halutaan rakentaa yleisöön, mitä ne miettii tuosta ilmaisijasta. Ja tottakai osa ei osaa sanoo asiaa selväsanaisesti, joten he sanoo sen saman kapulakielisesti ja toinen ytimekkäästi, tätäkin on nähty. Siinäkin tapauksessa heillä voi olla täysin eri yleisö, vaikka viesti on sama. Täällä on näitä varomattomia näkemyksen läväyttäjiä ja varovaisempia näkemyksen esittäjiä.


230.Usein se siistein asia luomisessa on sanojen sattumanvarainen sekottaminen, josta syntyy sellanen yhdistelmä ja rakenne, jota ei ekana miettinyt.


231.Läpän pitäs kolahtaa niin, että se ärsyttää ja laittaa ajattelee. Siinä on se paradoksi, että jos se ärsyttää liikaa, se ei laita ajattelee kuten sanoja toivoisi. Se ei reagoi sanoihin toivotusti.

232.Kun löydät sen koodin, miten suurimmalle osalle ihmisiä puhutaan vakuuttavasti, siitä ei halua luopua. Elämä on muutenkin vähän sellasta koodien löytämistä, oivaltaminen jää oman luovuuden varaan.

233.Rutiniien hallitessa elämää, päivittäistä elämää hallitsee myös ajatus, ettei minkäänlaista muuta elämää osaisi edes elää. Sehän se rutiinien voima on. Usko siitä, että tämä on parasta mitä on suotu ja mitä edes voisi olla. Kullissin ylläpitäminen saa huolipäissään ajoittain ihmisessä esille vainoharhasiakin piirteitä. Onnistuneesti ihminen on asettunut aikuiselämän putkeen, jossa lapsuus on enää kaukainen muisto.

234.Jos kerran kehonmuokkaus eli toisin sanoin Jumalan temppelin häpäisy on syntiä, niin pitääkö ihmisen hampaat irvessä pysyä siinä samassa kondiksessa? Aina se näissä lakikirjoiksi katsotuissa teoksissa on ollu ongelma, että tulee säännöt, muttei ohjeita niiden noudattamiseen. Ei ainakaan selvästikään sellasia ohjeita, joiden pohjalta ihmiset osaisi toimia oikein.

235.Pitääkö syyttää itseään, jos joku juttu kusee? Jos hampaiden kunto kusee, onko aivan pakko ottaa esiin syyllistämisen energia? Auttaako se asiaa loppujen lopuksi yhtään sen enempää? Olen itsekin vältellyt asioita, kun en ole halunnut ottaa vastaan mitään syyllistämistä, en ole halunnut kohdata sitä. Kun me on luotu tämmönen syyllistämiseen perustuva järjestelmä välillemme, tietenkin se aiheuttaa myös tätä käytöstä. Mainittakoon, että onhan meidän saatava vääriä valintojamme anteeksikin. Toivosin, että maailmankaikkeus antaisi niitä myös anteeksi, eikä olisi turhan huumorintajuton. Muuten tää turha itsesyytösten kierre vaan jatkuu ja jatkuu entiseen malliin.

236.Koska kaikesta ja kaikista pyritään tekemään väkisin parodiaa niin luulemme, että kaikelle voi nauraa, kun olemme kokoajan parodisessa mielentilassa ja erilainen informaatio sekoittuu pahasti viestintäkanavissa. Emme erota läppää ei-läpästä. Tottakai on selvää, että pitää voida monille asioille nauraa ja suhtautua rennommin, mut jos emme sen vuoksi osaa enää kunnioittaa elämää sekä elävää, sen nauramisen pohjavire on vituillaan ja vie elämän ja elävän laiminlyömiseen.

237.Raitistuminen ei muuttanu elämää helpoksi, mut viinan kaa se ois varmasti vaikeempaa.


238.Onko tuttu tilanne tällainen: Oot puhunu paskaa muista ympäri ämpäri, mut vähän ajan päästä selviää, ettei ne oo puhunu susta mitään paskaa millonkaan vaan oikeastaan päinvastoin. Silloin tajuat, ettei se vika oo heissä vaan sussa.


239.Hitto ku mä en oikeen innostu tästä karman käsitteestä. Joidenkin karmaan kuuluu joku tapaturma olevinaan, mikä heidän pitää karmaattisista syistä kokea. Miten se nyt oikeen sitten määritellään, että kuka on ansainnu levollisen elämän ilman ylimääräsiä karmaattisia taakkoja, jotka pitää hyvittää ja miten se määritellään, että jonkun pitää kokee ne? Niin, että siinä olisi myös tällaista yksilöllistä epätasa-arvoa havaittavissa. Mulle ei oikein lähe tuo tarina, mitä sitä olen tässä jonkin aikaa pohtinut. Jotenkin nää jutut mitä paljaalla silmällä ei voi havaita, tuodaan keskusteluun aika usein sillä kulmalla, että "näin se asia on" tai "sun täytyy nyt vaa hyväksyä tämä ja oppia tykkää siitä, että näin se menee." Se tuntuu pakottamiselta, josta en kyllä suoraan sanottuna innostu ja tuo tuntuu jopa höynäyttämiseltä, nuo teemat on kuitenkin osalle vieraampia. Tottakai se on ihan ok olla eri mieltä niistä asioista, mistä on kiinnostunu.


240.Ovatkohan sairaudet voimaantumisemme edellytys? Onkohan se niin, että selviytymistarinat erilaisista sairauksista kuuluu opettaa meille myötäntuntoa ja ymmärrystä tosiamme kohtaan? Jotta emme nolostelisi itseämme, kun kuulemme mediasta verrokkeja, jotka nostavat esille näitä terveyshaasteita, etteivät muut samasta asiasta kärsivät kokisi olevansa yksin. Eivätkä varsinkaan joutuisi olemaan muiden soimattavana. Näin meille voisi normalisoitua ymmärrys siitä, ettei meidän tarvitse hävetä vajavaisuuttamme, eikä muitakaan ihmisyyteen liittyviä ongelmia. En ole kyennyt täysin vielä ratkaisemaan tätä palapeliä, onko kollektiivisen myötätunnon saavuttaminen todella kuljettava tätä reittiä. Syy, miksi haluaisin sen ratkaista ja haluaisin myötätunnon löytyvän sydämiimme kevyempää kautta on se, etten henkilökohtaisesti pidä kärsimyksen pakollisuudesta.

241.Vaikka viisas olisikin se mieli, joka kykenee katsomaan itseään niin ei se paljoo erotu massasta, jos sillä ei tee mitään. Tai eipä oikeastaan sillonkaan, mut oishan sillä ihan hyvä jotain tehä silti niin vähintään muistaa olevansa elollinen.

242.Sinäänsä, miksi mulla ois vastuu luoda tietosta elämää sen enempää kuin kukaan muukaan? Ei varmaan ookaan. Oon valinnu tän strugglen, syystä tai toisesta. Varmaan vasta vuosien päästä selviää miksi tein niin.

243.Jokainen keskustelu on uusi mahdollisuus menettää auktoriteetti. Jos on liian lepsu. Mut toisaalta, se voi olla sitten sitä neuvotteluakin puhtaasti, jonka toinen tulkitsee lepsuutena.

244.Koska filosofi operoi suurien viisauksien äärellä, hän pyrkii kaikin mahdollisin keinoin olemaan mahdollisimman relevantti ajatuksiensa kanssa. Koska filosofi uskoo, että viisaus muuttaa maailman.

245.Uskon ulkoisen motivaattorin hyödyllisyyteen elämänmuutoksissa. Itseasiassa silloin kun lopetin alkoholinkäytön, siihenkin vaadittiin ulkoinen motivaattori, jotta mieli asennoitu eri tavalla tilanteeseen. Kun ei voi antaa enää luisua, niin jotain sisällä muuttuu. Se voi olla jopa parempi, että ulkoinen motivaattori löytyy jostain ihmisestä tai asiasta, ettei tarvitse aivan yksin kärvistellä ja yrittää löytää jotain sisäistä yhteyttä tai motivaatiota, jos se motivaation syy tarjotaankin suoraan lapaan. Silloin sitä ei tarvii vaan omasta päästään etsiä, koska näkisin, ettei se kaikilta onnistu niin helposti.

246.Me astutaan mielestäni keskustelussa sivuraiteelle, kun alamme keskustelemaan siitä onko Jumalaa olemassa ja sitten tapellaan siitä. Jos Jumala käsitteenä ei olisi ihmismielelle vaikee, se olisi varmaan ratkaistu jo. Mielestäni monen osalta olennaisempaa olisi pohtia, mitkä ovat ihmisyyden rajat, vaikkei sekään ole yhtään sen riidattomampi keskustelu. Kuitenkin näin suurta kysymystä voitaisiin mielummin lähestyä tuosta kulmasta. Ihmisyydellä voi olla rajansa, mut jos on tutkiva mieli, ei voi päättää siitä asiasta valmiiksi. Joudut olee tutkivana mielenä valmis pettymään tai yllättymään tällä tutkimusreissulla.

247.Kova asenne ei mua tänä päivänä kiehdo niin paljon kuin nuorempana. Kova itsevarmuus, kova ulkokuori, mitä kaikkee. En tiedä, se vaan ei herätä mussa enää samanlaisia kiehtomuksen tunteita kuin parikymppisenä. Mut en oo silti vaihtanu näkemystäni siitä, etteikö siitä olisi hyötyä. Sillä saa luotua elämäänsä tosi mielenkiintosella tavalla ja tottakai se on erittäin toimiva väline tässä meidän ihmisyhteisössämme, koska sitä piirrettä arvostetaan valtavasti. Näin ollen ihmiset haluavat nähdä sut vahvimmillaan heidän edessä, se inspiroi heitä itseään. Mun on vaikea nähdä sitä tilannetta, että palaisin enää siihen, mitä olin ennen kuin kehitin itsestäni itsevarmemman, mut en ole enää niin innostunut niin sanotusti paukuttelemaan sillä, koska olen löytänyt sekä löytämässä ihmisyydestä kiehtovampiakin piirteitä kuin itsevarmuus.


248.Nään asian niin, ettei vanhaa systeemiä voi purkaa kritisoimatta sitä. Mut jossain vaiheessa meidän täytyy kehittyä kritisoinnin tasolta uuden rakentamisen tasolle. Ja tämä koskee aivan yhtä lailla muakin. Toisaalta, kriitikin voisi tulkita myös rakentamisena, nimittäin rakentajan rakentamisena.

249.Tykkään laittaa tätä sisältöä aika sekalaiseen järjestykseen. Muunmuassa sillä tavoin, että vastaus tulee ennen kysymystä.


250.Mitä enemmän jotain termiä jankuttaa ihmisille, sillä on usein hyvästä tarkotuksesta huolimatta luotaantyöntävä vaikutus.


251.On vissi ero sillä, mitä sun täytyisi tehä ja mitä haluaisit tehä. Tasapainottelu näiden välillä jää sun toteutettavaksi. Ulkopuolelta tulee ideoita molempiin näihin ja sulta itseltäsi tulee ideoita molempiin näihin.

252.Videoilla on tallella aivopierujamme, joista voidaan vuosien päästä vaikuttuu, vaikka olisimme jo täysin eri mieltä. Voit tunnistaa sen tyypin, mut vähän on jo päässy vaa karkaamaan se tyyppi siltä tieltä, joten jonkinlainen vieraantuminen on muodostunu siihen. Mutta siinä videolla esiintyy itsestään varma aivopiereskelijä, eikä sitä katsoessa oo katsojalla velvollisuutta pohtia, että mitähän tää tyyppi nyt tästä miettii.

253.Monilla meistä on suorastaan pakkomielle siihen, että vedämme pidemmän korren. Voimme tulla jo toimeen ilman sitäkin elämässä, mut haluamme tarpeen tullessa saada pidemmän korren ja ja sen pitää olla sellanen, että muutkin huomaavat sen ja vastapuoli tulee kateelliseksi.

254.Ostat itsellesi kuunteluja ja seuraajia ja saat numerot näyttämään hyvältä, mitä toivoitkin. Onhan siinä kieltämättä vähän feikin maku, ainakin näin ulkopuolelta tarkasteltuna. Ikävästi se feikin maku alkaa hiipimään myös omaan suuhusi, vaikkei se aluksi siltä vielä maistunutkaan. Miten yhtäkkiä alat ollakin siitä harmistunut, vaikka numerot ovat edelleen kivat? Jotenkin alatkin kaipaamaan jotain aidompaa, aitoja kuuntelijoita, aitoja faneja. Numerot ei enää lämmitäkään samalla tavalla, kun pahasti susta alkaa tuntuu siltä, ettei ne edes ymmärrä sitä, mistä sä laulat. Tai oikeastaan ne ei oo tainnut edes kuunnella oikeesti sitä sun kappaletta, johon vuodatit sydämesi.

255.Koen vapauttavana skenaariona sen, ettei mun ole mikään pakko elää merkityksellistä elämää, jos en halua. Se tuntuu hyvin vapauttavalta, mut voin halutessani tehdä jotain, jonka ihmiset näkee merkityksellisenä. Mut se on vapaaehtoista. Olenkin pohtinut hyödyttömyyden määritelmää, joka on sinänsä melko kinkkinen. Jos se on se, mikä tekeekin hänestä hyödyllisen, kun hän näyttää hyödylliselle ihmiselle, kuinka ollaan hyödytön. Jolloin hyödyllinen ihminen hyötyy siitä sen, että hän voi valita, inspiroiko tämä häntä olemaan vielä enemmän hyödyllinen vai kenties itsekin hyödytön.

256.Ei ois kiva tehä töitä, jossa ollessaan odottaa joka päivä työpäivän loppumista. Työntekijä kaipaa vapautta, mut se on pelkkä hetkeksi riisuttu kravatti kaulalta, joka ei purista. Siitä voi tulla vähän katkera olo jälkeenpäin, jos muut teki kaikkii siistejä juttuja ja sulla oli samaan aikaan pallo jalassa. Toki voit jälkeenpäin puolustella tuotakin valintaasi, ettei se tuntus ihan niin pahalta. Onkohan sen mentävä niin, että toisen vapaus on pois toisen vapaudesta ja kyse on lopulta siitä, kumpi sen paikan nappaa? Kun on päässy käsiksi vapaavalinnaisuuteen ja viehättynyt siitä suuresti, löytää sisältään pakottamisen pelon, pelon ulkopuolisesta pakottamisesta.

257.Heikkomielisyyden sekoittaminen vilpittömään tahtoon uskoa ihmisiin on mielestäni ikävää. Meidän pitäisi arvostaa enemmän heitä, jotka tahtoo uskoa ihmisiin ja luottaa ihmisen sanaan, eikä heti alkaa miettii jotain halpamaista viilunkia heidän päänsä menoksi.

258.Kun meillä on sisäinen taju normaalista eli kyky tunnistaa mikä on normaalia, tottakai pyrimme tai joudumme tilanteesta riippuen käyttämään keinoja vakuuttaaksemme, että olemme normaaleja. Se voi olla vaikka päähän pistetty Suomi-pipo.

259.Kusettajan todellisuus on useimmiten turvaton. Siinä mielessä ainakin lähtökohtasesti rehellisyys on turvallisempaa.

260.Se on jokseenkin huvittavaa, kun vanhat gubbet voi vedellä vasemmalla kädellä vähän miten sattuu ja tienaaminen on taattu. Nuoret kukot kritisoi naama punasena vanhojen gubbejen touhuja, mut vanhat gubbet vaa vetelee eikä välitä.

261.Miten uudempi voi tehdä vanhasta tylsää, jos uudempi on tullut vasta vanhemman jälkeen?

262.Onko todella maailman muuttumiseen vaadittava se, että kaikki on kyydissä siinä muutoksen veneessä vai riittääkö pelkkä enemmistö? Ja sen jälkeen seuraa vielä olennaisempi kysymys, kykenemmekö kunnioittamaan heidän valintaa, jotka eivät tahdo olla sen veneen kyydissä. Se tuntuu olevan ihmisille kovin vaikeaa, mut se on välttämätöntä. Muuten tilanne ei muutu vaan pysyy siinä samassa epäkunnioituksen ja pakottamisen ilmapiirissä, missä se on ollut aina. Siihen nimenomaan on haluttu muutosta, mut toimimalla samoin keinoin kuin aina ennenkin, sitä muutosta ei tuohon tule.

263.Vaikken päivän päätteeksi olisikaan elänyt sellaista elämää kuin muiden mielestä olisi pitänyt, se ei poista sitä, ettenkö olisi voinut esittää jotain oikeasti relevanttia ajatusta elämästä. Ja ajattelen tämän pätevän myös muiden ihmisten kohdalla.

264.Kuvitellaan tilanne, jossa olen ostamassa junalippuja jollekin ajankohdalle, mihin olen ajatellut reissua, mut päätän silti vaihtaa aikaa esimerkiksi viikon päähän. Sitten joku toinen ostaa samalle ajankohdalle junaliput, mille itse olin ajatellut ostavani alunperin. Sitten tulee uutinen, että alkaa viikon mittainen junalakko. Tästä päästäänkin pohdintaan, miksi joku toinen ansaitsi mua enemmän opetuksen huonojen lippujen ostamisesta, jolloin juna ei edes liiku lainkaan? Missään näistä lipuista ei tietenkään ole mitään peruutusturvaa, joten sillä toisella henkilöllä meni rahaa tyhjään. Kun taas itse voin puhallella, että onneksi vaihdoin ja voin tuntea hyvää tunnetta siitä, kuinka viisas oli. Miettimättä yhtään toisen ihmisen kärsimystä hukkaan heitetystä rahoista ja siitä, että hän joutuu keksimään toisen tavan päästä paikalle. Miksi hän ansaitsi tällaisen oppiläksyn ja minä en?

265.Jokainen heitetty väärä fakta vie kohti totuutta, mut se ei oo täysin mutkatonta eikä kivutonta.

266.Tiedän olevani hyvä ihminen, kun mulla on hellyttynyt tuntemus ihmisiä kohtaan.267.Ennakkoasenteemme määrittelee lopputulosta. Jos me vaikka väiteltäs menehtyneen ystävämme kunniaksi, siinä ei ole niin taistelun maku kuin jos me väitellään, jotta selvitämme kumman ego palkitaan ja kumpi joutuu häpeämään itseään nöyryytettynä. Tilanne sama, lähtökohta eri.

268.Ei sovi lopullisesti tuomita henkilöö, vaikka hän olisi ollut tahditon tai harkitsematon sanoissaan taannoin. Se tapahtuma on voinut kaduttaa häntä itseäänkin nopeesti tuon tilanteen jälkeen, hän ei vaan ehkä kehtaa tulla sanomaan sitä sulle.


269."Mistä tässä kappaleessa puhutaan?" - kyselijät tulee vain harvoin kehuu niitä kappaleita, joissa jostain sitten puhutaan.

270.Salaliittoteoreetikoiden retoriikasta voi tehdä sen tapaisia tulkintoja, että pahuus majailee kaupunkiasutuksessa ja ydinperhemallin ulkopuolella. Miltä se mulle kuulostaa on nimenomaan se, että konservatiivisille elämäntavoille annetaan se asema, että ne edustavat hyvää ja siitä irtaantunut malli pahaa. Ja ikäänkuin joku ulkopuolinen taho, oli se sitten ihminen tai henki mikä ikinä, olisi laskelmoinut meidän päidemme menoksi tän kaiken niin tarkkaan, että kaupunkiyksikköihin rajaamalla ihmiset saadaan tämän pahan alle ja pysyvät pahan pihdeissä. Jokatapauksessa idea siitä, että kaiken yllä leijuisi kokoajan pahuus ja pahan valta ja lähes poikkeuksetta uudistusten taustalla ois se, että jollakin on pahat mielessä, ei oikein resonoi itselleni. Varmaan siksi, kun itse uskon, että kaiken yllä leijuu hyvyys. Sitten haukumme toisiamme naiveiksi sokeiksi idiooteiksi, kun nämä katsantokantamme törmäävät. Todellinen naiviius on mielestäni juurikin se törmäys, ei se, miten harjottelemme hahmottelemaan maailmaa. Se on monelle aivan liian tylsää murtaa käsitys omasta satumaailmasta, hauskempaa on luoda se. Itsekin olen kipuillut ja tulen kipuilemaan tän asian kanssa, mut teen siitä itselleni huomattavasti helpompaa, kun en paina mitään satuja kansiin, vaan kehitän sitä jatkuvasti sitä mukaa, kun elän. Sanotaan, että totuus on yksinkertaisempi kuin voisi uskoakaan, sanoin sen itseasiassa itsekin viime teoksessa, mut uskon silti, että sen yksinkertaisuudesta huolimatta meillä on pieni matka tehtävänämme löytääksemme sen luo. Toki joku voisi vastata tähän niinkin, että "sä et vaan tiedä", mikä on varmasti totta sekin. Mutta miksi pilaisin päiväni sillä, että mua haukutaan tietämättömäksi, jos samaan aikaan teen töitä sen eteen, että tietäisin, enkä vaan tule väittämään tietäväni.

271.Edellytämme toisiltamme korrektiutta, mutta olemme sen takia jumissa ja olemme onnettomia omissa elämissämme, kun edellytyksemme kahlitsee meidät itsemmekin.

272.Kun esittää mietteitä, siinä on aina se kaiku, että "tuo luulee olevansa oikeassa." Meidän pitäisi vapautua siitä, jotta voisimme kuunnella toisiamme paremmin. Ja onhan tosiasia sekin, ettei mitään voi esittää, jos mitään ei saa esittää, joten on pakko sanoa mietteensä silläkin uhalla, että ne olisivat potaskaa.

273.Öyhöttäjät tarttuu lehtien retoriikkaan, kun lehdet kirjoittavat joistain julkkiksista. Öyhöttäjät syyttää lehtien retoriikasta henkilöä, henkilöä syytetään huomionhakuisuudesta. Sen lisäksi vitusti ylitulkitaan henkilön läppiä ja sanavalintoja, ymmärtämättä sitä, että se voi olla sen henkilön tapa puhua, eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempää takana.

274.Kateellisuus on myrkkyä, joka sekottaa pään ja sotkee muitakin levitessään. Sua vaivaa se, mikä sulta puuuttuu ja ajattelet, ettei joku muukaan oo ansainnut sitä mitä hän sai, kun vertailet sen toisen vikoja omiisi.

275.Kun tiedät jonkun olevan pohjalla, saatat hiljaisesti toivoa hänen pysyvänkin siellä juuri siitä syystä, vaikka hän ilmaisisi halunsa nousta sieltä ylös. Me ollaan valitettavasti vahingoniloisia ja meissä on julma puoli, mut kun saamme itsemme kiinni näistä ajatuksista, voimme kouluttaa mieltämme sympatiaan.


276.Lapsellinen kaverikin voi kuulostaa aikuiselta halutessaan. Olla silti epäitsenäinen ja lapsellinen.

277.Oon hyvä tunnistaa toksisen ajatuksen, siksi oon hyvä välttää sen sanomista yleensä. Sen takia kallonkutistajatkin lähinnä nyökyttelee tai sanoo jotain kannustavaa vastaanottaessaan potilaitaan.

278.Voit saada etsiessäsi jotain elämänoppia eri opetuksen tai oivalluksen, mitä lähit alunperin hakemaan.

279.Oon aina ollu bändiäijä. Tiedän mitä se vaatii. Yhteinen laiva on kaikkien ykkösasia.

280.Katumus toimii katalyyttinä, joka voi laukasta henkilön paremmalle polulle, erilaiseen toimintapaan elämässään.

281.Pidän itseäni fiksuna, kun pyrin ymmärtää tilanteen ja siten ymmärrän sen, kun ymmärrän sen.

282.Kun purkaa toksista kuormaa, ajatukset alkaa itsestään tervehtyä.

283.Kehut on askelmerkkejä kohti päämäärää.

284.Käsitemaailmassa kiinnytään käsitteisiin ja puhumme mieltymyksemme takaa sanojamme. Se voi olla vaikka se, kun suomalainen pärjää jossain lajissa. Sen suosiminen on korrektia ajattelua, koska olemme mieltäneet itsemme suomalaisiksi, se on käsitteemme. Sitten laitamme tunteita taakse näihin käsityksiimme. Ihminen joka ei usko näihin käsitteisiin, karkaa otteesta.

285.Monella meistä on turvaympyrämme mukaiset mielipiteet. Meistä tulee turvaympyrämme tuotteita. On uskaliasta ajatella sitä, miten ajattelisi boksin ulkopuolelta. Mut se on kehittävää.

286.Niin, jos me ei osattaiskaan sanoa jotain hölmöksi käytöstavaksi, jos sitä ei tapahtuisi. Tiedämme sen hölmöksi, kun määrittelemme sen sellaiseksi tapahduttuaan.

287.Välillä herää se fiilis itselläkin, että filosofit on aika tylsiä ukkoja. Ja sitten toisessa hetkessä ajattelen sen olevan just todella jees, kun se menee noin. Välillä vaan kaipais vähän särmää ja munaa tohon filosofien touhuun, mut sitten palaa taas sen ajatuksen äärelle, että filosofi pysyy maltillisena ja tyynenä, koska filosofi on viisas ja viisaus piilee nimenomaan tyyneydessä. Jee jee.

288.Elämän on syytäkin tuntua elämältä, kaikkine tunteineen. Henkisesti valaistuneet voi helposti sukeltaa latteuksia toteavaan ajatus- ja toimintamalliin, jolla varmasti pyritäänkin saada helpotuksen tunnetta, kun ymmärretään tämän elämän kiertokulku. Ja ettei mikään siinä tuntus liian pahalta, niin latteudet helpottavat tämän ymmärtämistä. Latteuksilla ikäänkuin selitetään, että henkilökohtainen elämä etenee tiettyjä askelmerkkejä pitkin, jotka selviää meille vasta kun ne tapahtuu. Silti kaikki asiat ei kuulu mielestäni noiden latteuksien piiriin. Meidän pitää pystyä antamaan ihmisille enemmän itsestämme kuin pelkkiä latteuksia, vaikka olisimme jo menneet mieleltämme sinne asti. Ihmiset tarvitsevat tukeamme, koska pystymme siihen. Yleensä latteudet vaativat vahvuutta, mut meidän täytyy pystyä käyttää sitä vahvuuttamme muuhunkin kuin elämän selittämiseen latteasti. Ja onhan tosiasia sekin, ettei elämää pysty selittää pelkillä latteuksilla, se on tärkeä asia tiedostaa. Ne on vähän sellanen ymmärtämisen työkalu.

289.Sitten kun olisi vain meitä epäpäteviä hampuuseja tarjolla joka alalle, ne alat joko yksi kerrallaan kaatuisivat tai niiden laatu heikkenisi. Enkä osaa vastata, olisiko se hyvä vai huono asia.


290.Ollessani peruskoulussa, viikonlopun läksyt jäivät aina sunnuntai-iltaan. Ja lopulta lukiossa ne alkoivat jäädä enimmäkseen kokonaan tekemättä. Näin aikuisella iällä oon miettiny, miksi oppiminen tuntuu lapsesta niin epähauskalta? Pitääkö sen tuntuakin siltä? Opettajilla on hampaat irvessä, oppilaat on levottomia. En tunne olevani oikea henkilö muuta kuin spekuloimaan tätä aihetta, mut voisiko se olla mahollista, että nuori mieli voisi innostua oppimisesta, niin että se tuntuisi yhtä aikaa hauskalta ja haastavalta, eikä vain jälkimmäistä? Nuori mieli tarttuu noihin aikoihin herkästi muihin kivoihin viihdykkeisiin, kuten karkin mässytykseen tai roskaohjelmiin, ne ovat kivoja juttuja. Mutta kuinka voisi saada sen aikaan, että oppimisessa olisi sama viba ja onko nimenomaan se pakotettu vakavuus se, mikä vie sen hauskuuden siitä ja pakotetun vakavuuden puuttuminen on se syy, mikä tekee noista muista jutuista hauskempia?


291.Maailma haisee edelleen samalta kuin 10 vuotta sitten. Lauantai-iltasin tunkee edelleen nenään se tuttu grillikojun haju. Josta tulee myös mieleen kalja.

292.Tarkkailijaluonne jää taka-alalle seurailemaan tilanteen tunnelmaa ja asettuu paikalle, joka vaikuttaa siinä tilassa hänelle järkevimmältä. Tarkkailija tarkkailee sitä ja pohtii itsekseen, minkä verran hänellä on valtaa tässä tilassa ja minkä verran hänellä sitä voisi olla. Hän voi tehdä jotain peliliikkeitä, mut ne on niin tarkkaan harkittuja, etteivät muut noteeraa niitä peliliikkeiksi. Tarkkailijaluonteen kompastuskivi on jäädä odottelemaan liikaa eli olla liian varovainen.

293.Jos kaikkien yksilöiden tahtotila on tehdä elämästään kiva, onko hinta liian kova yhteisölle? Pitääkö sen, joka haluaa tehdä elämästään kivan pelätä sitä, että joku muu tahtoo samaa, jolloin toisen on luovuttava omasta toiveestaan, jotta toisellekin jää jotain kivaa? Onko ihmisellä, joka on tajunnut tämän ja jolla on voimakkaampi tahtotila tähän, oikeus viettää kivempi elämä? Eli onko se niin, että se mihin mielellä ensin kykenee matkustaa, on mittari sille, mitä on ansainnut? Kuten tästä voidaan päätellä, ne jotka ovat joskus kyykyttäneet sua, ovat matkustaneet mielellään tuonne asti. He ovat halunneet ansaita sun työlläsi sen, mitä ovat ansainneet. Silloin sulla ei voi olla niin kivaa, kuin heillä.


294.Mitkä teot ovat anteeksiantamattomia ja mitkä sellasia, jotka voi katumuksellaan saada anteeksi. En usko, että mun kannattaa edes yrittää vastata tähän, koska silloin se olisi näkemyksen julkituomista, toisin sanoin kannanotto. Joutusin asemaan, jollaista en halua ja se on lainsäätäjä. Siihen miinaan besserwisser filosofi voi astua milloin vaan. Mun mielestä mun kannattaa tehä niinku sunkin kannattaa tehä eli miettiä päässään tähän oman moraalikäsityksen läpi suodatettu vastaus.


295.Enhän mä voi mitenkään tajuta moniakaan asioita, mitä en oo kokenut. Miltä tuntuu katsoa maailmaa aivan eri perspektiivistä, mistä olen katsonut. Kun vaikka ei pääse sinne minne tahtoo milloin huvittaa. Voin ainoastaan pyrkiä ymmärtää sitä perspektiiviä, mitä mulla itselläni ei ole. Mut ainakin koitan ymmärtää sitä, enkä vain elättele feikkiä vääristynyttä minäkuvaa, jossa kuvittelen olevani nyt jo tosi viisas. Tai kuvittele olevani valmis yhtään mihinkään, kun on lukenut pari filosofista tiiliskiveä.

296.Kun on elänyt aina niukkuudessa, yltäkylläisyys tuntuu epätodelliselta. Mutta lähemmäksi sen epätodellisuuden murtamista pääsee kysymällä itseltään yksinkertaisen kysymyksen: Kumpaa haluan todella enemmän? Tällä pääsee alkuun.Sen jälkeen selvitetään, kestääkö köyhäksi itsensä profiloineen mieli rikkautta, pystyykö hän händlää sitä ja jättää taakseen köyhäksi profiloitumisensa päänsisäisesti.

297.Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni joku suuri filosofi. Tosin vähän vituttaa, että se tyyppi mikä olin, on tunnetumpi kuin minä nyt. Ihmiset jakaa sen aforismeja, jotka on kaivettu kirjoista, vaikka olen nyt viisaampi kuin sillon. Tulin tekee sen tyypin työn loppuun tänne, silti ihmiset juhlivat edelleen vain sitä kaverii. Tai tarkennetaan näin vielä aiempaan, että jos ei loppuun, niin ainakin viemään eteenpäin.

298.Periaatteessa eeppistä terminologiaahan voi heittää lähes kuka vaan, kun vähä opettelee. Mut se ei vielä ole tae siitä, että siellä olisi jotain oikeeta sisältöö seassa.


299.Kun edes mietin sitä, että vois vielä joskus avata oluen, heti ekana tulee mieleen nimenomaan se henkinen orjuutus, mikä siinä kierteessä oli. En ehkä ole valmis enää ottamaan sitä. Paha ansa siinä kierteessä on se, kun pää toimii, mut kroppa pragaa. Siinä sitä uskottelee itelleen, että kun pää ei tunnu pehmeeltä, niin ehkä tää nyt ei ole vielä niin paha.


300.Itsevarmuus ei ole mielestäni yksiselitteisesti hyvä asia. Siitä on lyhyt matka ylimielisyyteen. Kun treenaat itsevarmuutta, treenaat samalla taitoa käyttää muita hyväksi ja uskallusta olla rohkeempi siinä. Joten en ole niin innoissaan itsevarmuuden hekumoinnista kuin monet muut filosofit, ikäänkuin henkilökohtasena kehitysaskeleena ihmisyydessä. Mielummin opeteltas itsevarmemmiksi toistemme kunnioittajiksi. Se näkemykseni mukaan kumpuaa ihan eri lähteestä kuin huomiontarvehakuisuutta varten treenattu itsevarmuus.


301.Se on mielestäni aika epäreilua tulla ulkopuolelta toteamaan latteasti, että "kaikki tuo mitä teit elämässäsi, oli turhaa." Jotkut voivat tuntea olevansa niin korkealla henkisesti, että he mielestään voivat todeta näin. Mut onko se oikeesti tarpeellista ja mitä asiaa se lopulta ajaa tai ketä se hyödyttää todeta noin ankeasti vaikka historioitsijalle sen elämän loppupuolella tai sen jälkeen, että tuo historia mitä koko ikäsi tutkit olikin väärää historiaa? Onko tommonen toteaminen tarpeellista? Kun miettii kuitenkin miten paljon sekin henkilö on käyttänyt aikaa omistamalleen asialle. Esimerkkejä voisi olla runsaasti. Mut oikeesti, arvostetaan toistemme elämäntöitä, se on näkemykseni.


302."Syö vaan rauhassa." "Joo, sanoin syö rauhassa, muttei ihan noin rauhassa."


303.Lupaava suorittaja kasaa ympärilleen odotuksia, jotka hänen pitäisi mukamas lunastaa. Esimerkiksi huippu-urheilijoista usealle käy näin. Tästä tietämätön tai tätä stressaamaton suorittaja astuu tuohon paskaan. Olen itsekin astunut. Ja se oli tuskallista.

304.Me ollaan annettu näille sanoille se merkitys, mikä niillä on. Eli tän logiikan mukaan sanoilla todellisuuden luominen tulee siitä, kun uskomme niiden sanojen merkitykseen ja kätkemme tunteen niiden sanojen taakse, joko tietoisesti tai alitajuisesti. Sitten saamme sitä mitä luomme. Puhumme todeksi asioita. Saamme sanat eli palaset käteen, saamme mallin eli tunteet ja sitten eikun luomaan. Kaikki ei ehkä tiedäkään, mikä luomisvoima mielellä on. Se voi tuntua utopistiselta, kun olemme tottuneet ajattelemaan niin, että asiat vain pölähtävät ja ovat pölähtäneet kuin tyhjästä. Niin, ettei meidän mielellämme olisi oikeastaan mitään tekemistä sen kaa.

305.Miehet ei ole ainoita, jotka opettaa miestä olemaan mies. Naiset antaa aivan valtavasti oppia miehelle, kuinka olla mies. Jos oot eri mieltä, niin kannattaa kuunnella vähän enemmän naisia, kuin selvästikään kuuntelet.


306.Tottakai mietin olenko vääränlainen mies. Mut se ei käytännön tasolla vielä riitä siihen, että olisin jatkossa oikeanlainen mies. Välillä olo tuntuu omissa nahoissani heikolta, välillä vahvalta. Mua ei oo häirinny koskaan miehenä olemisessa ulkoiset ominaisuudet vaan sisäiset ominaisuudet.

307.Fanin fanitus useimmiten vaatii sen, että fanitettava seisoo juttunsa takana näkyvästi ja kuuluvasti. Oman juttunsa vähättely tai se, kun ilmaisee motivaation puutteen, vie fanilta mielenkiinnon. Toisin sanoin mystiikan fanitettavaa kohtaan.


308.Ammattimyyjäksi tultuaan joutuu aluksi pettymään, miten epäjämäkkää keskustelua suuren osan kanssa voi käydä, koska heillä ei ole päässään keskustelun etenemisen runkoa eikä samanlaista tavotteellisuutta, kuten ammattimyyjällä.


309.Onko mun tai jonkun muun kärsittävä tavalla tai toisella, jotta muut näkisivät, että tollastakin kärsimystä voi olla olemassa? Sitten he voisivat välttää tuon kärsimyksen tämän tiedostettuaan.

310.Pitää keskittyy omiin murheisiin ja siihen, että ne vähenisi. Muiden murheilla ei ole niin väliä eikä niiden tarvii liikuttaa niin paljoa, koska meidän on oltava fokusoituneita omiin murheisiin, näin ajattelemme.

311.Henkilökohtasia lukkoja on helppo piilottaa toiselle annettujen tekosyiden taakse. Tai sen, kun tylyttää toista. Silloin ei tuu ekana mieleen, että tuon ihmisen käytös johtuu sen omista lukoista.

312.Varmaan moni muukin on kokenut, minkälainen palautevyöry seuraa, jos yrittää käyttää ilmasua, "kaikki ovat sellasia." Sitä on tuon palautevyöryn takia joutunut karsimaan retoriikasta pois, vaikka sen käyttäminen olisi edelleen kieltämättä herkullista ja mehukasta.

313.Jotkut ihmiset ei välitä sellasen tyylistä, jonka tyyli ei ole ihaillun mallin mukainen. Eli he eivät välitä ihmisestä, joka ei ole ihaillun mallin mukainen ulkonäöllisesti. He eivät halua olla missään tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. Periaatteessahan voisi kuitenkin ajatella, että he elävät elämää onnistuneesti oppikirjan mukaan, koska he ovat kauniita, koulutettuja ja hyvinvoivia.

314."Mistähän vitun kolosta tuokin kaveri on taas kaivautunut esille?"

315.Vuosien kiertely seksisymbolina vaatii myös veronsa henkisesti. Esiintyjänhän täytyy olla kokoajan seksuaalisesti haluttava. Sille matkalle mahtuu lukuisia pettymyksiä, jotka pitää selvittää omassa nupissaan omalla ajalla.

316.Jotkut asiat elämässä on yksinkertaisesti vitun vaikeita. Kun ei onnistu niin ei onnistu.

317.En koe tarvitsevani urallani enää enää sitä haastetta, etteivät jotkut tarvitse taidettani, mut silti tämä asia tulee luultavasti aina menemään osan kanssa noin.


318.Ei moni edes kaipaa lähelleen mitään tunneterapeuttia, psykologian asiantuntijaa tai maailmanselittäjää. Monet haluu kuluttaa siistejä juttuja, eikä tämmösii mitkä laittas tutkimaan omaa sisintään analysoivasti. Joten onko meillä maailmanselittäjillä siten varaa väittää, etteivät he ymmärrä hyötyämme? Vai olisiko se sittenkin niinpäin, ettemme itse ymmärrä hyödyttömyyttämme heille heidän elämän kannalta? Mikäli toinen osapuoli on tyytyväinen vallitsevaan maailmankuvaansa, ei sitä mielellään haluakaan muuttaa. Toki jos tällaisten sanojen jälkeen päädytkin puolustamaan maailmanselittäjien työtä vaikka vastaiskuna, niin se on varmaan ihan hyväkin asia. On otettava huomioon kuitenkin sekin, ettei joidenkin kohdalla voi vaatia asioista oppimista, koska ei heitä välttämättä edes kiinnosta tehdä sitä oppimista tietosesti. Sellainen prosessi voi kuitenkin hiljaa tapahtua, mut heidän kohdallaan sen pitääkin tapahtua vain hiljaisesti ja hitaasti.

319.Mikäli sen jutut ei resonoi mulle, usein sama pätee myös toisinpäin. Se taitaa olla jonkinlainen kahden kauppa. Jomman kumman pitäisi reklamoida tästä haamukaupasta, jotta voisimme purkaa sen diilin, jonka sopimiseen ei oo käytetty edes puhelinta.


320.Pintaliitäjät tulee aina mukaan, oli juttu mikä tahansa. Heti kun siinä liikkuu rahaa ja sillä voi saada mainetta ne tulee, sitä ennen ne kärkkyy. Ne joko tarkoituksenmukaisesti tai ei-tarkoituksenmukaisesti touhuillaan tulehduttaa skenen tai liikkeen. Tää vaatii muilta erottelukykyä tunnistaa nämä toimijat.

321.Saatamme aistia elämässä olevan kyse jostain suuremmasta, muttemme osaa selitää sitä. Ajoittain luovumme sen suuremman tietämisestä, koska on kevyempää toimia ei- tietävällä kentällä kun ei- tiedä.

322.Jos mieli on rekisteröinyt tilanteen pelleilyksi, on vaikee hypätä siitä pois kesken leikin. Pelleily jatkuu sitten loppuun asti, miten pitkään se sitten ikinä jatkuukaan.

323.Jos taiteessa ei voi sun mielestä näyttää tunteita niin mitä sitten niiden tarinoiden taustoille pitää laittaa? Ja silleen, että ne olisi vielä vaikuttavia. Mielestäni on hyvin elävöittävää, että joku suhtautuu niin intohimosesti tuotokseensa. Joka nousee periaatteessa yhtä tyhjästä kuin tuotos itsekin.

324.Filosofit vetää mutkia suoraksi käyttämällä voimakkaita ilmasuja, iskulause myy itsensä tehokkaammin kuin se raflaavampi selitys. Mutta iskulause voi jättää aukkoja enemmän kuin raflaavampi selitys. Painosanalla VOI, sitä täytyy lukijan itse tunnustella.

325.Joidenkin miesten logiikka on se, että kun he näkevät naisen seksiobjektina, he vähättelevät tällaisen naisen kykyjä vaikka musiikin tai urheilun parissa, vain muutamia mainitakseni. Tää on mielestäni hyvin toksinen ja paska ajattelutapa. Toinen ongelma erikseen on se, etteivät nuo miehet kestä naisen seksuaalisia tarpeita ja niiden ilmaisua. Heitä huomautetaan tästä ongelmallisesta ajattelutavastaan, mut he puolustautuvat tietenkin raivoissaan, koska eivät pysty päästää tuosta paska-ajatuksesta irti, kuvittelevat todennäköisesti tuossa ajattelussa piilevän vallan avaimet. Mut usko pois, siinä ei ole mitään valtaa, se on pelkkää paskaa. Tämä tietenkin hidastaa sosiaalista tervehtymistämme lietsoa tuota ankeaa paskaa välillemme.

326.Tyhmät ihmiset tulee someen paljastamaan oman tyhmyytensä. Nää asiat, mitä esimerkiksi mä oon heistä oppinut johtuu siitä, kun he itse ovat tulleet perseilemään someen, niin he näyttävät millaisia todellisuudessa ovat. Jos he pysyisivät vain koloissaan, he olisivat varmaan aina voineet perseillä rauhassa niinku huvittaa, mut tällä tavalla heidän typeryytensä saadaan kiinni ja he itse tulevat alttiiksi kritiikille käytöksestään.

327.Olemme niin yksilöityneitä, että meidän on vaikea pelata samaan pussiin, vaikka olisimme samaa mieltä. Näämme asian niin, että tuo ajattelee samalla tavalla, kiva juttu. Mut emme pelaa samaan pussiin, ajattelevamme vain sen olevan kiva yksilö ja korrekti tyyppi. Korrektista tyypistä ei tarvii kantaa murhetta eli yksi pelistä pois. Sitten on kasa niitä tyyppejä, joista pitää kantaa murhetta, kun he eivät ajattele samoin. Siellä meidän fokuksemme on, oltiin me sitten yksin tai ryhmässä.

328.Filosofin tehtävä ois ilmeisesti vähentää ristiriitoja ja löytää vastaus. En usko sen kuitenkaan tapahtuvan väkisin. Enkä usko sen tapahtuvan haukkumalla filosofia tyhmäksi, kun hän esittää ristiriitoja. Ristiriidat on työväline, jolla pääsee kohti sitä vastausta. Kun ei jää mihinkään teoriaansa liian kiinni ja pysyy kiinnostuneena monipuolisesti asoista, uskon niiden vastausten alkavan ilmaantua.

329.Filosofi koittaa pyhittää oman yksinäisen kuplansa itsetyytyväisyydellä. Se näyttää ulospäin aika samalta kuin angstinen teini masentuneena. Ehkä ei niin surullinen, mut mieluiten erakko kuitenkin. Itsetyytyväisyyden hän koittaa hankkii heittämällä viisauksia. Sitten kun hän on heittäny ne, hän huokaisee helpotuksesta ja toteaa voivansa nyt antaa itselleen mielenrauhan. Ei ole kavereita, ei ole kumppania, sosiaalinen elämä on muutenkin aika minimissä. Mut hän uppoaa tyytyväisyyteen sen jälkeen, kun on kertonut omat viisastelunsa ja haluaa tuntea vapautta henkilökohtaisista kahleistaan. Toisin sanoin, hän antaa itselleen luvan olla surkimus ulospäin. Se, onko se hyvä vai huono asia, jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi.

330.Emme ehkä huomaa sitä aina, mut pyrimme mukautumaan toistemme vibaan. Toki on niitä joiden käytös on niin ylipuskevaa, että muiden on mukauduttava siihen, hei eivät edes mieti tilannetta tuolta kantilta. Mut mikäli osaamme mukautua toistemme vibaan, voimme nähdä, kuinka se meidän oma vibamme vaihtuu mukauduttavan henkilön mukaan.


331.Kun tunnet itsesi, se vaikuttaa paljon siihen, miten ulkopuolelta sut nähään. Se on aina sana sanaa vastaan tai sana sanan puolesta.


332.Kohut ovat herkkua meidän draaman nälkäsille mielille. Olemme valmiita ottaa aina uuden kohun ryöpyteltäviksi, koska olemme koukussa draamaan. Elämä on tylsempää ilman sitä. Olemme tylsistyneitä muuten, niin olemme vastaanottavassa tilassa oottamassa, että kunpa tipahtas jotain jännää mihin iskeä kiinni, kun tää oleminen tuntuu aika tylsältä tässä paikallaan istuen. Voimme keksiä kohun vaikka väkisin, kunhan draaman nälkäinen mielemme pysyy kylläisenä. Se on kuin karkkipussi sokeriaddiktille eli totta vitussa se hyökkää kiinni siihen pussiin, koska se tarvii sitä.

333.En usko, että oikeesti kovan kaverin tarvii edes leikkikovistella. Leikkikovistelu on vaan yksinkertasesti halpaa.

334.Jo aikoja sitten sanottuja viisauksia täytyy edelleen toistaa, koska ne pätee vieläkin. Oikeastaan itsensä toistaminenkin lienee välttämätöntä, kun nekin on menneet ohi kuitenkin joltain.

335.Vanhempi filosofi sanoo sen mitä tietää, uudempi filosofi voi tulla korjaamaan vanhemman filosofin tiedolliset aukot. Tai sanoo ne asiat siitä näkökulmasta, mikä vanhemmalta filosofilta jäi hoksaamatta. Mielestäni sen kuuluukin mennä niin.

336.Ylpeys siitä, että on hyvällä polulla on tärkee voima. Se antaa voimaa pitää sillä polulla, se tuntuu hyvältä. Ylpistyminen on aivan eri asia.

337.Uusavuttomuuden ja vastuuttomuuden alati kasvava suosio keskuudessamme näivettää työmoraalimme. Kaikki haluaisi ja osa jopa vaativat sitä, että saisivat elää unelmaelämää, mut kaikki eivät voi tehä sitä toisten kustannuksella. Osa sen mahdollisuuden saa, koska joku edelleen jaksaa suorittaa oravanpyörässä. Kuinka suuren palkinnon kiittämättömyydellä tai tekohymyillä on ansainnut? Jos emme suostu tunnustamaan kusettamisen ja rehellisyyden eroa, juhlittu kusettaminen saa mellastaa vapaana. Meidän on pakko opetella erottaa nää kaksi asiaa toisistaan, jos haluamme ymmärtää paremmin toistemme tarkoitusperiä.338.Kun joku sanoo kamppailleensa päihderiippuvuuden kaa ja kertoo päässeensä siitä kuiville juuri hiljattain, niin millä logiikalla tuut aukomaan päätä tähän tyyliin: "no oma vika, nää on iha yhteiskunnan syöpää nää juopot ja narkkarit." Meni vähän ohi, että mikä tän huutelun pointti nyt oli, kun se tyyppi siinä uutisessa nimenomaan sano, että se on pyrkinyt pääsemään irti haitallisesta kierteestä?

339.On vaikeempaa hallita pahuudella kuin hyvyydellä. Todelliset tarkotusperät täytyy naamioida kuin ne olisi hyvää tarkoittavia. Pahuuden kieltä ei voi käyttää suorapuheisesti yhtä hyvin kuin hyvyyden kieltä. "Uhratkaa itsenne" ei toimi yhtä hyvin kuin suora "tässä teille kaikkea hyvää elämäänne." Sen huomaa tuossa, kuinka paljon helpompi on hallita hyvyydellä ihmisiä, koska se kummalla voi suorapuheisemmin hallita, on helpompi käyttövoima. Valheen taakka on raskaampi kantaa.

340.Se, että kahdella ihmiselle synkkaa, sille ei välttämättä ole aina loogista selitystä. Se on jokin selittämätön liima välillänne. Koitatte keksiä selitystä jos oikeen innostutte, että miksi teillä synkkaa niin hyvin. Mut se ei aina satavarmasti ole silti se selitys, se synkka on jotain selittämätöntä.

341.Olemme höpöhöpökulttuurin välikappaleita. Teemme höpöhöpöviihdettä höpöhöpöihmisille ajattelemattamme sitä, että näin pidämme heidät kiinni höpöhöpöjutuissa niin, etteivät he keskity oikeisiin asioihin vaan sivuuttavat ne.

342.Mun täytyy tasapainotella sen kaa, minkä verran oon filosofi ja minkä verran taiteilija. Filosofi selittää kaiken todella auki kun taas taiteilija jättää sinne vähän tulkinnan varaan juttuja ja on kryptisempi. Koen, ettei mulla ole varaa olla vain taiteilija, koska ihmiset eivät perehdy näihin teoksiin vaadittavalla keskittymisen määrällä. Mut kieltämättä se tuntuu mehukkaalta jättää niitä juttuja tosi paljon myös avaamatta niin yksityiskohtaisesti.

343.Valitse juttusi mitä pusket eteenpäin ja se kerää ympärillesi ne ihmiset, joilla on siitä jotain saatavaa. Ei niitä, joille se ei sovi. He eivät tartu siihen, he eivät tartu suhun.344.Jotkut tuntevat vaivaannuttavaksi tilanteeksi puhua tuotoksistasi, tämän olenkin sanonut jo aiemmin. Mut haluan täsmentää vielä pointtia, että näen sen johtuvan siitä, etteivät he halua nostaa sen tuotteesi tärkeyttä puhumalla siitä. Siitä kun siitä ei puhuta laisinkaan kanssasi, on lyhyt matka siihen, ettei sitä ole edes olemassa. Se puheenaihe halutaan haudata tyylikkäästi pois.

345.Kun ajattelee viisaasti, tulee lisää viisaita ajatuksii, koska on kiinni viisaan ajattelun prosessissa.

346.Jos joku yrittää näyttää joltain julkisuuden henkilöltä, se todennäköisesti yrittää myös kuulostaa siltä.

347.Jotkut väittää ymmärtävänsä vahvistusharhan, mutteivät oikeasti ymmärrä sitä. Koska he eivät saa itseään kiinni siitä.

348.Kun on kouluttanu mielensä tottumaan ei-vastauksiin, niihin tottuu. Ja varmaan se on tärkeäkin tottua. En tahtoisi uskoa sellasen totuttaumisen olevan niinsanotusti ei vastauksien manifestointia, voi se sitäkin periaatteessa olla, mut loppujen lopuksi meillä ihmisillä on aika rajalliset mahdollisuudet tämmösissä tilanteissa ja siksi se on yleensä ottaen ei tai kyllä, niin miksi sitten ei kehittäisi mieltään lujaksi ottamaan neutraalisti vastaan niitä ei-vastauksia?


349.Vakavan persoonan mallin hallitseminen on tärkein asia sosiaalisessa yhteisössä. Siihen nivoutuu kaikki, koko uskottavuus, kaikki. Tämä ei ole mielipiteeni, että asioiden pitäisi olla niin, tämä on havaintoni. Tuosta on tosi vaikee irrottautua, koska uuden mallin tuojatkin joutuvat ajaa uuden mallinsa sisään tuon vanhan mallin mukaisesti, joten hekään eivät oikeasti tuo mitään uutta mallia.


350.En itse innostu niin paljoo siitä älyllisestä pullistelusta kun väitetään, että tyhmät ihmiset seuraa julkkiksia. Tekijät tarvii seuraajii, seuraajat tarvii tekijöitä, se on tosiasia. Tuossa otetaan tollanen alaspäin katsova perspektiivi, ikäänkuin jotain luova tai syvällinen ajattelija olisi ylempänä, en totta tosiaan pidä tuollasesta pöyhkeilevästä asenteesta. Ja aivan varmasti moni filosofisiin kysymyksiin perehtynyt lähtee ajattelee noin. Varsinkin nuorena kohtasin tällasta asennetta paljon heti kun lähin pohtimaan isompia kysymyksiä. Mut olen kyllä itsekin oppinut paljon enemmän sillä tavalla, kun olet sukeltanut sinne juorujen maailmaan, enkä ole kieltänyt sitä itseltäni vain siksi, ettei älykkääksi itseään kutsuvan ihmisen kuulu tehdä niin. Se ei oo älykästä, se on kapeakatseisuutta.

351.Kun on rekisteröinyt mielessään taiteilijan, että "tuo varmaan taas taiteilee jotain" kirjoitettuani jonkun lausahdukseni hänelle, vastaanottaja ei noteraa mun puhuneen oikeesti hänelle, enkä taiteillut.


352.Valaistuneet sanoo, että on pahasta "uskoa" asioihin tai edes käyttää sanaa "uskon." Mut jos tilalle ei tuoda mitään uutta vaan pelkästään dumataan vanhaa, niin ei se edisty se asia mihinkään. Tuo sana on paras sana kuvailee sitä ilmiötä ja ihmiset ovat tottuneet siihen, niin tottakai ne käyttää sitä. Eikä se tee heistä mitään paholaisen orjia, musta se kuulostaa naurettavalta. Joo voi olla ehkä joo ehkä ei, mut en usko itse niin, en antaisi ainakaan valtaa sellaiselle ajatukselle. Tuota "uskon sanaa ihmiset tulee käyttämään vielä senkin jälkeen, vaikka kuinka paljon tuota "uskon" sanaa demonisoitas. Ei me päästä eteenpäin vaan demonisoimalla vanhaa, pitää tuoda jotain uutta peliin ja ihmiset ottaa sitä haltuun sitten omaan tahtiin, jos ottavat. Ei voi pakottaa toista esimerkiksi olla uskomatta vaikka politiikkaan, koska ei ne tiedä paremmasta, jotka siihen uskovat. Uskon voima on todellinen, koska se on kytköksissä sen uskon lisäksi mielen tahtotilaan, jos joku esimerkiksi uskoo vaikka saavuttavansa jotain niin se usko on sellainen lisävoima. Käytössääntöjen voima perustuu myös siihen, että niihin nimenomaan uskotaan, siksi suurin osa ihmisistä ei kävele autotiellä. Siksi meillä on myös kohteliaisuudelle määritelmät, kuten on ystävällistä moikata autoilijaa, kun se päästää tien yli. Eli tätä kautta siitä uskosta tulee hyvä mieli kaikille, kun uskomme näihin samoihin tapoihin.

353.Tavallaan taiteentekijänä on kokoajan varsinkin uidessaan vielä pienenä kalana, tavote saada isompien kalojen huomio. Ja jos sitä ei saa, se on menetys. Tai jos olisi saanut, muttei haistanu mahollisuutta, se on menetys. Itse olen halunnut jollain tapaa luopua tuosta kuluttavasta menettämisen ajatuksesta. Oon pyrkiny vaihtaa sen ajatukseen, "se mitä saan, se on just hyvä." Mut omalla kohalla sekään ei käänny kyyniseksi hällä väliä asenteeksi sillä tavoin, että alkaisi tekee vasemmalla kädellä hommia, kun sillä ei oo väliä. Sitäkään ajatusta en kannata.

354.Egoihimme sattuu, kun meitä kritisoidaan. Pienestä pitäen meidän yksilöitymisen projekti on ollut niin sitovaa, että otamme herkästi sen tosi henkilökohtasesti, kun saamme juuri meihin kohdistuvia poikkipuolisia sanoja, joita vastaan tietenkin täytyy puolustautua, jotta egomme pääsee yli siitä. Ja kritisoija tietää satuttavansa egoa, joten hänkin tavallaan velvottaa kritisoimaansa tahoa puolustautumaan, koska hän tietää, ettei hän haluaisi joutua egonsa kanssa samaan tilanteeseen. Mut nautimme siitä, että voimme asettaa toistemme egot ikäviin tilanteisiin. Tämä on se peli, jossa olemme erittäin solmussa, itsemme kanssa ja muiden kanssa kietoutuneina.


355.Jos myyt ihmisille myrkkyjä pelastajana, suhtaudut halveksuvasti ostajiin. Vaikka mistä he voisivat tietää myrkyistäsi ja miksi edes pitäisi? Halveksuntasi tulee siitä, kun he eivät tiedä tuota asiaa, mut velvottasit heiltä tuollasen asian tietämistä. Tästä helvetin hevonpaska ajattelusta meidän pitäs vaan jo poisoppia. Ei muakaan rehellisesti sanottuna kiinnostas vittuukaan tietää mistään myrkyistä ja on aika ikävää, että jonkun muunkaan pitäs tietää, kun mielummin korjattas tuo paskamainen asenne pois ja alettas kunnioittaa kanssakulkijoita. Tiesi he asioita tai ei- tiedä, mitä vitun väliä sillä on.

356.Järkevyys ei mee aina pelkästään kronologisesti. Myöhemmin voi heittää tyhmempiä juttuja kuin aiemmin on heittäny. Asioita vähän unohtuu mielestä, ku ne ei ole enää päällä.

357.Me luodaan vaan lisää keskustelun muureja, kun rätkitään jotain typeriä hymiöitä, eikä sanota mitään. Tuommoseen hymiötyyppiin ei saa mitään kontaktii. Se on jotain mieltä ilmeisesti, jonka se ilmaisee jollain kuminaamalla, mut siitä päätellen se ei ota vastaan verbaalista ilmaisua ja se tuntuu jotenkin hengettömältä. Hymiöt on yhtä lailla pyrkimys vaikuttaa ihmisiin, ne on ase. Sitten kun sulta poistetaan se ase oot aika paljailla, pitäskin pärjätä pelkillä sanoilla ja ilmasta pelkästään sanallisesti itseäsi. Hymiöillä suojaudumme siltä krtiikiltä, jonka kohtaisimme jos koittasimme ilmaista saman asian sanallisesti. Se on turvallisempi keino ilmaista mielipide, mut myös keino pyrkiä vaikuttaa muihin. Tää vaatii ilmiön todistajilta pelisilmää riisuu itse tuommoset halpamaiset aseet keskustelun osapuolilta. Kun riisutaan kokonaan hyömiöiden vaikutus niin sitten me vasta todellisuudessa katsotaan, kellä on annettavaa ja kellä ei noissa keskusteluissa.

358.Se tuntuu jopa vähän tylsältä vastaukselta, että tehtävämme on tahoillamme palvella "totuutta" tai "valoa", mitä ikinä kukin sitten tekeekään. Tuota kautta saa halutessaan riisuttuu koko jännitysmomentin kaikkien kaikista touhuista.


359.Universumi ei anna mulle mitään erityisvapauksia, vaikka pyrin ymmärtää sitä ja sen tunteita. Olen pari kertaa jo aiemminkin meinannut laittaa tämän fraasin, "Jumalalla ei ole huumorintajua", mutten laita sitä, koska en halua, että sillä menee tunteisiin.

360.Jos jonkun taidon puute vaivaa ja tavallaan vois ajatella ahdistuksen olevan merkki siitä, että se asia pitäisi korjata, voihan ratkaisuna tähän sen homman jättää opettelemattakin. Vapauttaahan sitä noinkin itsensä tunneperäisestä taakasta ja ennen kaikkea onnistumisen pakosta, antaa vaan olla. Jos pystyy olemaan liikaa miettimättä sitä, mitä ehkä menetti niin miksei, tuokin voi toimia. Siitä se ahdistuskin alkaa hälvenee pois, kun antautuu tuolle mielentilalle. Ihanteena on kehittyä, näin ajatellaan jo automaattisesti, mut se ajatus voi kehittyä orjuuttavaksi pakottamiseksi toiminnan tasolla ja silloin se asetelma ei ole pelkästään terveellinen.


361."Te ootte väärässä" - retoriikalla vahvistetaan omaa joukkuetta ja pyritään mitätöimään toista joukkuetta. Helpot ihmiset kelpaa aina mukaan, vaikeat tuntuu ikäviltä. Mut siitä ärsytyksestä vaikeita ihmisiä kohtaan on pakko päästä yli, jos on tavotteena on päästä siihen asemaan, että heidänkin asioihin pitää vaikuttaa.

362.Miksi joku on niin idiootti, että kuvittelee kontrollin piilevän elämien riistämisessä? Ei se ole mitään kontrollia ja kun tarpeeksi syvälle tasolle mennään, ei siitä yhtään mitään saa. Elämä löytää kyllä keinonsa jatkumiselleen, vaikka joku tahtoisi sitä kontrolloida ja uskoo kontrollin piilevän elämän säännöstelyssä. Sekin kontrollifriikki on itsekin täynnä elämää.


363.Usko tai älä, tyytymättömyys on hyvä tila tehdä oivalluksia. Silloin pyrkii oivalluksia välineenään käyttäen saavuttaa kaipaamaansa tyytyväisyyden ja on nälkäinen. Tämä oma illuusio tuon tyytyväisyyden saavuttamisesta tuolla tavoin pitää tuon toiminnan tehokkaana ja se pysyy päässä, vaikka paljastaisin sen siellä olevan.

364.Sen suorastaan haistaa lopputuotteesta, kun on vasta pöllityt maneerit, muttei vielä omaa juttua menossa.

365.Jotkut välillä kyselee "ootko mitään oikeita filosofeja lukenut?" sit sanon, "oon joitakin" ja sitten kun tulen ulos jonkun mietteen kaa, jonka olen saanut luettuani niitä, se on heistä sellanen "no ei nyt tollasia juttuja" – oivallus. En väitä, etteivätkö he ymmärtäisi filosofiaa, mut se näyttää vähintään siltä, etteivät he ole luoneet sitä.

366.En tiiä onko se niin yksinkertasesti selitettävissä, että saa aina sitä samaa takasin, miten itse käyttäytyy. On tapauksia, jotka kieltämättä näyttää siltä ja osa niistä tuntuu jopa naurettavilta. Mut toisinaan on tuntunut, että jos meen todella valmistautuneena väittelemään jostain, en saa sitä väittelyä vaan ihmiset välttää sen, koska huomaavat sen. Tuon "saat sitä mitä olet" logiikan mukaan mun nimenomaan silloin pitäisi saada se väittely. Tai sitten saan sen "älkää edes yrittäkö"- hiljaisuuden ympärilleni, ehkä se on se minkä saan tuolla tavoin.


367.Joku iskulause voi olla jo ikivanha, mut uudet ihmiset ei ymmärrä niitä, ennen kuin ovat eläneet ne läpi. Vasta sitten se iskulause iskee ihan eri tavalla.


368.Se on kanssa yksi oma tilansa, kun häpeää katsoaa jotain omaa vanhaa taltioitua suoritustaan, mut yleisön jäsen ei nää sitä ollenkaan samalla tavalla. Joku urheilija ei pysty katsoo vaikka jotain hävittyä lentopallopeliään nauhalta, vaik tälleen tavalliselle pulliaiselle se on vain yksi lentopallopeli.

369.Toki sitten kun aikaa on kulunut tarpeeksi niin muistelee lämmöllä monia niitä kokemuksia, jotka on tullut hankkittua selvästi raakileempana versiona, kuin nyt on. Osa niistä ei silloin tuntunut aina niin siisteiltä kun niitä eli, ennen kuin muistot on kultaantuneet. Ja ne kokemukset on ollut juuri sellaisia millaisia ne olivatkin, koska mies oli raakile. Eikä eläessään elämää hetki kerrallaan tuu oikeestaan mietittyy, että tässä tehdään historiaa.


370.Me viritetään ihmisiä. Kun paatostamme aatettamme, viritämme ihmistä. Meistä tulee paatostamamme aattemme kuvia. Jos koitat repiä sen kuvan, tottakai siihen siitä tullaan kommentoimaan, koska samalla rikot heidänkin kuvan susta, ehkä jopa heistä itsestäänkin, koska he ovat virittäneet itseään kauttasi. Siksi se ei tunnu heistä oikealta ja he koittavat puuttua siihen, puuttua muuttumishaluusi.


371.Laiskuus on mun ominaisuuksista kärkkäin. Se haluaa ottaa musta vallan, niin hyvässä kuin pahassa, enkä tunnista omia valintoja laiskuuden hyökkäyksiltä. Laiskuudenkin takaa on löydettävissä pelko, pelko kohdata asioita, jota laiskuudella suojataan.

372.Kokoajan pitää olla uutta ja uutta. Uutta viihdettä, uusia tyyppejä, uutta mitä vaan. Tämä on kuin automaattinen mielihalu. Mut jos me halutaan vaan uutta siksi, että se on uutta, emme osaa ottaa kaikkea irti siitä uudesta. Siinä pitää olla jotain syvempää.

373.En haluu olla enää taiteellani kilpailutuote vaan haluan ollan taiteeni kaa siellä, minne kilpailu ei yllä eikä kilpailu kosketa. Kilpaillessa en vielä tiennyt sellaisen paikan olemassaolosta, nyt tiedän.

374.Tällasta syntyy, kun ajattelee todella paljon mielenkiinnolla. Odotan mitä syntyy, kun ei ajattele paljon mitään mielenkiinnolla.375.En kyseenalaista hänen voimaansa. Kun autan, mua autetaan ja autetaan auttamaan. Se on ratkaisevassa asemassa, minkä intention laitat juttuun. Se on se taustavoima sanojen takana.

376.Olemme valikoivia sen suhteen, kenen murheet meitä koskettaa enemmän ja kenen vähemmän. Monien murheista kuulemme, mut kaikkien kuulumisia emme kysele eikä se määräydy sen mukaan kellä on vaikeinta.

377.Mitä hyötyä on saada toista pelkäämään, jos ei edes nää sen toisen pelkoa eli aikaansaannostaan?


378.On helppo alentua amatöörimäiseen ajatteluun ja tarkastella ammattilaisten tekemisiä siitä näkökulmasta. Ammattilaisuudesta keskusteleminen siitä näkökulmasta vaatii rationaalista lähetymistapaa, eikä kaikki kykene lähestymään sitä aihetta siitä tulokulmasta. Sen lisäksi ammattilaisuudesta keskustelemisen sävy on ymmärtävää, joten se ei oo samalla tavalla kiihottavaa kuin fiiliksiin perustuva keskustelu. Muusikoitten keskustelu on useimmiten sitä, että taputellaan toisiamme selkään. Se on hieman huvittavaa, mut ihan hauskaa. Fanista kasvaa ammattilainen ja konkreettisesti sen näkee siitä, kun se fani seisoo rivissä samalla korkeudella kuin se ammattilainen, jota joskus katsoi ylöspäin ja kumpikin juttelee toisilleen kuin kaverit.

379.Konservatiivisuus on kätkeytynyt syvälle ajatteluumme. Kaverini meni naisystävänsä kanssa ravintolaan naistenpäivänä ja he olivat sopineet keskenään, että nainen maksaa laskun. Kuulin tarjoilijan katsoneen kaveriani hyvin nuivasti, jopa vähän vihjailleen ikävästi tuosta. Tämän kuultuani sain taas muistutuksen siitä, kuinka sukupuoliroolit ovat syvällä meissä. On paljon tällasia kulttuuurillisia kriteerejä, jotka meitä määrittää. Sukupuoliroolitetussa maailmassa edelleen meitä työnnetään paikoillemme. Nykyään saisimme vapaasti määrittää miesoletettuinakin itsemme naisiksi. Mitä jos kaverini määrittelisi itsensä naiseksi? Meillä on edelleen pitkä matka tämmösistä konservatiivisista jumeista vapaampaan itsensä määrittelyyn. Selvästikään me ei vielä täysin pystytä antamaan toisillemme mahdollisuutta vapautua näistä vanhanaikasista sukupuolinormeista, meidän täytyy tehdä töitä oman mielemme kanssa kun tulee se tilanne eteen, joka vaatii uudenlaista suhtautumista. Tämmöset tilanteet on tärkeitä paikkoja opetella suvaitsevaisuutta ja oppia sallimaan ihmisille persoonallinen tapa elää kehonsa kaa, ummehtuneiden mallien sijasta. Edelleen luulemme tuntevamme toisemme yleispätevien luonnehdintojen kautta.Tuommoset kulttuurilliset vanhat jäänteet ovat yksilöllisyyttämme rajottavia pakkoja, siksi asian esille nostin. Tämä oli se kysymys tässä laajemmassa kokonaisuudessa, johon halusin ottaa kantaa, muulla tavoin en aio ottaa.

380.Ymmärrän, miksi empatian puolesta pitää peräänkuuluttaa tarpeen tullessa vähän äänekkäämmin. Jotta sekin tyyppi kuulisi, jolle se on lähtökohtasesti vaikeinta. Siksi ymmärrän tasa-arvon puolestapuhujia, he tekevät kentällä töitä kovaan ääneen, koska kukaan muu ei sitä tee ja siitä pitäisi muistaa kiittää heitä. Heillä on arvostettava tavotetila siitä, jotta niilläkin olisi ääni, joita on poljettu vallanhimopäissään.

381.Sen näkee jo perhekuvasta, kuka on perheen musta lammas. Sen näkee siitä mustasta lampaasta ja sen näkee muista perheenjäsenistä.

382.Hän on sellainen ihminen, joka ei jaksa ymmärtää toista ihmistä ja sen elämäntilannetta.

383.Päivän päätteeksi on varmaan pakko ajatella niin, että eli hyvän elämän ja teki voitavansa. Tääkin on vähä sellanen "älä nyt vittu sano tota ääneen"- tyyyppinen asia, mut kyllä se kannattaa sanoo silti.


384.Kun hyppäät pelistä pois, muut joutuu käymään irtipäästämisprosessin susta. Sitten jos teet paluun, kaikki ei oo hirveen innoissaan siitä, koska ovat tehneet jo sen prosessin ja tottuneet ajatukseen, ettet kuulu enää sisustukseen.

385.En tiedä osaako ihminen luoda muuta kuin orjajärjestelmän, mut alkas olemaan aika jo opetella toisenlainenkin järjestelmä. Se orjajärjestelmä tuottaa kerta toisensa jälkeen samanlaista historiaa, eikä oo tarvetta tietää kaikkee siitä. Riittää vaan se tieto, haluatko olla osa sellaista historiaa vai tahtoisitko jotain muuta. Sitä luot mitä tahdot.


386.On vaikee nauttii hetkestä, jos keskittyy johonkin tulevaisuuden hetkeen, joka sekin menee lopulta yhtä nopeesti ohi kuin tämä hetki.

387.Jotkut valaistuneet väittävät, että aika on nopeutunut. Väitteenä se on varmasti jo monille turhan paksua kamaa. Siihen en oikeastaan osaa sanoa mitään, mut lähinnä jäi kiinnostaa se, miksi se olisi hyvä asia? En löytäny siitä mitään hyvää, vaikka asiaa hieman äidyinkin jopa pohtimaan.

388.Mitenhän tän nyt selittäs. No, selitetään vaikka tälleen. Voin tehdä virhetulkintoja johdatuksenomaisesta tapahtumien kulusta. Uskon, että joku tapahtuma on johdatuksenomainen ja sille on jokin toivomani syy, mutta se ei mee niinkuin toivoin. Tein virhetulkinnan. Intuitiokin voi olla erehtyväinen. Voi olla, etten pitäny siitä lopputuloksesta, mikä oli erilainen mitä toivoin ja mitä en odottanut itse. Ja sitten saatan oppia elää sen lopputuloksen kaa. Vaikee sanoo, ehkä tulevaisuus näyttää.

389.En perusta sanonnasta "kun edellinen ovi sulkeutuu, niin seuraava avautuu." Voin kertoo miksi. Ensinnäkin, oli tilanne mikä tahansa, kirjottasin varmasti näitä raapustuksia. Vaikka lopettasin myyntityön, niin tuskin sen jälkeen mitään uusia ovia avautuisi, koska se tila sen jälkeen olisi se, että makaan nojatuolissa työttömänä kalsarit jalassa. Ai miksi? No siksi, koska en jaksa tehä yhtään mitään sen eteen, että avautuisi mitään ovia ja niinkuin sanoin jo aiemmin, aktiivisuus on se millä saa haluamansa ja en ole sellainen kaveri, en jaksa tehä paskahommia. En oikein muutenkaan osaa sulkea mitään ovia. Ennen oli sentään nuoruuden into, nyt ei oo enää sitäkään. Saatan olla tulossa kyyniseksi. Nuorena vastustin sitä kehitystä, mut olin vaan kokematon. Kyynisyys tulee nuoruuden uhosta huolimatta ja varsinkin sen jälkeen, se on se mikä siellä ovella oikeesti kolkuttelee.

390.En usko, että musta tulee elämäni jälkeen juhlittua ajattelijaa, koska oon liian tyylitön äijä siihen. Toisaalta, juuri tyylittömyys erottaa minut niistä muista ajattelijoista. Vtut tyylistä!

391.Beibi sä oot satua. Oot päänsisäinen tarinani päätähti, johon kiinnyin. Sen tarinan, jota selitän itselleni silloin kun kaipaan lohtua. Pakenen sinne tarinaan tosielämääni. Elän sitä tarinaa ja kuvittelen sitä tarinaa todeksi niinä hetkinä, kun ympäröivä todellisuus ei anna lähellekään mitään niin hyvää kuin se tarina. Se on illuusio, joka vie mut pois niistä tunteista, joita en halua enkä pysty ottaa vastaan raakana, joten mieli etsii leposijaa. Beibi sä oot mun tarina, sä oot mun illuusio, mun turvatyyny ja pehmeempi lasku kohti viimeistä päivää. Mun illuusio siitä rakkaudesta, jota en osaa tehdä todeksi kuin siinä tarinassa, jota elän päässäni. Kuljit kanssani yli merten ja vuorten ottamatta itse askeltakaan. Annoit mulle illuusion rakkaudesta, jota kuvittelemalla kannan itseni loppuun asti, mut en sun kanssa vaan yksin.

392.Mulle on ihan sama, mistä aforismista minut tullaan muistamaan, koska jonain päivänä ne kaikki voivat olla kukkua. Mut se päivä ei ole vielä tänään. Se riippuu susta.

393.Olen kaukoviisas. Tai ei nyt aina, mut olen ollut. Se hämmentää, kun huomaan jälkeenpäin olleeni kaukaa viisas ja se on käynyt monta kertaa. En vaan ymmärrä mistä se tulee, mut se on osottautunut hyvin tärkeäksi taidoksi. Enkä oikeastaan ole edes varma, onko se edes taito vai mitä se on.

394.Se mitä korva ei kuule, sen sydän muistaa.395.Se taitaa olla merkki lapsuuden loppumisesta, kun hampaat on sellasessa jamassa, ettei pysty syömään enää suklaata.396.Vaikka edelleen paininkin joidenki samojen ongelmien kaa kuin 10 vuotta sitten, en välttämättä kaipaa niihin muutosta. Oon opetellut hyväksyy tilanteen, enkä nää sitä tappiona.397.Mieli tanssii ja tasapainottelee pelon ja helpotuksen kiikkulaudalla. Pelon vie pois helpotus. Kunnes pelko tulee taas paikalle. Ja pelkoon haetaan taas helpotusta. Lopulta kun tätä vuoronvaihtoa on käyty tarpeeksi pitkä aika, jää nähtäväksi kumpi seisoo voittajana kiikkulaudan päällä.

398.Meluisa maailma pilaa kuulon, huono ravinto terveyden. Ja teemme töitä oravanpyörässä, jotta nämä asiat kävisivät kaupaksi ja pahoinvointi jatkuisi. Onko se todella niin, että kaikki tämä pinnalla oleva sairastuttaa meidät ja on tarkotuskin sairastuttaa ja teemme töitä tietämättämme sen eteen, että se sairastuttaa? Luomme uria ja elämäntöitä sairauden ympärillä ja meidät muistetaan siitä, kun teimme jotain mikä sairastutti sekä itsemme että muut. En mä näin henkilökohtaisella tasolla haluaisi ollenkaan ajatella, en ehkä ajattelekaan, mut havannoiva mieleni tietenkin tämmöstäkin spekuloi.


399.Nuorena fanitin yhen Doom Metal bändin debyyttilevyä ja pidin koko lopputuotantoa huonona, kun olin kuulut, että se on erilaista. Kun palasin niiden levyjen pariin monta vuotta myöhemmin ja oikeesti kuuntelin ne enkä vaan tuhahdellu, ne kuulosti osittain ihan samalta kuin se ekakin levy. Me herkästi uppoudutaan tollasiin valmiisiin malleihin ja suljetaan mieli, mikä ilmiselvästi oli typerää.

400.Jos sunnuntai tuntuu paskalta päivältä, se vika ei ole sunnuntaissa vaan maanantaissa.


401.Löysin vanhan keskustelun, jonka oon käyny kaverin kaa, johon meni välit. Kyllä sitä on ollut parikymppisenä aika kakara itsekin, molemmat meistä. Selvästi on ollut sellanen muuri toistemme ymmärtämisessä ja näin aikuisilla aivoilla tarkasteltuna ne riidat tuntuu todella lapsellisilta. Tuntuu, että olemme olleet vähän samanlaisessa lapsellisessa mielentilassa kumpikin, mut juurikin siitä syystä olemme olleet sellaisia helposti loukkaantuvia ja vähän itsekeskeisiäkin, pikkumaisia ja negatiivisia kakaroita. Sen lisäksi molemmat aina kännissä, joten tietenkin sekin on molempien asenteisiin vaikuttanut. Olemme toivoneet, että toinen ymmärtäisi toistaan ja muistuttaisi välittävänsä, kun olemme kaivanneet toisiltamme kuuntelevaa korvaa, mut kumpikaan ei oo ymmärtänyt kumpaakaan. Kyllä sitä nyt aikuisena osaa jo huomattavasti paremmin keskustella, kuunnella ja asioida ihmisten kaa, ettei päädy noin lapselliseen suhteeseen edes vahingossa enää. Aika herkästi on mennyt omiinkiin tunteisiin jutut, mitkä ei olisi edes tarvinnut mennä, nykyään osaa aikuistuttuaan ottaa huumorilla jo samoja juttuja, mitkä ennen on laittanut hikeentymään. Toki tuohon aikaan meni varmaan sekin tunteisiin vielä enemmän, kun kontakti ei sujunut, ehkä siihenkin nyt suhtautuu rennommin ja ymmärtäväisemmin. Sellasta sattuu, mut kuhan ei ite hölmöile. Pakko sanoo se vielä, etten edes muistanu olleeni niin tyhmä, mitä siinä keskustelussa kävi ilmi. Oon täysin huomaamattani kasvanut ihmisenä rutkasti niistä ajoista. En ehkä oppinut mitään tuosta epäonnisesta keskustelusta, mut jotenkin ajan saatossa oon kasvanut muiden tilanteiden ja lisääntyneen ymmärryksen johdosta.


402.Tiedostava kaveri on huono pyytää apua, koska hän haluaa ratkaista kaiken itse ja pyytäminen tuntuu hänestä tyhmä ihmisen tarpeelta ja sitä hän välttelee kaikin keinoin.


403.Osa näistä jutuista pärähtää varmasti vielä kovempaa, jos uskoo kaiken elämässä olevan sattumanvaraista.


404.Nuoret on ylimielisii vanhempia kohtaan ja vanhemmat on ylimielsii nuorempii kohtaan. Kumpikin luulee ansanneena ylimielisyytensä, mut kumpikaan ei todellisuudessa ole.


405.Et mieti, minkä sanojen sanomista se välttelee, mietit mitä sanoja se sanoo.


406.Huijarilla on veikee ilme kasvoillaan, kun tietää huijanneensa ja sisäinen moraali sanoo, ettei niin saisi tehdä. Meillä on opittu moraalintaju opetetun säännöstön suhteen, jonka rajapinnan tuntumassa leikittelemme.


407."Älä puolusta sitä pellee, kun teet itsestäsi pellen samalla, varo oikeesti."


408.Yksinäisyyteen turtuu. Alkuun se on järkytys. Vähitellen siihen tottuu. Ajoittain se tuntuu pahalta. Sitten taas antaa olla.


409.Jotkut aina muistuttaa, "herää todellisuuteen" ikäänkuin sen toisen pitäisi tietää mikä se on ja samalla sanoja itse uskoo olevansa siellä todellisuudessa hereillä.

410.Me hankitaan läjä kokemuksia, joilla pyrimme ennakkoon pakenemaan kateuden ja kateellisuuden tunnetta, joka voisi tulevaisuudessa yllättää, ilman niiden kokemuksien tarjoamaa suojaa. Tiukalla hetkellä mieli tarvii ne eletyt kokemukset, joilla voi perustella huonona hetkenä eläneensä merkityksellisen elämän.


411.Taiteellisen luojan ja taiteellisen tuotteen ero on kaventunut niin paljon, ettet voi suututtamatta jotain enää sitä eroa edes kuvailla. Toisin sanoin, sitä eroa ei enää ole.

412.Nuorena riitelemme keskenkasvuisina jopa ihan mitättömistä jutuista, mut vanhentuneina osaamme arvostaa toisiamme ihan vanhentumisen kautta.


413.Solmuun puhumisen taito on turvamekanismi, jolla kompensoi tekemisen taidon puutetta. Sillä saa ulospäin oman tilansa kuulostaa perustellulta ja ymmärrettävältä.

414.Jos asia mitä teen kuuluu miehisen egon palvelemisen piiriin, sillon mul on ainoastaan hyvä olo tai huono olo sen perusteella, onnistuuko miehisen egon palvelu, se ratkaisee sen lopputuloksen. Joku voima sisällä huutaa miehisen egon selviytymisen puolesta, eikä se haluaisi antaa rauhaa, se tuntuu suorastaan pakolta ja luonnonlailta. Mut jos keksin jonkun muun jutun, mikä ei kuulu tuon miehisen egon palvelun piiriin, minkä parissa tunnen tekeväni jotain merkittävämpää kuin vaan varmistaakseni miehisen egoni kestävyyden, mulle ei tuu huono olo, oli lopputulos miehisen egon kannalta mikä tahansa. Näin haen mielenrauhaa. Ja olen keksinyt sen jutun, missä olen vapautunut noista miehisen egon palvelun kahleista. Se on nämä filosofiset aforismit.


415.Tosielämä toimii kuin algorytmi, siltä se ainakin tuntuu. Kohtaamme erilaisia tyyppejä ja kullekin näistä kohtaamisista löytyy joku tarkotus ja ennen kaikkea kohtaamme sellasia tyyppejä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin mekin ja niitä tulee vaan lisää, kun ajaudumme samoihin tilaisuuksiin. Heidän kanssa jutut resonoi, juttu luistaa.

416.On typerää jäädä paikalleen päivittelee asioita turhaan. Jonkun pitää vaan hoitaa se homma. On näitä päivitelijöitä, jotka jäädä vatkaa "mikset hoitanu", kun lopulta jonkun pitää vaa tulla hoitaa se homma, joten hoida tai älä hoida, kunhan joku hoitaa.

417.On tärkeää osata elää elämää elämää varten eikä elää elämää kuolemaa varten.


418.Toimiva idea nähdään ihmisten keskuudessa automaattisesti sellaisena, mistä muut pitävät. Ihmiset sitovat huomion määrän arvoon niin sitä saaneen sanalla on painoo. Tämä on automaattinen ajatus, jonka kautta lähdemme arvostelemaan ideoita. Siksi rajaamme toimivan idean käsitteen melko suppeaksi. Entä jos toimiva idea olisikin se, mikä ei toimi ihmisille?

419.Heittäytymällä tyhmäksi voit oikeastaan ymmärtää asioita, joita et löydä leikkimällä kokoajan tosi fiksua. Mut jos et uskalla mennä sinne, et löydä sitä viisautta. Siksi on paljon hetkiä, kun ole kovin innoissaan filosofian ja filosofien jäykkyydestä, koska he ovat tuolla jäykkyydellä kieltäneet itseltään nuo opit mitä tyhmyydestä voi löytää.

420.Elämämme pienyhteisö elää ja hengittää traumastamme. He muut saavat sen traumasi näkymään, he saavat sen kuulumaan, antavat sille muodon. He eivät ajattele tekevänsä töitä sille traumalle, mut niin he tekevät. Se trauma pitää sen pienyhteisön kasassa ja se on se voima, josta se pienyhteisö kumpuaa. Ja mikä eeppisintä, siitä traumasta voi nousta jotain suurta eli lopulta trauma vielä kätki itsensä lopputuloksen taakse, eikä kukaan muista sen olemassaoloa, vaikka oli kokoajan läsnä ja suurin voima takana.

421.Muille ihmisille on eniten on merkitystä sillä, mitä laitat ihan ekaksi ja mitä laitat ihan vikaksi.


422.Tuskinpa kaikki valtapuolueiden kuntapoliitikot on pahantahtoisia kelmejä, jotka punovat juonia sun pään menoksi. Tai että kaikki niistä ois niin heikkoja, että ne ois marionetteja jonkun ylemmän pahantahtoisen kelmin alaisuudessa.

423.Jokainen kohdistunut katse ei ole kiinnostunut katse.


424.Tavallaan oon oikeessa paikassa oikeaan aikaan, kun en missään muussa paikassa samaan aikaan voinu ollakaan ja tavallaan asiat tapahtuu just oikeaan aikaan, vaikkei siltä se sillä hetkellä tunnukaan. Välillä tapahtumat tuntuu tarkotuksenmukaisilta, jotta saisin äskettäin koetusta tai tulleesta asiasta perustelut seuraavaa hetkeä varten, jossa oonkin tarvinnut juuri sitä tietoa.

425.Moni ilmaisee olevansa pioneeri lajissaan, koska kun muut nielee sen, sillä saa omaa merkitystään nostettua ja parhaimmillaan erityisaseman ihmisten mielissä. Mut kaikki niistä, jotka sanovat olevansa pioneerejä, eivät todellakaan sitä ole.

426.Muutama näistä aforismeista on sellasia, joiden en toivoisi edes olevan olemassa. Niiden takana on joku tilanne, jota en olisi halunnut edes kokea.


427.Sillon juuri vastustamme poikkipuolisia näkemyksiä, kun meillä on vahva ajatus siitä, että oma ajatus on juuri se oikea. Riittää jo pelkkä tunne siitä, että "tuolla on vähän turhan eriävät näkemykset ja liian erilainen meininki, tuo vaikuttaa vähän erikoiselta tyypiltä." Tuo tunne jo riittää ignoraamiseen, kun sitä ei itse huomaa vaan antaa sen viedä. Heidän on pakko suojella sitä omaa näkemystä, ettei niitten se koko tukiranka romahda ja ideaali mee sekasin. He vois mennä iha rikki, jos joutusivat toteamaan olleensa vääräs, joten he ei uskalla luopuu siitä suojakaiteestaan, johon voi nojata. Internetin luoma ja suoma illuusio on myös sekin, että voimme ohittaa tommoset ikävät eriävät näkemykset ja haastajat klikkaamalla vaan sen pois, ikäänkuin asia olisi sitten ratkaistu.

428.Päällepäsmäröinti ja huolissaan oleminen menee helposti sekaisin, koska huolissaan oleminen ilmenee päällepäsmäröintinä ja se tuntuu ikävältä, jopa ärsyttävältä, mut se on vaan huolissaan susta.

429.Joillekin ihmisille täytyy sanoo, että sut on pakotettu tekee jotain, jotta ne kunnioittaa tavotettasi. Haluun he suhtautuvat pöyhkeilynä, eivätkä siksi halua antaa haluamaasi sulle, he eivät ota sitä siksi vakavasti. Kun taas pakotettuna olemiseen he suhtautuvat paljon ymmärtäväisemmin.

430.Itse oikeastaan tykkään enemmän olla henkisesti heräämättömien kuin henkisesti heränneiden seurassa. Henkisesti heräämättömät monet osaa olla luonnostaan hyviä tyyppejä, ilman että heidän tarvii hirveesti taiteilla sen asian kaa. Ei se henkinen herääminen auta mitään, jos on edelleen yhtä jumissa, ylimielinen ja sosiaalisesti välinpitämätön. Oikeastaan joillakin heränneillä nuo ominaisuudet voimistuu, koska heräämiseen liittyy voimakas kaikkivoipasuuden ja ylemmyyden tunne.


431.Tehdessään töitä itsensä kaa, tekee töitä muitten kaa. Eikä tarvitse sukeltaa älyttömän syvälle ymmärtämään edes mitään sivistyssana sekamelskaa tehdäkseen tämän, sillä sekamelskalla voi mennä pahimmassa tapauksessa kauas siitä oikeesta filosofisesta työstä.

432.Ollakseen terve kaikil mahollisil sektoreil, pitää haluta olla terve. 


433.Jos filosofi ei suostu antaa itsestään kuvaa tavallisena tallaajana ja yhtä erehtyväisenä kuin kuka tahansa muukin on, häntä kuuntelevat sekä hän itsekin uskottelee hänen olevan jotain suurempaa kuin hän on.

434.Yksikään amis ei paina kaasua, ilman että sillä on haaveena saada tuolla kaasun painalluksella pillua.

435.En oo koskaan soittanu bändissä, jota en oo pitäny genrensä parhaana Suomessa.

436.Tää meidän keskustelu loppuu heti, kun tajuut sen olevan hyödytön. Ja mä toivon hiljaa itekseni, ettet sä tajuaisi sitä.

437.Mihin vittuun me tarvitaan toisiamme, jos meillä on kännykät kokoajan lärvin eessä? Aivan, annoimme aikamme puhelimille. Kuvittelimme jonkun muun olevan puhelintamme viehättävämpi, muttemme antanu sille koskaan samalla keskittymisen tasolla näytön paikkaa kuin puhelimellemme. Puhelimemme saa ylenpalttisen huomiomme ja kiitoksemme. Mut lopulta sepuhelin menee rakkaudestamme rikki. Ja se elävä kumppani menee rikki rakkauden puutteestamme. Syytämme sitä elävää kumppania siitä, ettei hän osannut tarpeeksi rakastaa meitä, vaikka haimme siinä ihmissuhteessa rakkautta vain puhelimeltamme. Sitten menemme itsekin rikki.


438.Ne, jotka ei mieti diipisti, ei varmaan koe menettäneensäkään mitään, kun eivät mieti diipisti, koska jos kokisivat, he miettisivät diipisti.

439.Elämme maailmas, jossa suurinta viihdettä on lajit, jossa ihminen voi vahingoittaa itseään.

440." Valtio puuttumassa kiinteistökauppaan Imatralla" kuului uutisotsikko uutislähetyksessä aamupäivällä. Ainoo, joka tuijotti sitä lähetystä sohvalta käsin oli koiran naama, joka sojotti kohti ruutua. Vittu mua nauratti se näky.

441.Kaikkien niiden uugee muusikon nälkästen vetojen takana on lapsellinen unelma supertähteydestä, jota kohti hän kuvitteli kurkottavansa niillä vedoilla.


442.Sun täytyy oivaltaa oivallukseni, muuten se on vain rivi sanoja, jotka kumisee tyhjyyttä.

443."On ok tietää paljon asioita siitä jutusta, mut ei nyt NOIN paljon."


444.Normityyppi ei oo ylittänyt sitä tietosuuden tasoo, ettei mitään tarviis hävetä niin sellasen normityypin saa vielä tuntee pahaa oloo jos se kusee jotain. Ja tämä on siis hyvä asia. Heränneiden itsepetos on juuri se, ettei mitään omassa toiminnassa tarvitsisi katua, se vie heidät ylimielisyyden tielle.

445.Annettuun lahjaan pitää vastaa niin, "ettei sun ois tarvinnu". Se pitää ottaa nöyrästi vastaan, koska jos sitä ei ota niin, toiselle jää ylimielinen kuva lahjan vastaanottajasta.

446.En tiedä mitä ajattelet nyt musta, kun heitin mun setin. Mun on vaikea tulla lähestyy sua, koska nyt se torjuntasi voi olla kärkkäämpi, mitä se olisi ollut ennen esitystä. Ja sama menee myös toisinpäin; nyt se vastaanootto voisi olla parempi. Joten tässä sitä tasapainotellaan ja usein silti parhaalta tuntuva ratkaisu on jäädä chillailee omiin oloihin.


447.Tietyllä tapaa ongelma se, että meillä on mahollisuus esittää vain mielipiteitä siitä, mihin suuntaan ihmisyyttä ja yhteiskuntaa pitäisi viedä. Ja vastakkainen mielipide on tähän mahdollista esittää, koska se tulee samalta tasolta, mielipiteeseen vastataan mielipiteellä. Joten mielipiteet taistelee verbaalisesti aina samalla kentällä, joten toisen mielipiteen ylentäminen jää aikalailla yksilön vastuulle, mut toinen yksilö voi valita aina vähemmän järkevin perusteluin jonkun toisen mielipiteen omakseen. Mielipiteisiin kiinnittyminen on tehty maailmassa niin kiihottavaksi, että tuo kiihotus tuntuu houkuttelevimmalta, jonka jälkeen siihen sidotaan edustuksellisuuden pakko sen mielipiteen kanssa.


448.Ei ole mikään pakko ottaa neuvosta vaaria, mut ilman sitä neuvo, ei ole sitä mahollisuutta. Pitää päästä toisen kenttään niinsanotusti, jotta tuollainen neuvominen voi toteutua.

449.Ihminen käyttää yhtä paljon energiaa siihen, meneekö hän kehumaan toista vai meneekö hän vittuilee toiselle. Tämä on tärkeää tiedostaa. Kun tämän tiedostaa, itselleni on täysin selvää, kumman valitsen.


450.Voi vaikuttua jostain ymmärtämättä täysin, mistä vaikuttui. Ymmärrys tuota asiaa kohtaan lisääntyy, kun lähtee siihen syventymään.


451.Sisäinen olotilamme saa meidät valitsee sen puun, mistä ammennamme sen sävyn, millä puhumme juttumme. Onko se negatiivinen puu vai positiivinen puu? Aiheesta riippumatta se sävy puskee läpi ja ne puhutut jutut on se koriste sille sävylle.

452.En jaksa innostua ennalta-arvattavasta aivottomuudesta. Sen kaltaisesta käytöksestä, jonka pystyy tietää valmiiksi, että tuohon se taas tulee menemään.

453.Verbaalinen voima on illusiivinen voima. Sitä kautta pyritään luomaan vastapelurille mielikuva siitä, ettei hänen voimansa riitä ja naruttajan voima on suurempi. Ja sen narutettavan täytyy uskoa se. Jos hän ei usko ja pyrkii kaikin voimin haastaa verbaalisen pelurin voiman, verbaalinen peluri joutuu ahtaalle, koska hän haluaa helppoja vastustajia eli niitä, jotka luovuttaa hänen edessään ja antautuu hänen vallalleen. Narutettava saattaa hehkuttaa kaiken tämän jälkeen naruttajaansa ymmärtämättä miten häntä kusetettiin juuri. Hän antoi vallan pois, koska hän ei ymmärtänyt sen olevan peli häntä vastaan. Mut hän voi silti olla iloinen ja ihailla naruttajaansa, hän ei vaan koskaan nähnyt tätä kulmaa asiasta.


454.Harmi kun ne ideat, mitkä pitäs tulla mieleen, eivät tule mieleen.


455.Onko se ok, jos ei vaan tykkää normatiivisista asioista? Tai normaaleiksi mielletyistä asioista? En tykkää älypuhelimista. Se ei taida olla sun mielestä ihan ok.


456."Oo oma ittes" on käytännön tasolla se, että olet se tunneimpullssi-ittes. Tuo lause jättää avoimeksi paljon. Varsinkin, kuinka toteuttaa se itsenään oleminen.


457.Oon huono kestää omaa huonoo laatua, pidän laatua tärkeänä kaikessa tekemisessäni. Se on juuri se, kun äityy miettimään sitä mitä muut ajattelee ja sen lisäksi tekemisen merkityksellisyys on avainasemassa. Jos en pitäisi merkityksellisyyttä niin tärkeässä asemassa, ehkä laadun suhteen voisin olla vähän rennommin.


458.Se on ongelma, kun taidosta tulee itsestäänselvyys, huomio alkaa kiinnittyy pelleilijöihin ja trolleihin. Tätä tuo yleisö ei taida huomata itsessään tapahtuvan.


459.Nainen on peili ja portinvahti miehelle osottaa, missä kunnossa mies on. Koska kun mies ei tavoita häntä, mies heijastaa jotain, mikä häiritsee naista niin paljon, ettei miehen seura houkuttele.


460.Ne jotka ei ymmärrä täysin filosofin ajatuksia, heille riittää sekin, että he sanovat, "se oli maailman fiksuin äijä." Heidän älyllinen kapasiteetti riittää hahmon hehkuttamiseen, muttei välttämättä sisällön purkamiseen. Mut on siinä se hyvä puoli, että heillä on haju siitä, mikä on viisasta puhetta.


461."On iha ok hävitä sille, kun se on niin hyvä." Ja sitten ei oo ok, jos se ei oo niin hyvä. Mielen uskotteluja Vol.10672.


462.Masentavin asia, minkä filosofi kokee, on se ettei hänen sanansa vaikuta yhtään kehenkään eikä mihinkään. Kaikki mitä hän sanoi, kuitataan tylysti, "kuka nevahööd se ees oli? Tai oikeestaan älä ees kerro, eipä kiinnosta."

463.Olemme kyllä ehottomasti aivan turhan töykeitä toisillemme. Annamme rakkautta vaan jos toinen osaa suorittaa. Ja tylytämme kun se ei tiedä jotain asiaa minkä itse tiedämme, hänenkin pitäisi se tietää olevinaan ja hänen pitää vaan tietää miltä susta tuntuu sun työroolissasi ja arjessasi. Sen lisäksi halveksutaan sitä kyselijää, koska se kyselee ja joudumme vastaa, koemme olevamme yläpuolella ja halveksumme sitä alempaa kyselijää. Eikä edes vaivauduta miettimään tätä asiaa näinpäin, asiat täytyy vaan kertakaikkiaan toimii niinku meidän päänsisäisessä maailmassamme. Me on laitettu toisemme ahtaalle pelkäämään oman perseensä puolesta niin se menee suoraan siihen käytökseen sitten muitakin kohtaan, kun todellista selviytymistä on haukkua muita ja ylentää itseään, se on se malli.

464.Vaikka ymmärtäsin kuoleman olevan osa elämän luonnollista kiertokulkua ja siitä syystä osaisinkin suhtautua siihen rauhallisemmin, lopputuloksen kannaltahan sillä ei oo väliä. Voin edelleen kuolla joko nuorena tai vanhana. Kai sillä sydämen rauha-ajattelutavalla pyritään vaan hieman keventää sitä viimeistä polkua kohti vääjäämätöntä loppua, joka on jokaselle sama jokatapauksessa.

465.Jos oot totutellut jo ajatukseen, että olen kuollut, voi olla vaikee hyväksyä sitä enää, etten olisikaan. Sitä se on käytännössä, kun puhutaan, että ihmisen on mentävä eteenpäin. Teet surutyön etukäteen , ettei iskisi niin kovaa siinä vaiheessa, kun se lopullinen lopulta tapahtuu. Ihminen pelkää omaa suruaan ja sitä, että se kunnolla iskee.

466.En voi ajatella niin, että jos jollakin terveysgurulla on hyvä ruokavalio, mut vähän toksisiakin piirteitä, niin voin oikeuttaa sillä itselleni syödä vain mikropizzaa. Noin mieli kuitenkin toimii; sen hyvälaatusen ruokavalion voi yhistää mielleyhtämänä tuohon ja selittää itselleen, miksi voi jatkaa samaa rataa, kun mielestään hallitsee sitten jonkun toisen henkisyyden tai terveyden osa-alueen sitä toista paremmin.


467.Mieli on epätoivoinen, kun joutuisi luopumaan rutinista. Epätoivoinen mieli hätäilee, että elämä muuttuu hallitsemattomaksi ja huonommaksi, kun rutiini poistuu, mihin se on kiinnittyny. Ja sitten siinä kävisi niin, kun uskaltaa kattoo sen kortin siitä uudesta rutiinista, että mieli asettuu siihen uuteen. Sellanen hätähousu ja nössömäinen pelkuri se mieli on.


468.Elämän perusrakenteet on pystyssä ohuella pohjalla. Ne on rakennettu verbaalisella voimalla, joten ne pysyvät pystyssä kauan sitten esitteyjen sanojen voimalla. Ja on rikottavissa tuoreempien sanojen voimalla. Tuo sanojen rakennelma romahtaa, kun liimapinta päästää irti. Ja se liimapinta on usko, joka sitoo tämän rakenteen kasaan. Se sitoo meidät yhteen, olemme tuo tuo rakennelma mun päässäni, joka heijastuu ulospäin. Olen kiinnittynyt rakennelmaani ja siksi ilman sitä uskoa ei ole mitään. Joten voisi sanoa, että pelkäämme menettävämme uskomme, koska sen voima on jotain, mikä vahvistuu kun sitä vähättelee, mutta poistuu kun se merkityksen näkee ja siitä luopuu."

469.Osa taiteesta on sen verran poukkoilevampaa tai vaikeaselkosta, että ensin kuluttajan täytyy kiinnostuu henkilöstä ennen kuin hän pystyy perehtyy sen taiteeseen, koska se taide vaatii sen verran enemmän keskittymistä ja kiinnostusta. Ja jos sitä ei ole sitä henkilöä kohtaan, se taide menee tuon kuluttajan osalta hukkaan.

470.Elämässä pitää selvitä eteenpäin kauppakassi kerrallaan.


471.Mielelle eksoottista on se, kun luulee ymmärtävänsä asiasta jotain, muttei vielä ymmärrä ja se viehätys on läsnä juurikin, koska ei ymmärrä sitä miten se tehdään, vielä.


472.Te uskotte siihen jumalaan, joka rankaisee ankarasti tyhmyydestä ja on pettynyt tyhmään. Itse en usko. Mut ajoittain tuntuu siltä, että oon saanut tuntea hänen vihansa, koska en usko häneen.


473.Kun päähäsi on myyty ajatus siitä, että jotain tyyppiä pitää arvostaa syystä tai toisesta, puolustat häntä sellasista teoista, joiden vuoksi et puolustaisi sellaista tyyppiä, jota et arvosta.

474.Et pysty tarkastelemaan asiaa pintaa syvemmältä, koska oot jo poissa pelistä siitä syystä, että oot niin pahasti triggeröityny. Joka on siis naruttamisesi lopputulos.


475.Luulen, etten voisi alkaa vetää päätä täyteen joka päivä, mut todellisuudessahan voisin. Käytännössä vaan pidättelen itseeni.

476."Miten sä päädyit ton valitsee? Etkö sä tajua, etkö sä nää?"


477.Jotkut ihmiset ihailee ainakin puheidensa mukaan viisautta, mut vähän jopa suuttuu kuullessaan sitä. Ne ei tiedä mitä ihailevat, jos ne ei edes kestä sitä.


478.Sä et pidä sitä sweeppaajaa kitaristina yhtään minään, koska et kuuntele örinämetallia, jonka parissa hän tekee uraa. Susta hän on huono kitaristi, koska hän ei tee sellasta musiikkia mitä voit kuunnella. Hän hampaat irvessä yrittää päästä sydämeesi sweeppaamalla otelaudallaan. Mut ei vaan vittu pääse. Paska kitaristi.


479.Etsit elämääsi asiantuntijoita, valmiita guruja tai muita henkilöitä, joilta haluat kuulla totuuden ja odotat sitä heiltä. Tosiasia on kuitenkin se, että he ovat vasta matkalla itsekin. Ja huomiosi on se, joka vie heitä kohti heidän omaa valmistumistaan omalla polullaan. He harjoittelevat sitä puhumalla sulle.


480.Elämästä ja sen elämisestä on tehty niin pelottavaa. Siksi kai moni haluaisi, että niitä vedettäs perässä. Ne ei kestäisi oman virheensä seurauksia, kun taas vedettävänä joku muu vastaisi niistä seurauksista. On rennompaa asettuu siihen mielentilaan, ettei itse tarvitse miettii lopputulosta, antautuu vietäväksi vaan.


481.Sulle tapahtui jotain. Voit kehittää tarinan, miksi se tapahtui. Tarinasta tulee totta sun pään sisällä. Se on pohjimmiltaan silti edelleen tarina ja se jättää aukkoja. Ja koska se jättää aukkoja, joku toinen voisi kehittää samasta tapahtumasta erilaisen tarinan.482.En tykkää kiistellä ihmisten kaa erilaisista valinnoista, enkä pidä tilanteesta, jossa olisi pakko niistä kiistellä. Haluaisin suoda ihmisille vapauden valintoihinsa ja toivon sitä itsellenikin, koska uskon että jokaisella on syystä sisäinen tunteensa, miksi he toimivat kuten toimivat. En saa kiistelemisestä itse mitään kiksejä.

483.Alkas olemaan vihoviimeinen hetki lopettaa tää filosofiashitti, mikäli en haluu tulla muistetuksi siitä menehtymiseni jälkeen.

484.Kun oot elossa, ne sanoo ettei ne löydä jotain sun teosta. Mut kun oot kuollut, ne löytää sen ja vielä demoversiotkin.


485.Me hahmotetaan ympäristöä mielipidemaiseman kautta. Emme siedä eriäviä mielipiteitä, kun meillä on paljon pelissä ihan erilaisen mielipiteen kaa. Tarvitsemme ympärillemme ryhmän, joka muodostuu tuon mielipiteen ympärille ja puolustamme sitä mielipidettä. Eriävä mielipide nähdään hyökkäyksenä, koska siinä ei ole enää kyse hyökkäyksestä sitä mielipidettä vastaan, vaan myös meitä vastaan, koska olemme jo niin kiinni siinä mielipiteessä.

486.Se ei pelaa sun kaa samalla puolella pelkästään sillä perusteella, että se käyttää samanväristä paitaa. Se puhuu kauniisti teidän pelaavan samaan pussiin ja ajavan samaa asiaa, mut oikeasti hän haluaa sun pelaavan vaan hänen puolestaan, toisin sanoin, olet hänen pelivälineensä.


487.Ei tarvii olla edes narsisti miettiäkseen heti kohdatessaan toisen ihmisen, onkohan toi hyödyllinen mulle. Riittää, että on tavotteellinen tai pelokas eläjä.

488.Voit olla koukussa kärsimyksen tunteeseen. Jumissa siinä koukussa.

489.Nuori kukko sekä vanha boomeri voi valittaa samasta syystä samalla lailla. Katkera sävy. Tavallaan eri vaihe, mut tavallaan ihan sama vaihe.

490.Näennäisesti vahva ja ulkoisesti vakuuttavan olonen tyyppi voi kärsiä juuri niistä henkisen tason ongelmista, joita et usko hänellä olevan, koska hän vaikuttaa tuolta.

491.Jotkut ei halua puhua esimerkeillä mitään vaikka lempibändeistään, koska sekin menee jo liian intiimille alueelle heidän elämästä puhuessa. Olen nähnyt sitäkin, kun olen olettanut ääneen jonkun pitävän jostain tyypistä, he ovat kiusaantuneet siitä, eivätkä ole sanoneet mitään.

492.Ulkoinen maailma, jonka näämme niin sen takana pyörii näkymätön ajatusten maailma, jonka voimme vain tuntea. Ja se takana olevan ajatusten näkymätön maailmaa ohjailee sitä meille näkyvää maailmaa.

493.Filosofeilla, kuten mullakin, on riski sortua harhaiseen kuvitelmaan omasta tietomäärästään ja selviytymisestään, kun on niin paljon älykkäitä ajatuksia. Siitä superiorisesta tuntemuksesta omasta itsestään on lyhyt matka ylimielisyyteen, siksi älykkyyden ja tyhmyyden raja on oikeastaan melko häilyvä.

494.On melkoisen tekopyhää ajatella, etteikö se äidin kullannuppukin, oikea mallilapsi, ajautuisi jossain vaiheessa pornon, pikaviihteen, päihteiden tai pelien maailmaan. Maailma on koodattu niin, että yksinkertasesti sinne vaan ajautuu, koska nämä on joka puolella. Ja meitä on tuolla salakavalalla tuputtamisella viritetty suorastaan menemään näiden juttujen luo. Siksi monilla, myös sillä entisellä mallilapsella, on myöhemmässä vaiheessa joku kriisi menossa jonkun noista yllämainituista kanssa.

495.Ekaan aforismiin jonka ikinä kirjotin, sain idean ihmisestä, jota arvokas yliopistoihminen ei olisi ikinä halunnut kohdata. Ja se oli nimenomaan sellainen kohtaaminen, että menin hänen luo, eikä mikään nettiprofiili leikki. Silti sitä aforismia sanottiin viisaaksi oivallukseksi.

496.Meidän makuaistimme ja me itse jo nuorina ehdollistutaan siihen, mikä tekee meidät kipeäksi. Sokeri.


497.Ympäripyöreillä puheilla flirttaillaan suorapuheisuuden kaa, jolla voitaisin miellyttää suorapuheisuudesta tykkääviä, eli heitäkin pyritään miellyttää. Mut vain miellyttää, koska konkreettisia tekoja asian puolesta tekisi lopulta vain suorapuheiset tyypit.498."Ai sä triggeröidyit siitä. Hei, ei sun ois tarvinnu, emmä sitä silleen tarkottanu."

499.Me tullaan tänne yksi kerrallaan oppimaan se, kuinka aika vie meiltä lopulta kaiken.

500.Tunnen tekeväni moraalisesti oikean ratkaisun, kun en anna kauneusihanteiden viedä mieltäni, mut tosiasiallisesti tuo on vaan oman tappioni pyhittämistä.

501.Oon varmaan jonkun mielestä sen näkönen äijä, että voisin seurustellakin, mut itseäni oikeastaan kiinnostaa enemmän seksuaalinen hurvittelu. Uskon tämän koskevan joitakin naisiakin. Tosin välillä kaipaisin rauhaa siitäkin, ihan pidempää mielenrauhaa ilman mitään mielihaluja, miksei vaikka eliniän mittaisenakin.

502.Keho ylitulkitsee stressiksi sen, mitä mieli ei tulkitsisi. Näit ovat mm. tiukka miettiminen ja asioiden pyörittely, jotka menevät pahimmillaan kehoon. Mieli näkee nämä normaaleina, tarpeellisina ajatusrullina, mut keho reagoi siihen epäsuotuisasti.


503.Voit olla laadullisesti sisältösi perusteella tasokas tekijä, mut silti wannabe elitistit ei pidä sua osana heidän arvokasta joukkoaan, koska et puhu heidän kieltään heidän termeillään, pukeudut väärin tai oot vaan yksinkertasesti vääränlainen tyyppi.

504.Jos joku sanoo sulle, ettei hän aio tarttua aseeseen missään olosuhteissa, saatat raivostua pahanpäiväisesti. Mut miksi meillä vallitsee sellanen tilanne täällä, että päinvastaisen mielipiteen voi sanoa ilman mitään vastustusta? Jonkun on pakko sanoa omantuntonta mukaan tuollaset sanat, ihan yhtä lailla, kuten jonkun on sanottava omantuntonsa mukaan ne päinvastasetkin sanat.

505.Iloa ei voi ikäänkuin pakottaa ihmisiin, heidän pitää itse oivaltaa sen voima. Koen, että meidän on siedettävä erilaisia näkemyksiä, emmekä saa niitä ihmisiä seurastamme mihinkään, jotka ovat eri mieltä kanssamme. Tavallaan joudumme luottamaan siihen, että jokainen oivaltaa itse positiivisen ajattelun voiman ja parantavan vaikutuksen sosiaaliseen yhteisöömme.


506.Näkisin, että pitkä rauha aika on saanut meidät mukavoitumaan rauhaa. Jonkun mielestä se on tehnyt ihmisestä nössön, mut itse näkisin sen olleen ajattelua puhdistavaa. Kun emme ole jatkuvasti sodassa, voimme alkaa juurruttaa rauhaa sisäämme ja rakentaa syvempää filosofiaa sen pohjalle, ettemme mitään sotaa tarvitsekaan.

507.Jos haluamme tänne rakkauden valtakunnan, meidän täytyy joka käänteessä noudattaa itse sellaista käytösmallia toisiamme kohtaan, joka on tuon unelman mukainen. Emme voi haaveilla sellasesta ja samaan aikaan jatkaa samankaltaista kylmää käytöstä toisiamme kohtaan, mitä se on vanhassa maailmassa ollut. Ei ketään kohtaan, ei sitä joka fanittaa sua, eikä sitä joka vihaa sua. Joudut purkaa inhotuksen tunteen pois, mikä sulle herää ihmisolennosta, jos tuollaisesta valtakunnasta haaveilet.

508.Poliitikot puhuu vaalien alla kauniita sanoja yksilötason kohtaamisen tärkeydestä, mut sitten niillä ei ole kiinnostusta vastata edes epäröivän äänestäjän kysymyksiin. Eli sille yksilötason kohtaamiselle ei oikeasti ole aikaa, mikä voisi olla ihan ymmärrettävää. Mut se, ettei siihen ole kiinnostusta, paljastaa nuo korulauseet pelkiksi korulauseiksi.

509.Vaikka olisi hyvä olemaan yksin, silti voi pelätä yksinäisyyttä. Ei sekään ihminen halua, että hänet jätetään tämän vuoksi oikeesti yksin.

510.Luomme huumorilla hauskoja mielikuvia tapahtumista, joita ei ole välttämättä edes tapahtunutkaan, mutta se mielikuva naurattaa. Joten se, kuinka tuo mielikuva ilmaistaan + mielikuvan kuvittelu on käytännössä se, mitä voitaisiin sanoa huumoriksi. Ja se huumorin tuote on vitsi.

511.Se on ankeaa käytöstä ihmisiltä nykyaikana, että kelpaat heille faneiksi, muttet kelpaa heille keskustelukumppaneiksi. Mieluiten sellasiksi faneiksi, ettet ole häiriöksi asti. "Hei, kiitos viestistäsi. Olemme vastaanottaneet sen ja kiitämme sinua yhteydenotosta."

512.Maailmansyleily on pelkkää sanahelinää, jos käytännön tasolla ei kykene syleilemään edes naapuriaan.

513.Vaikka olisit tehnyt merkittävän teon toisen edessä jonain hetkenä, hän voi unohtaa sen kokonaan eli sekä sen teon että sun merkitys hälvenee pois. Se riippuu siitä, kuinka tiukasti hän kiinnittyy siihen menneeseen hetkeen. Jos kiinniittyy, hän muistaa sen, jos ei niin ei. Tähän ei oikeastaan ole mitään yhtä sääntöö, mihin tekoihin noin tiukasti tulisi kiinnittyä, se on oikeastaan hänen oma asiansa.

514.Ulospäin näyttää siltä, että filosofi ammentaa viisat sanansa katsomalla muita. Joka on totta sekin, mut merkittävä osa filosofin sisällöstä on peräisin siitä kun hän on katsonu itseään. Ja se voi ulkoapäin näyttää siltä, että hän kritisoi sanoillaan jotain ulkopuolista henkilöä, mut tosiasiassa hän on löytäny sen "huonon ominaisuuden" itsestään, hän vain sanoo sen ulos niin, ettei lukija voi päätellä siitä tätä asiaa, että oikeesti hän puhuukin itsestään.

515.Me koitetaan vetää ihmisiä uraputkesta toiseen uraputkeen. Jonkinlaiseen ajatusten kehään tai looppiin, joka näkyy uraputkimaisena käytöksenä. Sillä tavoin ihminen on asettunut kuriin ja on hallussa.

516.Voit hymyillä ensin jollekin ja 10 sekunnin päästä irvistää toiselle niin siinä on syntynyt jo pienen hetken sisään 2 aivan erilaista mielikuvaa susta ihmisenä.

517.Me aletaan pitää toisiimme itsestäänselvyksinä, eikä osata olla kiitollisia enää pienistä asioista, kun meidän päät on kokoajan jossain pilvissä. Haaveilemme isoista tuloksista ja ne pienet lahjat mitä toinen antaa, eivät enää tunnu miltään, kun ne nähdään vain etappeina kohti jotain isompaa eli niitä pidetään itsestäänselvyyksinä, sekä niitä lahjoja että niiden antajiia. Yksi esimerkki tällaisesta voisi olla vaikka ääni vaaleissa.

518.Ehkä me vähän pelätään sitoutua toisiimme. Siksi teemme sen hyvin tarkkaan harkiten tai harvoin. Useimmille olemme itsestämme sellanen kuiva versio, jottei sen kanssa tarvitse muuta ollakaan, ettemme anna liian monelle ihmiselle liikaa itsestämme.519.Me pilkataan jotain, koska luulemme sen ominaisuuksia pilkkaamisen arvoisiksi.

520.Jottet antaisi hetken hullaantumisen viedä mieltäsi mukanaan, sun pitää nähdä sen hetken kuluvan nopeesti ohi. Ja kun se on kulunut, se hullaantuminen ei enää tunnu miltään. Tämä sun täytyy nähdä etukäteen.

521.Ne haistaa potentiaalis jos se on vähän isompi kuin heillä, mut jos se on liian paljon isompi kuin heillä, he ei enää haista sitä vaan ihmettele vaan "mitä tää ees on?"


522.Olin nuorena nössö, mut se on juuri sitä, kun ei vielä tiedä realiteetteja. Kuumottelin vaikka julkaista jotain feattiani yhden bändin biisissä, nimenomaan niin, että nimeni näkyisi julkaisun yhteydessä. Sillon en tuntenut vielä sitä tosiasiaa, ettei ketään se oikeasti kiinnosta sillä tavalla. Sillon kuitenkin mietin mitä muut ajattelee ja se oli tietenkin pohjautunut tietämättömyyteen ja pelkuruuteen siinä vaiheessa, joka osottautu turhaksi myöhemmin. Tekemällä rohkeesti omaa juttuaan siitä on päässy eteenpäin ja kun on kokoajan rohkee, niin tuommoset mietinnät hälvenee ja menee ihan tekemisen moodissa eteenpäin ja sitähän ihmiset ihailee.

523.Oot tietämättäsi inspiraationa taiteellisissa tuotoksissa ja ne voi olla sulle osoitettujakin, mut ne tekijät ei kerro sitä sulle vaan sun pitäs ite se hoksata siitä taiteesta.

524.Sanomasi vaikutus ei aina näy heti muissa, vaikka kärsimättömästi sitä toivoisit. Se viesti jää itämään ja voi putkahtaa esille ja toisesta ulos yllättävällä hetkellä, kun olet jo unohtanu sanoneesi koko asiaa.

525.Jotkut ajattelevat viestin olevan vähemmän vakavasti otettava jos se on "väärän" formaatin sisään leivottu tai se kanava missä se on lähetetty, on heidän mielestään "väärä."

526.Täällä on paljon näkymätöntä työtä jota ei muisteta, kun se on meille niin arkipäivästä. Muistamme liian harvoin kiittää vaikka kaupan kassalla työskenteleviä, siivoojia tai muita tärkeiden pienempi arvoisten töiden työntekijöitä, joista näämme vaan lopputuloksen, muttemme tekijää. Mietimme pienessä päässämme "tuo luuseri on tollasessa paskatyössä voivoi", mut vaadimme silti, että ne säilykepurkit on kaupan hyllyssä oikeessa paikassa oikeeseen aikaan, kun astumme siihen.

527.Koska meidän pitäisi olla mielestämme jatkuvasti viihdytettyinä, siksi emme ole.

528.Henkinen ajattelutapa on päänsisäinen leikki. Kun jotain tapahtuu, mietit heti "mikähän merkitys tämän takana oli". Jatkuvalla syötöllä joka asiasta. Aina mietit ekana sitä, että pakosti oli joku tarkotus, ei kai se muuten ois tapahtunu.

529.Etsimme hampaat irvessä lapsitähtiä joka alalta. Tällä filosofian alalla vaan tosiasia on se, että jotkut ajatukset saa viimeisteltyä vasta, kun on elänyt jonkin matkaa. Lapsena voi tottakai esittää jo viisaita ajatuksia, mut vanhemmiten niiden sanallistaminen aikuistuu vielä. Mut se aikuistuneen ukkelin kelailut ei oo enää niin kiehtovaa yleisölle, koska se on mielletty jo nähdyksi asiaksi. Joka ukkeli vedetään siihen "tsekattu jo" koriin.


530.Järjestelmän pitää toimii. Se on iskostettu mieliimme. Kärsimme tuon järjestelmän kestävyyden tähden, mut kärsimyksestämme huolimatta ajattelemme, että se kuuluu prosessiin. Ajattelemme järjestelmän toimivuuden olevan ydinasia, jonka vuoksi kärsimyksemme on omasta mielestämmekin ymmärrettävä asia, joka on vaan siedettävä. Järjestelmä on meille niin normaali asia, ettemme ajattele sitä ollenkaan enää, että se voisi olla toisenlainen. Ajatuksemme lähtee siitä, että järjestelmä on hyväksi. Siksi meidän on vaikea tunnistaa sitä, että se voisi toimia meitä vastaan, koska automaattinen ajatelma järjestelmän hyvyydestä on tiukassa. Luulet päättäjiesi ajattelun keskiössä olevan hyvinvointisi, mut se on uskotelmasi. Mitä vahvemmin luulet sen olevan niin, sitä vahvemmin et sitä kyseenalaistakaan.

531.Me uppoudutaan syvälle alustan mielentilaan. Toiveita täynnä hyppäämme uuteen sovellukseen tai alustaan into pinkeänä ja joudumme toteemaan "aa täällä onkin näin negatiivinen meininki, tää taitaakin olla täällä enemmän jo sääntö kuin poikkeus, että täällä vaan vittuillaan." Sinne on äärimmäisen hidasta ja vaivalloista saada virratettua sisään uudenlaista energiaa, kun porukka on niin kiinni niissä vanhoissa tottumuksissa ja huonossa energiassa päivästä toiseen. Ja tämä tottumus alustan tunnelmaan aiheuttaa sen ennakko-oletuksen, että "nyt se öyhöttää jotain", vaikkei oikeasti edes öyhöttäisi.

532.Sotakoneisto on kuolemanpelkomme vahtikoira. Sotakoneisto on se ulospäin irvistyksenä nähtävä mielemme ilmenemismuoto meissä, kun kaipasimme halia, jota emme saaneet. Koko sotakoneisto lähti rakkaudenkipeän traumatisoituneen ihmisen ideasta. Miksi taistelemme edelleen hänen taistelujaan vaikkemme itse kärsisi samasta?


533.Alintajuntaisesti toivoo itselleen epäonnea, koska onni tuntuu epärealistiselta ja epäansaitulta


.534.Henkilön oikkuilut ovat useimmiten hänen henkiläökohtaista levottomuutta, eikä edes niinkään mitään siihen vierellä olevaan liittyvää. Nuo on sosiaalisen kontaktin kannalta vaaran paikkoja, kun se näyttää siltä, että se ois jotain henkilökohtasta, mut oikeesti se on vaan henkilön omaa rauhattomuutta, jota hän potee.


535.Kun sanoin nuorena, että tutkin elämää, mulle naurettiin. Osittain ymmärrän sen ja osittain en. Mielestäni kaikki sitä tutkivat, vaikka sen ilmaiseminen kuulostaisikin kornilta. Mut on tosiasia sekin, että kun vaan tutkii, astuu vähän pois siltä elämisen puolelta. Kyllä meidän vähän kannattaa ajatella olevamme valmiita ja mennä vaan. Moni on rohkeita pariutumaan juuri siksi, koska he vain elävät ja menevät, kun taas tutkijalla on kokoajan joku tutkimus menossa, mikä ei tosiasiassa tule valmistuu koskaan. Eli tärkeintä on päättää se hetki, kun olet valmis alottaa sen elämän.

536.Vääräleukaisuus on halpamaisen vitsin hekumointia.

537.Trolleistakin on hiljattain tullu älykkäämpiä ja nokkelampia. Sieltä tulee niin yllättäviä huomioita, että sitä voi käyttää oikeesti jo pahaan. Moni vähemmän valveutunut on helisemässä armottomien trollien kaa, mikä on sinäänsä ikävää, kun me ei lähetä siitä miten olisimme suopempia toisillemme vaan enemmänkin siitä, miten voidaan kiusata toista mahollisimman ovelasti.

538.Yhden minuutin sisään voi mahtua paljon. Voit olla pimeessä huoneessa perse paljaana kattomassa jynkkyä. Yhtäkkiä kuulet kuinka ovi avautuu, valot syttyvät päälle ja huomaat takanasi 5 mummoa tuijottamassa suu auki juuri sua. Kuulokkeistasi kuuluu edelleen melkosen kovaa "uuuh aaah" ja näyttökuva on niin laaja, ettei se voi jäädä huomaamatta keltään heistä. Tottakai vähän hätäännyt tästä ja koitat sulkea ikkunaa, mut netti on vähän viime aikoina pätkinyt ja niin pätkii myös tälläkin kertaa, joten se ei meinaakaan ihan parilla klikkauksella lähteä se lähetys siitä pois päältä.

539.Kun ajattelee lähisuhdetta, jotkut ongelmat ei välttämättä koskaan lähe kokonaan pois vaan niihin täytyy ikäänkuin tottua tai sitten käy niin vuosien saatossa, että ne ongelmat hiipuu pois, mut siinä vaihees kun ne hiipuu pois, niihin jo totuttu.

540.Meiltä jokaselta jää väkisin joku tulevaisuudessa tapahtuva juttu näkemättä tai kuulematta, jonka olisimme halunneet nähdä tai kuulla, koska emme ole täällä sillon enää. Se voi olla vaikka oman elämäntyömme vaikutus, joka alkaa elämään ihan eri tavalla vasta oman aikamme jälkeen.

541.Kiinnitymme sellaiseen, mikä vastaa tietoisuudentasoamme. Toisin sanoin, energia vastaa omaamme, siinä on jotain mikä vetoaa meihin tai jotain minkä voimme antaa vallata itsemme.

542.On tosi vaikee erotella, mikä on turha mielen tarina ja mikä on tarpeellinen mielen tarina.


543.Yksi henkisesti kivuliaimmista asioista henkisesti on luopua suurimmasta intohimosta, kun tuntee vielä matkansa olevan sen kaa kesken. Niin sanotun realismin vuoksi on hyväksyttävä tilanne ja mieltä lohduttaakseen löydettävä uusi intohimo johon kiintyä, jotta mielen paha olo menetyksestä häviäisi, koska se tuntuu kestämättömältä ilman tällaista käsittelyprosessia.

544.Ensihuuman varaan ei kannata rakentaa mitään. Se kantaa jonkin aikaa, mut kun se katoaa, pitää löytää uudet syyt motivaatiolle ja jatkamiselle.

545.Saan paljon myös ajatuksia, joita en halua sanottaa. Sanomiseen pitää syttyä myös halu sanoa se. Voisin sanoa aivan kaiken mitä mieleeni tulee, mut jos se ei mielestäni edistä jotain kehitystä tai hyvää, en sano sitä. Ja tämähän ei tarkoita sitä, etteikö se edistäisi, se vain musta tuntuu siltä. Joten ehkä joku muu sanoo sen myöhemmin, jos saman ajatuksen päähänsä saa.


546.Uuden ajan poppamiesten puheista voisi tehdä sellasen päätelmän, että meidät on sijoitettu eri sektoreille yhteiskunnassa tarkoituksella ottamaan iskuja vastaan, jotta kaikki voisivat herätä, jotta valo yltäisi kaikkiin pimeisiin sopukoihin ja rakenteisiin. Tai sanotaanko näin, JOS yltää, riippuu siitä tajuaako ihmiset sitä niin eli muuttuuko mikään.

547.Ihmiset tarvitsee tragediaa. Siksi maailma, jossa vallitsee ilo, on heille savuuttomattomalta tuntuva utopia, jota on vaikea edes haluta tragedian tarpeen vuoksi. Käytännössä teet valinnan pohjautuen johonkin tunteeseen, kenen sanoille annat arvoa ja kenen et.

548.Kun kiinnität täyden huomiosi internetmaailmaan, on täysin väistämätöntä, että jotain jää huomioimatta reaalimaailmasta.


549.Tarvitsemme oman tarinan, jota vasten perustamme oman toimintamme. Koska jossain on jotain huijareita, meidän täytyy tehdä kaikkemme, jotta valta viedään heiltä huijareilta pois, joita emme oikeesti edes tunne, mut olemme kuulleet, että siellä on on sellaset huijarit, joilta valta täytyy riisua ja ottaa takasin vapautta arvostaville kansalaisille.

550.Pallit ja pyllyt on niin leimattuja asioita meidän ajattelussa, että on aika mahdottoman pitkä tie siihen, kun niitä sanoja voi käyttää ilman sitä mielleyhtymää, että "hei tässä ei nyt ollu mikään vitsi kyseessä, vaan iha vakava asia. Kun se vaan kertakaikkiaan on pakko olla vitsi, koska siinä mainittiin palli tai pylly, se ei vaan voi olla mitään muuta.

551.Olen ottanu elämässäni oman orjuuden ja oman vapauden. Joten ymmärrän nyt, että kyseessä on molemmissa tapauksissa ollut aluksi oma valintani. Olen tehnyt valintani, ennen kuin ihmiset ovat alkaneet käyttäytymään valintani mukaisesti mua kohtaan.

552.Siihen asti, ennen kun olet itse käynyt ottamassa selvää, voit olla kenen tahansa höpöttäjän höpötysten varassa. Kuten esimerkiksi tämä: "Pohjanmaalla kaikki on rasisteja." Joo, ei varmasti kaikki pohjanmaalaiset ole rasisteja.

553.Meidät saatu ihailemaan lähinnä suurta huomiota ja siitä syystä väheksymme pienempää huomiota. Se on vähän ongelmallinen ajattelutapa, koska ehkäpä se pieni huomio onkin se juttu osalle meistä. Se on se meidän elämäntyö, puhua muutamalle ja jättää viisauttamme muutaman ihmisen polkua edistämään. Tällaisen elämän sanominen merkityksettömäksi on tottakai mahdollista jos niin haluaa väittää, mut mielestäni se on äärimmäisen tylsää ja tarpeetonta. Saappaamme on kuitenkin itsemme kokoiset, eikä se ole mikään itsestäänselvyys täyttää edes niitä ja ihminen joka ne on täyttäny, vaikka sitten vähemmän pienemmällä huomiolla, niin sehän on valtavan hieno suoritus.

554.Jos toinen vastaa kysymykseesi sen vastauksen mitä oletat, muttet haluaisi kuulla, vastaat "en usko." Ja jos toinen vastaa kieltävästi siihen olettavaan kysmykseesi, vastaat "en usko." Pelaat toisen mieltä oletuksillasi, mut samaan aikaan annat toiveesi kuulua.

555.Ei ketään kannata äänestää sillä perusteella, että se tarjos makkaraa. Sen voi hakea itsekin kaupasta. On syytä muistaa, että tarjottukin ruoka muuttuu lopulta paskaksi.

556.En pidä ajatuksesta, että maailma rankaisee siitä, ettei ihminen ole kasvanut tarpeeksi henkisesti, koska tosiasia on se, ettei kukaan ole kasvanut henkisesti tarpeeksi. Sana "tarpeeksi" on niin hankalasti määritelty, etten pidä siitä, kuinka sillä sanalla retorisesti pelataan.

557.Toiveesi ja uskomuksesi siitä, että pelikentällä on jotain suurempaa saavutettavaa, pitää sut siellä pelikentällä.

558.Kukaan ei uskalla sanoo mitään. Sitten kun joku sanoo jotain, sitä haukutaan siitä, että se ääntä pitää.

559.Heidän mielestään mun pitää taistella, koska heidän mielestään heidän pitää taistella ja kaikkien pitää taistella. Heillä on sota sisällään ja siksi he tuntevat siihen vielä vetoa.

560.Suhtaudun intohimoisesti taiteeseeni ja olen vuodattanut siihen sydänverta. Tietenkin haluaisin muidenkin suhtautuvan siihen siitä syystä yhtä intohimoisesti. Mut koska yleensä niin ei tapahdu, vähintään toivoisin, ettei sitä käsitellä ylimalkaisesti eikä leväperäisesti. Ja se riski taiteella kilpailussa on, koska vaikka kilpailun jumbosijalle jääneellä ois hyviä ajatuksia, niin ne ohitetaan siihen jumbosijaan vetoamalla, mikä laskee niiden ajatusten arvoo, vaikka mitään muuta syytä siihen ei oikeasti olisi.

561.Vaikka oonki keskeneräinen, universumin mielestä oon vielä keskeneräisempi kuin omasta mielestäni. En koe tarvitsevani niitä universumin tarjoamia oppikouluja, mitä se on antanu. Ehkä osaan olla kiitollinen myöhemmin, mut yhtä lailla osaisin olla kiitollinen vielä helpommastakin elämästä mielestäni.

562.Saman lauseen sisään mahtuu rakkaus joitain kohtaan ja viha joitain kohtaan. Kykenemme siis siihen rakkauteen joitain kohtaan. Siksi kun tämän oivaltaisimme, voisimme harjotella ulottaa sitä kaikkiin, emmekä sulkea ketään sen ulkopuolelle. Jos emme kykenisi rakastaa yhtään ketään, tätä olisi paljon vaikeampi selittää, mut tässä tilanteessa tämä vaatisi vain ihan pienen asennekorjauksen jokaiselta.


563.Hyvässä tapauksessa kusetetuksi tulemisen seurauksena ihminen haluaa tehdä töitä sen eteen, ettei muut joutuisi kusetetuksi, jos pääsee sellaiseen asemaan, jossa tulee tällaisen valinnan eteen, lähteekö itse jatkamaan kusettamisen tietä vai kokeiltaisiinko vaihteeksi jotain muuta. Esimerkiksi rehellisyyttä.

564.Se on aika huono merkki kun jyrätään mielipiteen yli jollain hirmusella verbaalisella jyräyksellä. Kuten näin: "Minulla on sydämessäni rauha enkä tarvitse taistelua, toivottavasti hyväksyt ja ymmärrät sen, sinullakin olisi siihen kyllä mahdollisuus." "Eiku nyt vittu soditaan vittu nyt saatana mies vittu perkele vittu taistele ja kuole vitun vässykkä vittu!"

565.Olemme sitä mieltä, että muut keskustelevat niistä lillukanvarsista ja me totuudesta, siksi heidät pitäisi ohjata meidän hallitseman keskustelun pariin.

566.Teillä on pakko olla joku erikoinen yhteys. Aina kun se sanoo jotain, se triggeröi sua. Ette täysin ymmärrä toisianne, mut silti tunnet vetoa siihen.

567."Ei tää oo niin paha juttu" suojaava ajatusrakenne on kulkenut matkassa aivan alusta asti. Tunnen sen olevan defenssiivinen ajatus vastoinkäymisiä kohtaan.

568.Miten voit opettaa kontrollia himoitsevalle, että älä käyttäydy noin ihmisii kohtaan? Kun se ajattelee, että mitä enemmän kontrollia itsellä, sitä hauskempaa.

569.En kaipaisi sitä kun tää kaikki on osaltani ohi, että musta jää huono maine elämäni jälkeen. Mut meillä valtavirrasta poikkeavilla ajattelijoilla on se riski päätöstemme vuoksi, joten kai se on pakko, vaikken siihen suurta vetoa tunnekaan. Tiedän vain mitä ajattelen, mitä olen mistäkin asiasta mieltä ja kuinka haluan toimia. Esimerkiksi sen suhteen, taistelenko jonkun maan puolesta.

570.Vanha versio meistä tarjosi toiselle henkilölle opetukset, joita uusi versio meistä ei tarjois enää sille henkilölle.

571.Talojen hajut on tunnelmia, kunnes nenä on tottunut niihin.

572.Jos täällä sois eri biisi taustalla, nuo tyypit puhuis eri tavalla. Jos he eivät ajattelisi hävinneensä, nuo tyypit kuulostas ihan erilaisilta kuin pettyneiltä.

573.Tarviit näkyvyyttä ja tunnettavuutta sen verran, että sua aletaan pyytää iha eri juttuihin mukaan sen vuoksi. Aletaan pyytää sellasiin juttuihin, mistä et ole alunperin tullut tunnetuksi. 

574.Kun meidät on niin totutettu ihailee valmista niin me ei kestetä keskeneräisyyttä. Ei itsessämme eikä muissakaan.

575.Elättelemme omissa kuplissamme kuvitelmaa maailmanpelastusprojektistamme, pelastamme maailmaa omissa kuplissamme. Kysymys kuuluu, onko maailmanparantajan pakko hakeutua suuren huomion keskipisteeseen ollakseen oikea maailmanparantaja vai onko se vaan henkilön oma sepitys itselleen, jota vauhdittaa ulkoa tulevat keinotekoiset paineet? Tää orjuuttava hyötykeskeinen ajatus kurittaa meitä.

576.Se mitä joku toinen visioi, vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Yhden ajatuksesi vaikutus ulottuu kanssaihmisiin. Jos esimerkiksi visioit tulevasi rocktähdeksi, saat muissa aikaan samaa visiointia.

577.Aikuiselämän kuplassamme on helppo unohtaa miltä maailma tuntuu ja näyttää lapsen tai lapsenmielisen silmin, kun olemme niin kiinni omassa aikuisen mielen rationalismissa.

578.Riippuen aikakaudesta, me opetetaan tekeleillämme ihmisii kiinnittää huomiota joko virheisiin tai fiilikseen.

579.Vaikka koko maailma sanoisi nostaakseen moraalipisteitään sen olevan ok, että "oo vaan oma ittes", käytännön tasolla se ei kaikille oo ok, koska ne ei tunnista, että tuo sun käytös on nyt sitä just. Sitä omana ittenä olemista.

580.Me ollaan aikamme täällä leikkimässä elämää. Tänne tulee meidän jälkeemme muut leikkimään elämää, kun me poistumme täältä, jätämme tämän leikkikentän heidän käsiin.

581.Viisauden eteen on nähtävä vaivaa. Sitä ei tuoda samalla tavalla nenän eteen tarjottimella kuin sitä, mitä väitetään viisaudeksi.

582.Saa olla aika tarkkana, ettei vajoa samalle sivistymättömän moukkamaisuuden tasolle, mitä näkee joka päivä sosiaalisessa mediassa. On tehty todella helpoksi provosoitua ja mennä mukaan niihin tyhjänpäiväsiin vääntöihin, jotka menee alta aikayksikön henkilökohtaiseksi vittuiluksi, joka on aivan yhtä tyhjänpäivästä kuin se provosoituminenkin. Tähän meitä koulitaan, kuinka onnistut pitää pään viileänä.

583.Heittäydymme mielellään laiskoiksi ja silloin meille riittää kun sanotaan jonkun olevan jonkinlainen niin pidämme sitä sellaisena.

584.Kun kerrotaan, että jossain muualla on ne huijarit, sillä ohjataan katse pois silmien edestä.

585.Uhriutuminen hätääntyneen mielen toive välittämisestä. Välittämisestä, jonka mieli kokee täyttyvän vain, kun se tulee ulkopuolelta.

586.Uskomukset on tukipilari ihmiselle. Se osuu juuri sinne ihmisen turvan tarpeeseen. Samoin kuten taitava manipuloija valheellisen turvan ilmapiirin kanssa. Jos ihmistä pyritään saamaan miettimään uudestaan uskomuksiaan, se tuntuu ihmiselle samalta kuin häneltä pyrittäisiin viemään sitä turvaa pois, jonka oma todellisuuskuva antaa. Sillä hyökätään siis hänen turvan antavaa tukipilaria kohtaan, siksi hän loukkaantuu siitä niin pahasti.

587.Valaistuneitten mielestä olemme valinneet kärsimyksemme etukäteen, jotka ovat meille oppiläksyjä, joita tuon väitteen mukaan tarvitsemme. Ja niiden väitteiden mukaan kohtalomme on sinetöity. Oma näkemykseni on se, ettei huonoihin sopimuksiin tarvitse sitoutua, ei edes niin kutsuttuun sielunsopimukseen. En tiiä ketä kaikkia tämä mielipiteeni suututtaa, mut se on silti mielipiteeni ollut siitä lähtien kun kuulin ekan kerran tuollasien sielunsopimuksien olemassaolosta, en vaan ole missään vaiheessa ollut niistä kovin innostunut.

588.Mikäli ajatteluusi mahtuu halveksuvia asenteita jotain väestöryhmää kohtaan, pysyt kokoajan lähempänä ihmisyyttä halveksuvaa asennetta kuin ihmisyyttä rakastavaa. Siitä on kokoajan lyhyt matka halveksua niitäkin, jotka ei kuulu siihen ryhmään. Joten tosiasiassa jonkun ryhmän puolesta puhumisesi on näennäistä välittämistä, koska ylläpidät sitä kulissia itsessäsi viha edellä.

589.Olemme identifioituneet johonkin kansaryhmään, se on keinotekoinen tunnesidos. Mut se, että olemme kiintyneitä valtion rajojen sisällä oleviin ihmisiin, siinä ei ole mitään pahaa vaan päinvastoin. mut rakkauden tulee ylittää keinotekoset rajat, niinkuin se ylittääkin.

590.Kun sisäistämme syvemmin, viisaus adaptoituu kollektiivisesti ympäristöömme. Mut siinä menee aikaa. Me ollaan tämmösellä keskitiellä, jossa olemme valikoineet ne hyvät asiat, joita viedään eteenpäin, vaikka jotain vielä viisaampaa ja vielä tyhmempää liikkuu meidän keskuudessa kokoajan. Sit me hetki kerrallaan nostetaan sitä viisautta ylemmäksi, mut sitä ennen joudumme yleensä kokemaan jotain, jotta olemme sisäistäneet sen verran lisää, että kykenemme tähän.

                 

                    Filosofit Ei Rakenna Teitä - Aforismikokoelma (590 Aforismia)


1.Saamme väistämättä erilaisii kohtaamisii ja kokemuksii ihmisyydestä sosiaalisesti ja sitä kautta erilaisii käsityksii siitä, koska olemme keskenään eri sukupuolisissa ihmiskuorissa. Saamme jo lähtökohtaisesti ihan erilaisen elämän.


2.Tyytyväisyys voi olla myös haitallista, ilman elämännälkää.


3.Näyttää siltä, että moni metsästää sitä hetkeä, kun vois lopettaa kaiken, mut sitä ei ehkä oo. Toinen mitä näytetään metsästävän yhä uudestaan ja uudestaan on oma tähtihetki, mut täytyy olla sujut, ettei sitäkään välttämättä pitkään oo.

4.Alitajunnasta putkahtelee mörköjä ajatusten muodossa päivätietosuuteen käsiteltäväksi, vain hetkeksi. Sitten ne menevät takas varjoihin.

5.On tiukkaa hommaa pysyy relevanttina samoille tyypeille vuodesta toiseen.

6.Jos haluut jättää itsestäsi yksinkertasillekin ihmisille jotain, et voi luoda pelkästään kryptistä settiä. Se asia on vituttanut. Ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö jättäisi taiteessani heillekin jotain.

7.Ruokit egoistia syömällä sen kädestä eli eripäin kuin itseäsi.

8.En osaa sanoo, minkä verran voitot ja tappiot on oikeesti voittoja ja tappioita vai onko se vaan se tunne niiden taustal, mut se ei mielestäni silti kumoa positiivisen lopputuloksen toivomisen tärkeyttä. Ennen kaikkea positiiviseen lopputulokseen keskittyminen on olennaista.

9.Rakkaus vaatii laadunvalvontaa.

10.Kysymys kuuluu, onko pelikentän kymppipaidat todella tulleet pelikentän kymppipaidoiksi, koska he ovat nähneet vision siitä jo varhaisessa vaiheessa? Sitten he ovat ottaneet sen kymppipaidan ja tehneet kovasti töitä lunastaakseen sen paidan ja samaan aikaan jo pitäneet sitä päällään. Vai onko joku ulkopuolinen sanonu heille "hei sä pelaat niin hyvin, että voisit olla kymppipaita?"

11.Jotkut äijät tarvitsee aivan erilaisen esimerkin voimaantumisesta tai mistä tahansa muustakin kuin mä, eikä siinä oo mitään vikaa. Se ei ole heidän vikansa, se ei ole minun vikani, minä en vain ole heidän opettajansa, mut tuo tapahtuma kyllä opettaa minua. Joillekin voin esimerkki ollakin samanaikaisesti. Toisin sanoin, voit olla yhtä aikaa toiselle mitätön luuseri ja toiselle suurin sankari.

12.Hipit sanoo, että se mitä mieli vastustaa, on se tie mitä ei pitäisi kulkea. Varmaan tässä kohtaa on kuitenkin hyvä tehdä ero sen välillä, millon on kyse epämukavuusalueesta ja millon epämukavuudesta. Tiedossamme on, kuinka epämukavuusalueelle astumisesta on seurannu elämän parhaat jutut. Tunnemmme luissamme, kun olemme astuneet vieraille vesille, se voi aluksi herättää vähän oudon tunteen.

13.Hipit sanoo, että on olemassa vain nyt-hetki, onneksi se ei ole totta. Itse saan paljon voimaa nykyhetkeen hyvistä muistoista, joten en koe tarpeelliseksi unohtaa niitä.

14.Ehkä en oo tarpeeksi akateemisesti lukenut henkilö, kun en ymmärrä tätä käytöstä ja tämän hyödyllisyyttä yhtään kellekään. Eli pakotettu sarkasmi, kuten se, että kysytään asialle lähteitä ja niiden tullessa vittuillaan, ettei kiinnostakaan, on mielestäni aivan tilannetajutonta ja turhaa paskaa. Tai nokkelaa leikkiminen jossain lehden kommenttiosios ilman mitään lyyrisiä taitoja. Markkinalihakseni on valitettavasti kovin paljon pienemmät, jotta tällä mielipiteellä voisin horjuttaa koneistoa, joka saa ihmiset käyttäytymään noin. Kai se on vaan sitten siedettävä tuota.

15.Isot muutokset voi tapahtuu hetkessä, oon huomannut. Korostan, oon huomannut. Kun egonsa kuorinut vässykkä seuraa ihaillen egollaan todellisuutensa luoneita sivusta, voi vaan toivoa, ettei se ei herää tuosta unestaan. Eli löydä sisältään tyydytettävää tarvetta.

16.Kun olet kylässä ja sua neuvotaan seuraavasti: iske jääkaapin ovi kovemmin kiinni, jotta se menee kunnolla kiinni, alat iskemään jääkaapin ovea kovemmin kiinni. Silti sitä ei välttämättä edes tarvitsisi iskeä kovemmin kiinni, jotta se on kunnolla kiinni.

17.Varmaan moni meistä tekee jotain ihan vaan saadakseen kaivatun reaktion toiselta.

18.On yleistä lähimmissä suhteissa suojella seesteistä tilaa puhumattomuuden lukolla. Kumpikaan ei uskalla nostaa jotain asiaa esille tiedostaen sen riskin, että se voisi aiheuttaa kivuliaan kiistatilanteen, jossa jotain voisi mennä heidän välillään rikki. Parempi olla siis puhumatta. Kumpikaan osapuoli ei kestä kuulla suoraa puhetta tunteista.

19.Elämän on tarkotuskin olla tylsää. Tämän tosiasian löytäisin lopulta, vaikka kävisin kaikki maailman stimulaatiot läpi. Tiedän kyllä, jännitteet pitää mielen virkeenä, en kai muuten seisoisi tässä. Tylsä mielletään vaan niin negativiisena ilmaisuna. Ehkä juuri siksi, jotta kävelisimme sieltä tylsyydestä pois.

20.Tapa, jolla teen filosofiaa, on oikeestaan enemmän fiilistelyä kuin filosofiaa. En tarvitse tunnustusta suurena ajattelijana, olen vain ajattelija. Sinulla on täysi oikeus tehdä sitä oikeaa filosofiaa ja minulla väärää. Lukemattomuus ei ole esteenä matkalla viisauteen, kenenkään osalta.

21.Oon uskonut nuorempana tuntevani hyvin ihmisten käytöstä. Juuri siksi minulla on ollut suuria puutteita sen ymmärtämisessä. Yleispätevät luonnehdintani ovat osoittautuneet virheellisiksi. Olen tuntenut katumusta siitä, etten ole mennyt täysillä elämää kohti, vaikka tavallaan samaan aikaan olen mennytkin. Tunteet aaltoilee. Joku juttu voi potkasta kunnolla vasta vuosien päästä.

22.Elämässä joutuu valitsee minkä verran laittaa ajatuksia asioita ja ihmisiä kohtaan eli tekemään valintansa, mihin panostaa. Se on kuluttavaa. En voi pelkästään näitä päätöksiä tekemällä määrittää lopputulosta mieleisekseni, jätän vain energiaani.

23.Jos se kuulostaa, tuntuu, näyttää ja haisee eksistentiaaliselta kriisiltä, se todennäköisesti on eksistentiaalinen kriisi.

24.Improvisaation ja kirjotetun taiteen vertailu on minusta köykästä. Kirjotettuun taiteeseen on upotettu enemmän ajatusta ajan kanssa, kun taas improvisaatio tuodaan täsmäviihteenä suoraan naaman eteen. Taiteellinen luomistyö on kuluttavaa. Se on suuri prosessi, joka vaatii henkisiä resursseja, varsinkin kun puhutaan siitä muodosta, johon on upotettu ajatusta. Yksi konkreettinen esimerkki prosessin uuvuttavuudesta on se, kun todella hyvä idea tulee mieleen vasta julkaisupäivän jälkeen, jonka olisi halunnutkin sisällyttää teokseen. Täytyy myös hylätä paljon päähän tulleita ajatuksia. Improvisaation ja kirjoitetun taiteen kuluttaminen on myös erilaista, sun täytyy itse mennä sen kirjoitetun taiteen luo ja ottaa oma viihtyvyytesi omalla ajallasi. Kirjotetun taiteen on tarkotus myös kestää aikaa paremmin. Molemmat asiat hallitsevana taiteilijana en pidä niiden vertailusta juuri näistä syistä.

25.Saatat kysyä mitä hyötyä on tällaisesta taiteesta. Seurauksena keskustelemme hyödyllisyyden määritelmästä ehkä jotain rahaan liittyvää liibalaabaa. Lopuksi paiskaamme kättä ja toteamme yksikantaan "jokainen tehköön omaa juttuaan." Mikä oli keskustelun hyöty? Itselleni ei mikään. Mutten siitä mitään hyötyä hakenutkaan eikä kaikkea tarvii ajatella hyödyssä. Eikä kaikkien ole tarkoituskaan kokea kaikkea taidetta.

26.Älä tuomitse ulkokuoren perusteella tuotetta. Silti harvempi meistä ottaisi valmiiksi avatun mehupurkin kaupasta mukaan, vaikka todennäköisesti se olisi ihan juotavaa mehua.

27.Kyllä minua kieltämättä häiritsee maailman luonne, että kokoajan tulisi olla niin vahvoilla. Itse toivosin näkeväni todellisuuden, että voisimme sallia ja rakastaa heikkouttakin näkemättä sitä heikkoutena.

28.Ei ole pakko olla edes oikeessa opettaakseen jollekin toiselle jotain olennaista elämästä.

29.Filosofeille kehittyy helposti fetissi jauhaa liian monimutkasta ja ympäripyöreetä puuta heinää, joka tappaa keskustelun. Miksi sen pitää olla tavotteena, ettei kukaan ymmärrä enää mistä puhutaan? Siitä ei oikeen oo mitään hyötyy viestin kuulijalle eikä viestin sanojalle itsellekään, joten voisi olla hyvä pyrkiä kansantajuistaa se sanoma, eikä vaan egopäissään ylvästellä. Tämä kumpuaa siitä samasta kapeakatseisesta ajattelutavasta, että oma elämäntapa olisi se paras elämäntapa ja tätä on ihan joka ammattiryhmässä. Sitä paitsi kaikkia meitä koskee se fakta, että maailmassa on tapahtunut niin paljon asioita, jotka on väkisin menny aistiemme ohi, joten ne eivät ole osa tietosuuttammekaan. Ne tapahtumat ei näin ollen vaikuta siinä vaiheessa, kun luomme maailmankuvaa.

30.Älä tee mitään sellaista, mistä et halua tulla ihailluksi. Nimeäsi tullaan sumeilematta käyttää välineenä ihmisten hallintaan markkinoimalla tekojasi. Se mitä pääsi sisällä silloin ajattelit, sillä ei ole enää mitään merkitystä, kun olet jo tullut valituksi markkinoiden vetonaulaksi. Et ihmisenä vaan hahmona.

31.Kun sanon, että avant-garde aiheuttaa hämmennystä, se on vähä sama asia kun sanosin jäätelön aiheuttavan vihlontaa.

32.Maailma tarjoo meille itseinhon mallia sillä, kun meidän pitäisi vertailla itseämme johonkin ihailtuun tai sofistikoituneeseen malliin, kieltämättä se olisi hyvä osata jättää omaan arvoonsa. Tosin toiset ottaa sen herkemmin vastaan vaikuttuen siitä ja toiset vähemmän herkästi. Häpäisyn pelko kasaa häpeätaakan harteille, joka kuormittaa mieltä. Tämän päälle maailma tarjoo meille lähinnä toksisia helpotuksia tähän tuskaan. On huomattava, kuinka sosiaalinen media saartaa meitä sekavuudellaan ja tämän informatiivisen yliannostuksen jälkeen, johon on sotkettu sattumanvaraisen skeidan joukkoon myös liuta uusia käytössääntöjä, on haasteita ajoittain tietää, miten päin pitäisi olla. Sekä siellä somessa että reaalitodellisuudessakaan.

33.Abstrakti henkisyys on mielelle raskasta. Mieli tarvitsee hetkiä, kun kaikki on yksinkertaistettua ja yksinkertaista. Monimutkasuudella sotketaan asioiden yksinkertasuutta käytännön tasolla.

34.Kaikki asiat mitä taiteilija kirjottaa, ei voi olla pelkästään sellasia, mitkä taiteilija haluaa kirjottaa.

35.Kun tuot itsestäsi jonkun uuden puolen esille varaudu siihen, että sua haastetaan. Vastustus herää nimenomaan siitä, kun yrität jotain. Kykyjesi epäily on vakio. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sun pitäisi luopua unelmastasi, oikeastaan päinvastoin. Saatat pelätä olla oma itsesi ja näyttää sitä. On muistettava, että uutuudenviehätys on vasta eka porras ja sen kuuluukin hälvetä ajan saatossa. Alkuinnostus jalostuu vastuullisuudeksi. Ehdottomasti mieli tarvitsee uusia innostumisia, se on virkistävää. On jokseenkin rasittavaa, miten paljon ja jatkuvalla syötöllä täällä täytyy perustella tekemisiään itselleen sekä kanssaihmisille.

36.Voit olla yhtä aikaa uskottava toiselle ja epäuskottava toiselle niin voimme valita ketä uskomme, henkilöä itseään, henkilöä arvostavaa vai henkilöä kritisoivaa.

37.Toisen lämpimät sanat ei merkkaa mitään, jos niitä ei ota vastaan sellaisina. Himoitaan isompaa ja päräyttävämpää huomioo, mut voiko kukaan, joka on pelkästään ihminen, sulle sellasta koskaan antaa? Meillä taitaa olla turhan kovia vaatimuksia toisiamme kohtaan. Kenen ääni se on sisälläsi, joka himosta huutaa, oletko se todella sinä ite vai joku tyydyttämätön ääni sisälläsi, joka kuvittelee täyttymyksen olevan jonkun toisen vastuulla? Kun hyökätty osapuoli puolustautuu niitä vaatimuksia vastaan, vaativa osapuoli puolustuksena tähän kiintyy vain lisää vaatimuksiinsa. Olen huomaavinani tänkaltaista noidankehää. Ihmiset voi tän internettikultin seurauksena jatkaa omilla tahoillaan omahyväistä käytöstään rauhassa, koska pakka on niin hajalla.

38.Ne elää kuin automaattiohjauksella sujuva mielentila päällä. En itse pääse sinne enää, koska mieleni on jo kerran astunut sivuraiteelle, joku sanoo sitä ehkä heräämiseksi, itse sanon sitä nyt sivuraiteeksi. En koe tästä mitään ylemmyyden enkä alemmuuden tunnetta. Olisi kuitenkin typerää vähätellä taitoo olla tavallinen ihminen. Sellanen, joka osaa toimii yhteiskunnan ehdoilla. Se on oikea taito. Se, ettei nää hiton hipit osaa sitä, ei oikeuta tuntee mitään ylemmyyden tunnetta.

39.New Age - saarnaajii kuunnellessa saattaa välittyy fiilis, että pelon tunnetta tarvii maanisesti paeta. On syytä muistaa sen tunteen inhimillisyys. Se on vähän niinku kotieläimillä, jotka pelkää uudenvuodenraketteja. Sanottaisin itse asian jotenkin näin, ettei elämää kannata pelätä liikaa.

40.Toimimme tiedon välikappaleina. Näin ollen tuomme toisiltamme opitut asiat niiden eteen, jotka eivät oppineet niiltä, joilta itse opimme. Elinikäiseen inspiraatioon voi riittää pieni hetki toisen henkilön antia.

41.Mies tarvitsee kuulemma statuksen ja mystiikkaa. Mutta kuka määrittää statuksen ja mystiikan ja millä perustein? Voinko itse määrittää? Minä elän ja hengitän ja toivon, että sinäkin elät ja hengität. Se olkoon statukseni, se olkoon mystiikkani. Olen elämän ja rakkauden kannattaja. Tuon parempaa statusta en tule koskaan edes tarvitsemaan.

42.En tiedä olenko hullun ja neron yhdistelmä, mutta minäkin istun yksin pimeessä huoneessa kirjottamassa aforismeja.

43.En usko sanontaan, että taiteilijan viimeisin julkaisu tulisi olla hänen parhaansa, koska hän voi tietoisesti haluta tehdä jotain erilaista ja keksiä uusia tapoja toteuttaa luovuuttaan, jonka ulkopuolisen tarkastelun kannalta ei palvele ajattelu, jossa tuotos nähdään liikkuvan vain "hyvä-huono"- akselilla. Tämän lisäksi se ei palvele tätä nimenomaista tuotettakaan. Luovuus on ehtymätön kaivo, mut mieli voi uskotella taiteellisen himmailun olevan oikea tapa käsitellä luomisprosessia. Pidän taiteellista uudistumista tärkeänä asiana, se antaa erityisaseman vanhemmille tuotoksille, kun ei toista samaa kerta toisensa jälkeen. Jotta taide voi kehittyä, on pakko kehittää myös itseään. Itse tahdon joka teokselleni piilottaa elefantin olohuoneeseen, jotta voisit huomata siitä jotain.

44."Varo ettet vaivaannuta toista." Useissa tilanteissa tuo on mielessä. Sitten kokee tarpeelliseksi pidätellä oman käytöksensä kaa, ettei tee mitään tyhmää. Eli on ennakkoon varovainen. Sillä on kääntöpuolensakin, kun sen pitää kokoajan mielessä. Sitä kautta ajatteluun voi normalisoitua syvästi se, että pyytäminen olisi väärin, vaikka moni hyvä asia on juurikin tapahtunut pyytämisen seurauksena, kun on uskaltanut avata suunsa. Lisätään vielä, että joskus asiat joutuu sanoo kursailemattomammin, muuten ne ei kolahda ollenkaan.

45.En voi tietää onko kaikki itsestäänselvyydet sellaisia kaikille. Siksi mun on lueteltava ne kaikki.

46.Monet ihmiset tajuaa valtavasti asioita, muttei sanallista sitä tietomassaa kellekään näkyvästi. Kaikki hukkuu lopulta informaation loputtomaan valtamereen. Tyhmät luulee fiksua tyhmäksi ja fiksut luulee tyhmää tyhmäksi.

47.Itsensä voi tuntea yksinäiseksi väkijoukon keskelläkin. Voi tuntea olonsa huomaamattomaksi ja ihmiskontaktit etäisiksi. Seisoa keskellä hektisyyttä, kun kaikilla on kiire ympärillä. Voin tuntea pelkän olemattoman toivonkipinän siitä, ettei tässä olisi kaikki. Siinä hetkessä taitaa silti olla se kaikki. Elimme samaan aikaan.

48.Me voitaisiin ottaa vielä enemmänkin mallia lemmikeistä. Voisimme rakastaa toisiamme, kuten rakastamme lemmikkejämme. Meidän pitäisi puhua toisillemmekin kuin puhumme lemmikeillemme.

49.Uuteen tilanteeseen viemme sen hetkisen version itsestämme, joka on summa siihen mennessä kokemistamme asioista. Sitä seuraavaan tilanteeseen tulee vaikuttamaan tuo äskeinen tilanne. Emme voi mistään oppia asioita niin tehokkaasti kuin eletyistä kokemuksistamme. Niistä jää myös merkittävä tunnearvo matkaan. Vain itse voimme antaa arvon niille kohtaamisille ja tapahtumille elämässämme.

50.Todettakoon, että yleisesti asioiden ja ihmisten yksinkertaistaminen tuntuu hyödylliseltä ja helpottavalta asioiden käsittelyn kannalta, mut siinä piilee eittämättä vaara turhan kapeakatseiselle katsantokannalle. Loppujen lopuksi, jokainen joutuu itse ratkaisemaan oman asenneongelmansa, mikäli sellaisen omaa. Toki tämä vaatii sen asenneongelman tunnistamisen. Sama koskee myös pettymyksiä sosiaalisissa tilanteissa. Silti pitäisi osata elää niin, ettei olisi etukäteen jo valmis pettymään. Voit aina valita asenteesi. Jos olet jo päättänyt, ettet pidä jostain, saat luotua päässäsi halutessasi vaikka väkisin sen negatiiviseksi kokemukseksi. Minkä pohjavireen laitat juttuun, helposti saat samaa takasin. Jos oot valmiiksi päättäny jo, että näkemäsi paska on paskaa, se varmasti tulee olemaan sitä ihan oikeaa paskaa.

51.Aina aikalaiset sanoo, että meidän aika on historiallisesti tärkeintä aikaa. Kaipa sillä saadaan oma olemassaolo tuntumaan merkityksellisemmältä. Onhan se merkityksellistä kyllä, elossaolomme ei turhaa ollut, mut ei tässä ajassa ole muihin aikoihin verrattuna mitään erityistä tai mitään ylitse muiden aikojen piirrettä.

52.Oon jossain vaiheessa pudonnut kehityksen kelkasta, kun meistä alettiin muovaamaan irrationaalisia trolleja.

53.Olen yliajattelija, sen vastakohta on aliajattelija. Molemmat täyttää omat saappaansa. Vain toinen ei voi täyttää molempien saappaita.

54.Yks äijä sano, että sen pitää leikkaa letti ja lopettaa rokkibändissä soittaminen, koska se on menossa inttiin. En oo kuullu sen kaverin soittavan bassoa enää sen jälkeen. Ilmeisesti II/12 ei oikeesti kotiutunu koskaan, niinku siihen punkan pohjaan rustasinkin.

55.Filosofi mielletään älyköksi, taiteilijaa ei välttämättä. Siksi olen mielummin taiteilija.

56.Kaikki tunnetilat ovat hyviä taiteen luomiseen. Siksi taiteilija on useimmiten hieman surullinen hahmo.

57.Avantgardistilla on visio. Erittäin selvä visio siitä, ettei oo visioo tai erittäin epäselvä visio siitä, että on visio. Nautin Avant-garde leiman suomaa vapautta kutsua mitä tahansa höpöhöpöä taiteeksi ja piilottaa sekaan intellektuellia sisältöä, jota ei ehkä muuten otettaisi samalla mielenkiinnolla vastaan, ellei se olisi taiteellisessa konseptissa.

58.Se on vain sana, jonka takana on suuri ajatus.

59.Hyviä juttuja tulee elämään välillä erikseen toivomattakin, ei aivan kokoajan tarvii edes olla niin tiedostavaa elämistä. Meillä ihmisillä on tapana luoda lisää jumalia, mutten usko, että vetovoiman lakikaan on sitä. Olen saanut huonojen vibojen piristykseksi upeita asioita täysin pyytämättä ja täysin ansaitsemattakin silloin tällöin.


60.Miten he voisivat arvostaa uurastuksiasi tai olla kiitollisia uhrauksistasi yhteisön hyväksi, jos he eivät edes ymmärrä työsi arvoo? He eivät tiedä eivätkä välitä, miten raskaan työn olet tehnyt. Heillä ei oo harmainta aavistusta myöskään siitä, mitä uhrauksesi merkitsee, joten heidän on aika mahdotonta sitä arvostaakaan. Odotat kuumeisesti sitä päivää, kun he arvostaisivat, mut pystytkö kestämään sen tosiasian, ettei sitä arvostusta tule?


61.Lapsuus on ikimuistoista aikaa. Muistat aina ne, joiden kaa vietit aikaa ja niille muistoille löytyy aina paikka sydämessäsi. Saatat muistella haikeuden vallassa hämillään, miten eri suuntiin haarauduitte lopulta.

62.Monien elämissä on päällä näkymätön kärsimys, josta muut kääntää katseen pois. Sitä ei ole katseenkääntäjlle olemassa sitten enää. Ei haluta kattoo silmiin toisen kriisii, vierelläsi on turvallista vain sillon, kun kaikki on kivaa. Kun kriisi koittaa, hommat menee liian diipiksi ja on pakko lähteä karkuun. On maailman helpoin asia olla välinpitämätön ja siksi sanotaan, "no ihmisiä kyllä riittää, löytyy joitain muita kivoja tyyppejä jostain." Paljon vaikeempaa on välittää aidosti.

63.Filosofin rooli on sanottaa itsestäänselvyyksiä hienosti. Ja jaaritella.

64.Puheammattilaisen dilemma on sellanen, että kun on jalostanu taitonsa pitkälle, niin pitäs olla omasta mielestään niin hemmetin taitava joka tilantees. Todellisuudes moni ei ole niin pitkällä siinä puheentuottamisessa kuin hän. Eikä tarviikaan olla joka tilantees niin älyttömän taitava sanaseppä, aika yksinkertasilla lauseillakin pärjää jo pitkälle normaalisti. Kaikki eivät osaa myöskään niin etevästi sanallistaa tunteitaan. Joillekin on tottakai helpompaa mennä sellaisen henkilön selän taakse, joka puhuu taitavemmin, tällöin tuolle henkilölle annetaan vastuu edustaa vähemmän puhuvan mielipidettä.

65.On väärä paikka mennä yleisöön toivomaan esityksen loppumista.

66.Vaikean pohdinnan paikka on se, onko yhtä totuutta, joka on totta kaikille? Sitä monet toiminnaallaan kiimaisesti metsästävät ja välissä myös uskovat saapuneensa sen äärelle. Todennäkösesti näissä mietelauseissani on jotain totta jollekin, mutta kaikki siitä ei ole totta kaikille. Ja jos ei kellekään muulle, niin ainakin mulle nää on totta. Osa hetken aikaa, osa jopa pysyvästikin.

67.Tekijä tarvitsee tunteen, että on tekemisellään kosketuksissa johonkin suurempaan, jotta voisi tuntea tekevänsä jotain olennaista tässä maailmassa. Nuo teot tuntuu eniten merkitykselliseltä nimenomaan omassa päässä.

68.Älä pety turhaan ihmisiin, jos heidän jutut tulevat samalta tietosuuden tasolta kuin aiemmin. Sun täytyy itse mennä haastavamman tai vähemmän haastavan materiaalin pariin riippuen siitä, mikä on juttusi. Ei heidän ole pakko nostaa tai laskea älykkyyttään vuoksesi. Heillä on oma toimiva kaavansa siihen, kuinka välittää sanomansa.

69.Aarteeni, kun kiedomme traumakehomme tiukasti yhteen, uskomme parantavamme toisiamme, mutta todellisuudessa uppoamme yhdessä vain syvemmälle traumojemme ratkasemattomaan suohon. Euforiassa.


70.Tyhmyys ei aina oo oikea diagnoosi. Se voi oikeasti ollakin vaan rohkeuden puute.

71.Monelle riittää helposti vaikutuksen tekemiseen sekin, että joku sanoo "se heppu on älykäs" tai "se heppu on hauska". Valmiiksi on jo oletus päässä, niin ne jutut voi kuulostaa automaattisesti vähä älykkäämmiltä tai hauskemmilta, kuin ne onkaan. Koska ennakko-oletus.


72.Puhuja tuskailee, kun näkemystä vastustetaan ja kuulija ei nää samaa visioita. On kiihottavaa esittää "faktoja" ja saada ihmisten päät nyökäämään ja on tuskastuttavaa, kun ei saa.


73.Kaikenlaiset kokeilut on omien henkilökohtasten raja-aitojen ylittämistä. Kun teet jonkun jutun, tiedät voivasi tehdä sen uudestaan. Noin sisäisen moraalin saa rikottua.

74.Varmasti moni myös tuskastuu taidostasi, eivätkä halua edes nähdä sitä, koska eivät A) ymmärrä miten se tehdään, B) Halua sun tulevan siihen esittelemään sitä, kun se on samalla vähä sellanen "nyt toi on/luulee olevansa mun yläpuolella."


75.Suhteen konfliktin hetkellä unohetaan herkästi kaikki hyvät hetket ja keskitytään päällä olevaan kriisiin, joka voi olla koko suhteen päätepiste samalla. Yhden kriisin arvo voi ylittää kymmenet hyvät hetket, mikä on harmillista.

76.Me ihaillaan nuoruutta, mutta ruvetaan vanhoiksi ihan liian aikasin. Keski-ikää kohti mentäessä ryhdytään juhlistaa lähinnä mennyttä nuoruutta.

77.Pidän sitä lähes mahdottomuutena, että kaikkien kanssa asiat voisi sujua tai voitaisiin tulla toimeen. Eli kaikkien kaa ei vaan synkkaa. Suhteen rakentamisen vaikeus on vakiintuneissa tavoissa. Se tarkoittaa myös sitä, että on mahdotonta pitää kaikkien kanssa hyvät välit, ennen kun heistä aika jättää. Hurjimmat hipit sanoo, että tällaisista suhteista jää keskinäistä karmaa ja sillä voi olla vaikutusta sitten jossain myöhemmässä vaiheessa. No oli asia miten tahansa, en pidä realistisena sitä, että kaikkien kanssa suhde toimisi. Pyrin silti olemaan mahdollisimman vihaton yhtään ketään kohtaan.


78.Päässä pyörii hiljaa ihan oma rulla "tätä keskusteluu en haluu käyä." Syyt vähä vaihtelee "oon kuullu tän jo"- mietinnästä "en jaksa puhuu tästä"- mietintöihin, mut seuraus on sama. On myös tilanteita, kun tiedät jo valmiiksi mitä toinen on sanomassa ja reagoit päässäsi "ei taas." Henkilö koittaa sivuuttaa puheenaiheen ja siirtyy johonkin muuhun. Sama "ei taas" reaktio tulee esimerkiksi esiintyjästä, jonka oot nähny tekevän jonkun liikkeen aiemmin, jota et haluaisi nähdä taas. Ja sitten se tekee sen. Sitten tapahtuu facepalm.


79.Toisinaan kuningasajatuksen saaminen vaatii sen, että sun täytyy ajatella jostain henkilöstä negatiivisessa valossa. Ja seurauksena tästä voimme saada kuningasopetuksen. Tämä on yksi syy, miksi en innostu mistään ajatuspoliiseista.


80.Omien sanomisten kaa on paljon tasapainottelua. Olenko todella tätä mieltä? Voi uskoa hetken ajan vahvasti, että näin on, mutta jokin hiertää silti vielä. Tätä jaakobin painia olen käynyt aikoinaan pitkään battle räpin kaa. Olenko todella sitä mieltä, että tämä oli tässä? Lopulta on laskettava plussat ja miinukset, laitettava ne vastakkain ja tehtävä päätös. Itse en enää halunnut tanssia siinä kehässä niillä säännöillä, koska se ei ole todellinen viestini maailmalle, mitä siellä itsestään on lupa antaa. Siellä kaivataan lisää draamaa draaman vuoksi. Kun poistut heidän teatteristaan, et ole heille enää olemassa.


81.Hei beibi mun jännitysefektini on poissa. Se on kuin Simsonilta leikattaisi tukka. Etkä sä auta mua sen asian kaa. Jätit mut yksin miettimään himaan, mikä vittu meni vikaan. Mihin katosi se kiehtovalta vaikuttanut hahmo, joka sai harmaan arkesi tuntumaan edes hetken aikaa sähköisemmältä?


82.Saa nähä, teenkö koskaan mitään radikaaleja muutoksia elämäntyyliini. Tähän mennessä oon ollu sellaisissa aika laiska ja hidas, jääräpäisyys on ollu esteenä kanssa. Tällaisesta asenteesta on ollut ehdottomasti haittaakin. Turva-alue on rutiinien täyttämä kupla, johon kuuluu aina ne samat perusasiat, mitkä on siihen aikanaan haalinut. Samat ihmiset, harrastukset ja päivän toimet. Me on myös luotu oma tila jota kodiksi kutsutaan, se on meille itsestäänselvyys jo siinä vaiheessa, mutta loimme itse tyhjästä sen tilan, joka ei olisi realismia ilman tuota luomista. Rutinien muodostama kuvio pitää näköjään alkaa ahdistamaan, ennen kuin siihen voi tehdä muutoksia. Tai toinen vaihtoehto on vain lakata ajattelemasta sitä asiaa ja koittaa pysyä siinä tilassa. Tällasessa tilassa saattaa pelätä omia tunteitaan, joten ne on pakko pitää kurissa. Ehkä joskus jotain tulee tapahtuu, ehkä jo huomenna. Vaatiikohan muutos aina ikäviä fiiliksiä? Eli niin sanotusti kivun kauttako on mentävä? No, se on yksi tekijä, mikä ajaa kauemmaksi muutoksen tekemisestä tässä taustalla.

83.Kuvittele joku todella jäykkä pukujuhla ruokasalissa, kellään ei edessään muuta kuin tyhjä viinilasi. Kukaan ei puhu mitään. Siihen tulee joku äijä veivaa kitaralla aivan vitun melankolisia slovareita. Ja soittaa vielä aika monta biisii, kun kaikki on vielä ihan selvinpäin. Jotta pystyt keskittyy tuohon esiintyjään, sen on parempi "olla jotain." Jos se ei oo mitään, tilanne on äärimmäisen vaivaantunut kaikille. Koska kun joku tulee veivaa tollasta kamaa akkarilla, pystyt kuuntelee sitä vain jos voit miettii samaan aikaan, että "no tuo kaveri on sentään soinu radiossa."


84.Olemme liian kiintyneitä vahingoniloon. Me ei puhuta toisistamme välittävään sävyyn. Uutisessa, jossa mainitaan yrittäjällä olevan tukalaa laskujen kaa, kommentoidaan näin: "ihan sama mulle, en syö edes pizzaa". Tää vitun itsekeskeisyys on tän ajan pahin vitsaus.


85.Jotkut ei haluu kehuu aikalaisiaan siitä syystä, että me pelataan samaa peliä. Olemme pelikentällä yhtä aikaa. Siksi on turvallisempaa kehuu vaikka historian suuria ajattelijoita, koska he eivät pelaa enää samaa peliä kanssamme, heille on turvallisempaa antaa propsit.


86.Vaikka olenkin kallellaan "en tiedä mitään ja mieli on kuin laskuvarjo, se toimii vain avoimena"- ajattelulle, näkyvimmät muutokset tekee aina ne, jotka sanoo "minä tiedän."" En tiedä mitään" ihmiset syö "minä tiedän" ihmisten valmistamaa ruokaa ja ajelee "minä tiedän" ihmisten kehittämillä autoilla saarnaamaan luontaistuotefestareille ilosanomaansa, joka on "minä en tiedä mitään." Ehkä tämä on se balanssi. Kaikki eivät voi sanoa "minä tiedän", eikä kaikki voi sanoa "en tiedä mitään." Hyvä, että ihmiset osaavat mennä omille paikoilleen käskemättä, me tarvitaan myös niitä "minä en tiedä mitään" ihmisiä, jotta hommat toimivat.


87.Valaistuneet kertoo viisauden löytyvän sisältä. Vähän näyttäs siltä kuitenkin, että tietoa pitää kerätä merkittävä osa kuitenkin ulkopuoleltakin tullakseen oikeesti viisaammaksi. Usein tuntuu siltä, että looppina pyörii vanhaa kampetta eikä päähän tule mitään uutta lisää, jos ei jaksa kerätä uutta tietoa, joka veisi kohti uutta henkistä prosessia. Ja se looppi joka siellä pyörii, on juuri sitä informaatiota, jota on vaivautunut keräämään sinne päähän.


88.Välillä on paikallaan tulla ulos sieltä somepersoonasta omaan lihalliseen itseensä ja tarkastella, ovatko arvot todella samanlaisia molemmilla persoonilla. Toisin sanoin tulla kysymyksen äärelle, "kuka minä todella olen?" En suoraan sanottuna tykkää elää haavekuvana tai olla haavekuva muille, koska olen oikea tunteva ihminen. Ja sitten koittaa ylläpitää väkisin sitä feikkiä hahmoa tässä lihallisessa versiossani. Siinä on läsnä päättymätön paine siitä, että jos ne pettyvätkin siihen oikeeseen minään, joka ei vastannutkaan haavekuvaa. Siksi en haluu olla pelkkää fantasiaa, enkä elää jotain roolihahmoa varten. Some ei opeta sulle todellisuutta, koska se on kilpaileva todellisuus. Se tekee kaikkensa tullakseen todellisuudeksi todellisuuden paikalle.


89.Yhteiskunnassa pidetään hyveinä puurtamista, ahkeruutta ja painamista. Päivästä toiseen suussa on suorittamisen maku. Ja onnistumisesta on kova päänsisäinen paine. Me ollaan aika kiinni siinä ajattelussa. Se on keskuudessamme suosittu kuvitelma siitä, kuinka elämä tulisi elää. En tiiä, onko mulla loppuunsa siitä nyt esittää mitään superhyvää kritiikkiä. Ajattelen lähinnä, ettei hinnalla millä hyvänsä. Ei oo hauskaa sairastua burnouttiin, ei oo hauskaa olla fyysisesti paskana työn takia. Ehkä jonkun tämmösen kautta olen löytäny itse vähä chillimmän suhtautumistavan tuohon kuvioon, joka varmasti joitakin tuossa tiukasti kiinni olevia närkästyttää. Kai sitä sitten löytyy uusia luovia tapoja pärjätä, ainakin kuvittelen niin.


90.Voikohan kateellisuutta edes poistaa? Kenen tulisi karsia himoistaan ja kenen ei? Kun toinen saa jotain, toinen tulee kateelliseksi ja haluaisi samaa. Pitäisikö hänen yhteisen hyvä vuoksi siis luopua himoistaan? Tai saavan osapuolen luopua? Kieltämättä tuntuu kovin utopistiselta, että kateellisuutta voitaisiin poistaa, kun jo pienistä eroista voi tuntea epäoikeudenmukaisuutta. Turhautuneisuus lisää katkeruutta ja huonontaa yleistä energiaa välillämme, kun emme pysty keskittyy mihinkään muuhun kuin siihen, miten pääsisimme ulos siitä turhautuneisuudesta.


91.Pääsetkö tähän mielenmaisemaan. Ensin tehdään antaumuksella taidetta, sitten lopetetaan kaikkensa antaneina ja aletaan juomaan vaan kaljaa?


92.Köyhänä näkee aika hyvän läpileikkauksen siitä, ketkä on sun kaa rahan takia ja ketkä eivät, koska ne jotka olisivat sun kaa rahan takia, eivät oo sun kaa. Mutta jos jonain päivänä oon rikkaampi, pitää opetella uusia keinoja tunnistaa nämä feikit ystävät. Köyhänä se on jopa helpompaa.


93.Sillo kun alotin räppää, multa revittiin mikrofoni väkisin kädestä, koska olin kuulemma paska. Sieltä olen kasvatukseni tähän peliin saanut. Näin ollen on varmaan täysin selvää, miksi nykyajan ylimieliset vinkujat eivät ansaitse arvostustani. Tämä on mun oppikouluni, tuolta olen tullut. En aio vaihtaa asennettani tämän asian suhteen, koska se teki musta ammattilaisen. Ammattilaisena pitää olla aina yleisönkin mielestä talon paras siinä jutussa. Yleisöllä pitää olla se tunne, ettei ne pysty parempaan, kuin se, jota ne katselee.


94.Tosi vaikee sanoo, minkä verran kirjottamattomat säännöt on pelkkää kuvitelmaa ja minkä verran kirjottamattomia sääntöjä. Yksi esimerkki voisi olla se, että kahvia ei voi juoda klo 3 yöllä. Joku on vaan sanonut niin, ettei se ole järkevää ja sitten toistetaan nämä sanat. Toinen esimerkki voisi olla se, kun open micin jälkeen on pakko kehua kaikkia osallistuneita. Kolmas esimerkki kirjottamattomasta säännnöstä voisi olla se, etten voi mennä samalle lauluntekijäklubille esiintymään lyhyellä aikavälillä, koska olin jo siellä aiemmin. Samaan aikaan joku toinen vaan tekee niin. Jos vaan kuvittelin päässäni, etten voisi niin tehdä ja luulin sitä kirjottamattomaksi säännöksi. Tästä tulkinnasta johtuen menetin tuon illan tarjoamat kokemukset. Huomaan sitäkin, että kirjottamattomiin sääntöihin monet suhtautuu kuin yhtenä totuutena: "no, nämä sun tulee vaan tietää." Se tekee tästä vielä vaikeampaa.


95.Yksilö tuo puheillaan ja kirjoituksillaan pelkkiä palasia isosta kuvasta. Osa näistä paloista on vastakkaisia, mutta molempia tarvitaan.

96.Kaikissa sosiaalisissa ryhmittymissä on hierarkiat. Myös niissä, jotka väittää, ettei niissä oo. Aina on tärkeemmät ihmiset ja vähemmän tärkeet ihmiset ryhmän sisällä. Oikeestaan parempia ryhmiä on ne, joissa ihmiset tietää sen ja ja sanovat nämä asiat ääneen kuin ne ryhmät, joissa leikitään tekopyhiä ja koitetaan feikata, etteikö näitä hierarkiota olisi. Myönnetään nyt se vaan ääneen suoraan, että tämä tilanne on vakio ja kun hyväksymme sen, voimme rikkoa puhumattomuuden asian ympäriltä. Ja ääneen myöntämisen kautta löytää oikeesti paremman ryhmähengen, kun tiedostamme ja myönnämme rehellisesti tämän asian ilmentymisen ryhmässämme.


97.Ei ois kiva olla se jätkä, jolla on kusihätä presidenttiparin takana Linnan juhlissa.


98.Kuvittele joku vuosittainen tapahtuma ja kohtaat siellä saman henkilön, jonka kohtasit viime vuonna. Hänellä on päällään sama paita kuin viime kerralla. Sulle herää muisto asiasta ja ajattelet näin: "tuo paita on varmaan likainen." Mut uskotko sä iha aikuisten oikeesti, ettei se kaveri oo pessy sitä paitaa tässä välissä?


99.En tiedä missä on se Väinö. Ne ei laita itseään likoon, kun ne varjelee hipiäänsä, mahdollisesti ovat epävarmoja esiintymisensä kaa. Tulisi huomata, että ne jotka tekee ja puhuu niin että kuuluu, ovat lähteneet liikkeelle keskeneräisyydestä. Ja heille valitetaan siitä. Mutta he ovat tehneet sen, mihin tämä itseään varjeleva porukka ei ole pystynyt eli ottanut sen askeleen. Jos et enempään pysty, niin arvosta edes heidän askeltaan, varsinkin jos sen jälki on isompi kuin omasi.

100.Onneksi kaikki ei oo filosofeja. Jäis tiet rakentamatta, talot pystyttämättä ja perheetkin perustamatta. Jotta yhteiskunta pyörisi, jonkun on pakko myös totella. Kaikki ei voi tehdä ja ajatella mitä huvittaa toimivassa yhteiskunnassa.

101.Nuorena tuntui siltä, että kun kerjäsin kehuja niin sain niitä. Ammattilaisena tuntuu siltä, että porukka näkee sen heti ja tietää mun pärjäävän ilman niitä. Ihmiset jotenkin tuntuu tunnistavan toisen vaiheen, missä se on menossa. Jotkut ovat suopeita ja jotkut epäsuopeita, mutta se vaihe missä meet urallasi, vaikuttaa siihen mitä kohtaat. Tietenkin omatkin reaktiot näihin on alkuvaiheessa ollut voimakkaampia, kun sitä välitöntä palautetta on vielä tarvinnut kasvamiseen niin paljon enemmän.


102.Häiritsin kerran lapsena opetusta. Opettaja huomautti minua siitä. Sen jälkeen viittasin heti perään tietäväni asian. Opettajana soimasi, että miten voin tietää vastauksen, kun häiritsin juuri opetusta. Silloin tajusin, mikä voima on sillä kun leimataan nopeasti toinen. Tässä tapauksessa niin, etten osaisi vastata tuohon. Minulla olisi ollut oikea vastaus. Tajusin myös, että oman asenteen voi korjata pikaisesti.


103.Internethahmomme tunne-elämä on apaattinen. Alkuun se ilahtuu tykkäyksistä, kunnes se ei enää ilahdu niistä, vaan haluaa lisää ilahtumatta niistä kuitenkaan. Se ei ilahdu sydämistä, koska ne ei tunnu rakkaudelta. Se ei ilahdu nauruhymiöistä, koska ne ei ole naurua vaan vittuilua, eikä ne naurata. Internethahmomme kerjää huomiota, mut se ei täyty siitä vaan sillä on paha olla. Toisin sanoin, internethahmomme ei tiedä mitä haluaa. Sillä oli unelma siitä, että sitä kuultaisiin ja siitä välitettäisiin, mut kaikki päättyi syvään apatian tilaan, josta koitetaan päästä ulos tekemällä lisää huomionarvoisia temppuja. Nämä temput vaan syventää internethahmomme apatiaa. Tuo internethahmo olet sinä. Tuo internethahmo on minä. Olemme sairastuneet apatiaan.


104.Sä et voi tehä informaatiosta misinformaatiota pelkästään sanomalla sitä misinformaatioksi. Etkä asiasta totuutta sanomalla sitä totuudeksi. Sun pitää näyttää se heille.


105.Vanhana ukkona luultavasti köpöttelen jossain pirtissä, otan kuppiini pienet kahvit terästettynä maidolla, lusikoin hampaattomaan suuhuni marketin mansikkakakkua ja muistelen kaikkia niitä upeita naisia, jotka avasivat minulle ovensa. Se oli sillon, kun ikäni ja mieskuntoni puolesta olin vielä kykeneväinen harjoittamaan heidän kanssaan maailman kauneinta asiaa. Eikä tässä ollu mitään kompaa.


106.Isolta lavalta bäkkärille ja unelmanaisen sylistä vesisateeseen palaamisissa on paljon samaa. Heti mielen valtaa tyhjiö ja hämmennys, joka kestää yleensä pari päivää.


107.Pidätkö jostain tyypistä siksi, koska se on jotain vai siksi, koska pidät hänestä oikeesti? On paljon porukkaa, joille sun pitää "olla jotain", ennen kuin sun pointit kuunnellaan vakavalla korvalla.


108.Olen nähnyt vierestä, kuinka itestään tehdään pelle parissa minuutissa. Siinä taisi olla vahva tahtotila tehdä itsestään pelle. Ihminen saavuttaa tavoitteensa, kun vetää oikeista naruista. Tiiän sen ilmeen, kun ne kattoo sua kuin pellee, siitä on vaikee nousta sanallisesti. Toistojen myötä "mikäs pelle tää on?" vaihtuu "ei vittu tää pelle" - pelleksi.

109.Mitä pidemmälle kehitän älyllisiä taitojani, sitä enemmän maailma alkaa työntää eteeni vaikeampia pulmia ratkottavaksi ja isompia taakkoja harteilleni. Ikäänkuin olisin siinä vaihees oikea henkilö ratkasemaan ne ja opettamaan asian muille. Mutta en välttämättä ole. Jaksamisen rajat tulee vastaan kaikilla, erilaisissa asioissa tosin, mutta kuitenkin.


110.Loppuunsa ei ajatukset ole ihan joka yksilöllä niin jäsenneltyjä, ei varmaan mullakaan aivan joka tilanteessa. Toisinaan mennään vaiston varassa ja katotaan mitä tulee eteen.

111.Draamahakusessa mielentilassa on loukkaantumisaltis.


112.Kontrollin puuttuminen ja vapaus ei ole sama asia. Se joka niin luulee, on naiivi eikä ota huomioon koko kuvaa. Kurittomuus ja säännöttömyys, jota joku voisi kutsua vapaudeksi, ei yksinkertasesti sovi kaikille. Sääntöjen olemassaolo saa heidät skarppaamaan. Se luo raamit ja merkityksen. Niitä ei kannata siis viedä pois heiltä.


113.Me puhutaan tarpeettoman paljon pelkästään historian suurista ajattelijoista. Äidytään hekumoimaan menneisyyden ajattelijoita ensisijaisesti. Ikäänkuin sinne olisi jäänyt ne suuret ajattelijat. Voimme olla sellasia itsekin. Nykyaikana.

114.Ei meitä kukaan valvo. Vain illuusio siitä, että joku valvoo meitä, pitää meidät kiinni rutiineissa, jotka on jonkun kasvottoman tahon toive. Esitämme fiksuja ja filmaattisia, koska "joku voi nähdä". Itse olen nähnyt vain kuolevaisia ihmisolentoja, jotka pyörittää keskenään teatteria jäykkine rooleineen, kun eivät ole koskaan oppineet tuntemaan mitään muuta kuin sen yhdenlaisen teatterin. Aikuisten tulisi antaa lupa toisilleen vähän enemmän leikkiä vakavistelun sijaan. Olemme oppineet vakavaan maailmaan, joten on varmasti todella vaikea nähdä sen vakavan teatterin taakse, koska se on aina ollut todellisuutemme. Meille on opetettu se kaikki, mitä pidämme noloina asioina, joten pyrimme välttämään noloutta, koska näin vältämme häpeää tässä teatterissa. Sen huomaa, kun ihminen reagoi "häpeälliseen" asiaan oman pelkotilansa kautta. Kuten esimerkiksi pieruun ruokasalissa. Moni häpeäis kuollakseen olla tuon äänen tuottaja tuossa tilassa. Me ollaan otettu valmiita mielipiteitä ja otetaan edelleen lukuisissa yhteyksissä. Jotkut niistä mielipiteistä ja käsityksistä on niin iskostuneita, ettei parhaatkaan perustelut tai parhainkaan valistaminen tule koskaan niitä muuttamaan.

115.Kaikki samat asiat ei tuu ikinä kiinnostaa kaikkia ihmisiä ja siksi ne ei tuu myöskään ikinä ymmärtää niitä. Ei kaikki voi sisäistää kaikkee samaa informaatiota. Mielestäni tyhmyydestä ei oo ansainnu rangaistusta, sellasii osa vaan on. Jokainen täyttää oman ruutunsa.


116.Täällä on paljon kadonnutta puhetta liittyen suhun, mistä et ole tietonen etkä tule koskaan olemaan. Ja parempi varmasti, ettet koskaan tule tietämäänkään.


117.Meillä on tapana valita paras. Paras biisi, paras riimi, paras aforismi. Teen sitä itsekin kokoajan. Ehkä se ei oo niin haitallinen asia. Kuhan emme arvottas toisiamme liikaa noin. Tässä kaupallisessa maailmassa on huonojen vaikutteiden myötä ikäväksi tavaksi tullut arvottaa toisiammekin markkinoiden kautta.

118.Kuinka voimme laittaa rinnakkain erilaista osaamista? En oo koskaan innostunu siitä keskustelusta, jossa käsittelemme sitä, minkälainen osaaminen on toista merkittävämpää. Meillä on erilaisia lahjoja ja näiden erilaisten taitojen jalostamiseen joutuu kukin käyttämään aikaa ja panostaan. Ei tunnu reilulta tulla sanomaan ulkopuolelta: "mun osaaminen on tota sun hommaa merkittävämpää, olen yläpuolellasi." En pidä itseäni hausjärveläistä neuloja-mummoa kovempana jätkänä.


119.En oikeastaan perusta leimaavista termeistä, kuten "syrjäytynyt." Tuollaisella termillä on paha tapa saattaa uhrinsa alemmuuskompleksi tilaan. Mielestäni meissä kaikissa on potentiaalia ja toivon, että jonain päivänä yhteiskunta voisi olla sellainen, ettei kukaan varsinaisesti ole tippunut sen ulkopuolelle ja siinä pätisi arvot, kuten myötätunto ja kannustaminen. Helpommin sanottu kuin tehty ja se tosiaankin kuulostaa lähinnä haaveilulta, mut kaikki alkaa unelmasta. Myös kaikki ne asiat on alkaneet, jotka nyt vallitsee.


120.Oon kuullu väitteen, että pahoinvointi syntyy nimenomaan asioiden vastustamisesta, joo se voi olla mahdollista. Mut ei mun mielestä maailman tarvii toimii niin monimutkasesti, etteikö pelkän ei-sanan sanominen riittäisi niitä asioita kohtaan, joita ei hyväksy. On kuitenkin päivänselvää, ettei kaikkea muutenkaan voi sallia noin niinku kohtelunsa kannalta. Eikä kaikkee tarvii hyväksyä. Niin eiköhän se oo noin ihan ok, usko korkeempiin voimiin tai ei.

121.Varjoajatukset toisesta henkilöstä ohjaa tiedostamattamme käytöstämme tässä sosiaalisessa kohtaamisessa. Sosiaalinen tilanne sisältää lähes poikkeuksetta aina ajatuksii, joita ei sanota toiselle ääneen. Oli se tilanne sitten netissä tai livenä.

122.Suomessa pidetään hyveenä sitä, että oot vähään tyytyväinen ja luksuksesta haaveilu on ylimielistä pöyhkeilyä. No minkä takia valitat sitten niin helvetisti, kun sulla ei oo sitä luksusta? Jos kerran et kaipaa luksusta ja pidät sitä pöyhkeilynä, niin lakkaa sitten itkemästä ja ole tyytyväinen siihen mitä sul on. Niin minäkin olen. Antaa niiden haaveilla siitä luksuksesta, jotka selvästi hamuaa ja tarvitsee sitä meitä kahta enemmän.


123.Valaistuneitten juttuja kuunnellessa en voi välttyä ajatukselta, että haluttaisi luoda maailma ilman toksisuutta. En voi tietää voiko tollanen onnistua, mut samaan aikaan on totta se, että ihmiset kanavoi toksisia tunteita toistensa keskuuteen. Heitä voidaan kouluttaa, mut heitä ei voida käskeä.


124.Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.

Joidenkin pitää saada ensin hyvää itselleen runsaasti ennen kuin voi antaa sitä muille.


125.Jotkut ei tykkää siitä, että meet heidän tontilleen häärimään. He voivat hyväksyä jonkun muun asian, jossa oot lahjakas sanoin, "sä saat pitää ton, kuha jätät tän mun jutun rauhaan." Eihän meillä oikeesti oo taiteenlajeihin tai tieteenlajeihin mitään omistusoikeutta, mut silti se koetaan uhaksi, jos yrität ottaa haltuun myös heidän leipälajinsa. Se voi närkästyttää heitä ja he voivat antaa vähän sellasia vihjeitä lisää, että "no olisit pysyny vaan siinä sun jutussa.


"126.On kovaa hommaa koittaa saaha keskustelu väkisin toimii. Siinä on taustalla kummittelemassa kokoajan pieni paine siitä, että se täytyy saaha toimii.


127.Kilpailuviettimme tähden, oli se sitten synnynäinen tai opetettu (mene ja tiedä), mut suhtaudumme nuivasti henkilöön, jolle on ok olla häviäjä, eikä sitä kiinnosta vertailu. Siis se, joka myöntää hävinneensä tai sille on ihan sama hävisikö se. Kilpailuhenkisyys ei kiehdo mua enää. Kilpailu on sisäänrakennettu meihin, toimimme sen ehdoilla luontaisesti. Tähänkin kamppailuun kaipaisimme vähä leikkisyyttä meidän ihmisten välille. Ennen kuin tulet tähän pisteeseen, sun täytyy valita taistelusi, se taistelu joka on taistelemisesi arvoinen, se sun on valittava. Ajan myötä taistelu on ohi, kun päätät sen olevan ohi. Sen yksinkertaisesti tietää, kun on saanu jostain asiasta tarpeeksi, tulee vaan sellanen voimakas tunne.


128.Se, että joku on hyvä jossain, ei tarkoita sitä, että se olisi hyvä esimerkki.


129.Teet urasi, jätät statsit taululle ja jäät ikuiseksi spekuloinnin kohteeksi. Se ura kestää pidempään, kuin se ura, mistä spekuloidaan.


130.Näissä "aika aikaansa kutakin" jutuissa pitää muistaa, että tuo voi olla joissain tapauksissa omien kipupisteiden pakenemista selvittämättä oikeita juurisyitä. Samaa mietin sanonnan "vaihtamalla paranee" kohdalla.


131.Varmaan voisin vähemmän selitellä tai pohjustaa taidettani. Senkun lätkäsis vaan selittämättä päin näköö. Se selittely voi näyttää varovaisuudelta, mut omasta mielestäni se on vaan pyrkimykseni jättää joku ajatus pehmennettynä vastaanottajalle, koska kova paasaus ei sovi kaikille, vaikka toisessa aforismissa puolsin sitäkin. Olen siis vähän kumpaakin mieltä yhtä aikaa. Lisättäköön, että jokainen voi tulkita taidetta eri tavalla ja nähdä siitä jotain sellaisia puolia, joita itse en edes nähnyt tai tarkoittanut.


132.Jos keskustelu ei toimi ekallakaan kerralla niin "jutellaan ensi kerralla enemmän" ei yleensä merkkaa yhtään mitään. Ei tilanne oo mitenkään erilainen myöhemminkään, jos se ei vaan lähe.


133.Filosofin pitäisi olla itsetietonen artisti niinkuin ennen vanhaan, eikä nyhjöttää jonkun kirjaläjän kanssa. Teillä on ummehtuneet käsitykset viisaudesta. Minkä takii leikitte niin paljon jonkun yliopistoproffan juoksupoikaa ja nuoleskelette sen takapuolta niin antaumuksella? Miten te vaivuitte tollaseen auktoriteeteille alisteiseen taantumuksen tilaan? Mikä vittu teihin oikein meni? Filosofi on itsenäinen ajattelija. Joten jumalauta vähän ryhtiä nyt tohon touhuun. Teidän suuret sankarinne, ne suuret ajattelijat ei nuollu takapuolia. Tämän varmaan tiedättekin.


134.Pakottaminen raittiuteen tai pakottaminen uskomaan jotain tai pakottaminen pidättäytymiseen, kaikki tuonkaltainen pakottaminen on paljon huonompi tie lopputuloksen kannalta kuin oikeasti tahtoa kaikkea tuota. Ja täydessä ymmärryksen tilassa tietenkin.


135.Olin kirjoittamassa, että olen identifioitunut rupusakkiin, mutta onneksi en kirjoittanut sitä. En kirjoittanut sitä siksi, koska oikeasti ei ole mitään rupusakkia. Kyse on mun omassa päässäni tapahtuneesta vinksahduksesta, jossa loin mielikuvan rupusakista ja koin sen itselleni sopivaksi. Kyse on päänsisäisestä mielentilasta, joka ajaa minut sellaiseen sakkiin.


136.Henkilön huonommat ajatukset ei kumoa parempien ajatuksien merkitystä. Tuommonen on aivan liian laiskaa ajattelua vastaanottajataholta, joka käsittelee päässään tältä henkilöltä tullutta informaatiota.


137.Joidenkin suurin saavutus on vain valittaa. En nää niiden luomassa mitään, enkä kuule mitään niiden luomaa missään. Joku muu hoitaa luomisen ja ne hoitaa valittamisen. Terävät pointit ilmestyy vasta sitten, kun on jotain mistä valittaa. Mutta itseä ei laiteta peliin siinä vaiheessa, kun pitäisi luoda jotain. Plärätään ainoastaan jotain opuksia punaviinipäissään punkkulasi kädessä ja jemmataan päässä jotain argumentteja. Vaaditaan muita olemaan jotain mestarimieliä, vaikkei olla sitä itsekään. Nää kermaperse filosofit elää jossain turvaympyrässään, niinku aika moni muukin. Mihin vittuun me tarvitaan professoreja, jotka ei puhu mitään?


138.Turvautuessaan aikaan ihminen toivoo, ettei se kuluisi. Jonain päivänä koko paska todennäkösesti lävähtää kunnolla naamaan, vaikka sitä kuinka olisi vältellyt. Asian ajattelematta jättäminen ei ole ratkaisu, se todella joskus vielä lävähtää naamaan se ruskea kasa. Siksi pitäisi olla jokin varasuunnitelma elämän varalle, mutta laiska mieli ei jaksa laatia sellaista vaan toivoo, ettei se aika kuluisi. Elämää ei voi elävänä paeta. Eikä stressi taida lähtee rukoilemalla. Asiat seuraa perässä, kun niitä siirtelee. Silti kerta toisensa jälkeen niitä siirtelee.


139.On ihmisiä, joille olet vastustaja sanottuasi, ettet ole kenenkään vastustaja. He tulkitsevat neutraaliutesi annettuna äänenä viholliselle. Olet joko samaa mieltä tai olet vastustaja, välimallia ei ole, vaikka niin luuletkin. Et haluaisi rajata porukkaa juttusi ulkopuolelle, mutta pelkästään sanomalla niin, ettet halua rajata porukkaa ulkopuolelle, todellisuudessa rajaat porukkaa ulkopuolelle.


140.Sun täytyy sanoo ääneen juuri ne asiat, mitä sä tiedät. Sitä ei voi luvata, että joku muu tulisi ne asiat sanomaan, sun on se tehtävä. Nostat jotain esille, joka herättää muissa erilaisia reaktioita. Meidän täytyy toimia toisinaan ihan flowtilassa. Miettimättä yhtään mitään seurauksia. Sä vaan teet sen. Väillä asioita tekee vaan ja myöhemmin keksii niille järkevän kuulosen seliyksen, joka ei välttämätä edes tekovaiheessa asiaan vaikuttanut.


141. Palautteella on isompi vaikutus nuoreen tekijään kuin sanoessa edes kuvittelet. Niin positiivisella kuin negatiivisella palautteella. Positiivisesta palautteesta seuraus voi olla voimaannuttava tai epävoimaannuttava ja negatiivisesta palautteesta seuraus voi olla voimaannuttava tai epävoimaannuttava.


142.Onko intohimottomuus todella niin huono asia? Onko intohimottomuus vika? Ihmisiä kiehtoo toisen intohimo, passion. Se, että toinen on valmis antaa kaikkensa jollekin tärkeäksi kokemalleen jutulleen. Intohimottomassa tilassa ihminen ei nää tarvetta antaa millekään jutulle mitään panosta. Joten näin hän välttyy myös sen asian aiheuttamat haitat, kuten henkinen stressi, koska hän ei pidä kiinni mistään intohimon kohteesta väkisin. Me on otettu itsestäänselvyytenä itsellemme, että tarvitsemme kaikki jonkun intohimon. Mut entä jos ei tarviikaan? Ihminen voi varmaan elää täysipainosta elämää ilman intohimoakin, se kuulostaa ajoittain jopa houkuttelevalta, kun voisi sammuttaa oman mielen tuottamat paineet onnistumisesta. Paha seuraus intohimottomuuden tilasta, mitä näkee, on salainen toive edelleen siitä, että ihmiset välittäisi sun hommista. Tällöin intohimottomuuden kupla voi särkyä. Jotta intohimottomuus on vakaalla pohjalla, sekin täytyy kokonaisvaltaisesti sallia itselle.


143.Moni jäbä ei tiiä ollenkaan, miltä ne näyttää ulospäin esiintyessään. Homma on siis aivan muuta kuin näpissä. Se ei suoranaisesti oo huono asia, ehkä se on sitten sitä eläytymistä.


144.Ihmistasolla on paljon "cheat codeja", joilla tehdä itsestään tärkeä. Henkisyys on yksi. Urheilu on yksi, musiikki on yksi. Me olemme luoneet näille asioille tyhjästä sen aseman, että joku voi käyttää näitä välineinä vaikka pariutumiseen. Kompleksi yhteiskunta nivouttaa ja sulauttaa nämä eri haarat samaan pakettiin ja valitset vain omasi, jolla lähdet pelaamaan ihmisiä. Tietenkin elämä on peli. Mut se naurattaa ihmisiä, koska se kuulostaa vähän kornilta. Se peli jokatapauksessa on sun päässäs ja se pursuu sieltä ulos sellaisella voimalla, että se on sen johdosta sen pään ulkopuolellakin.


145.En anna siunaustani sille, että artistit koittaa peitellä historiaansa poistamalla vanhoja biisejään tai yrittämällä tehdä debyytin monta kertaa uudestaan vaikka uudella nimellä. Se on säälittävää pelleilyä ja teeskentelyä. Halveksun sitä, että aletaan leikkimään jotain kunnon kansalaisia ja väheksytään omia vanhoja juttuja sanoilla, "no se oli vähä semmosta." Olkaa juttujenne takana, ne saattoivat merkata jollekin oikeasti jotain. Kun teette jonkun taiteellisen tuotoksen ja julkaisette sen, kyse ei ole enää pelkästään teistä. Se mitä piilottelette vihoissanne tai kovaleyillänne, se on teidän oma asianne.


146."Sellainen hauska, jos oot hauska." Blaablaa. Sä luot ite sen, mikä on sulle hauskaa. Niinkuin minäkin. Ymmärsin sen kun ymmärsin, että meidän huumorintaju on niin erilaista. Ja sen pitääkin olla. Tuon vaan yhdenlaisen näkemyksen asiaan. Mutta se on vain mun näkemykseni. Vaikka komiikka onkin mulle nykyään työsuoritus, on paljon hetkiä, kun en halua sen sitä olevan. En oo koskaan edes halunnut tehdä pelkkää komiikkaa, koska en oo koskaan halunnut saada ihmisii vain nauramaan.


147.Huhupuheista syntyy nopeasti "totuuksia", kun lumipallo lähtee vierimään. Siemen on voitu kylvää jo aiemmin ihmisten päihin. Tulee uusi uutinen, josta luulotieto herää, luulotieto lähtee leviää ja kun useampi jakaa saman luulotiedon, se leviää entisestään. Sitten voi olla jo myöhäistä kertoa, ettei asia ollut näin. Jotain peruuttamatonta on jo tapahtunut.

148.Pelkokin on luomisvoima. Sillä voi luoda hyvää ja huonoa lähelleen. Pelolla voi luoda suojaa, koska pelkäävä tarvitsee sitä. Pelolla voi luoda myös uhkaa itselleen.


149.Luommeko oman kärsimyksemme tietämättämme? Luommeko itsellemme jopa fyysisiä vaivoja? Jos sanot; "hampaani varmaa murenevat pian" ne todentotta murenevat. Loitko vahingossa tahtotilan tietämättäsi? Pakko silti lisätä vielä tämä, koska tämä asia on vaivannut mua. Ei kaikki merkitykset pitäs olla niin vakavia tällaisessakaan sanallisessa manifestoinnissa. Missä menee huumorin ja oikean toiveen raja? Sanahelinä kuuluu ihmiselämään. Jollakin taholla on mielestäni liian vähän huumorintajua, jos tätä ei huomioi.


150.Sanoin kerran parille äijälle "on rankkaa olla kaunis." Ne katto mua kuin idioottii. Ne varmaan luuli, että se oli joku vitsi, mut se ei todellakaan ollu mikään vitsi. Mietipä hetki nyt tätä itsekin. Se on oikeesti rankkaa olla kaunis. Eikä se ole mikään vitsi vieläkään.


151.Tässä höpöhöpömaailmassa voit luoda itsestäsi hahmon, jonka tavamerkki on se, ettei kukaan saa siitä mitään selvää. Sitten tätä hahmoa fanittavat hölmöt kuuntelee korvat kuumana "jes, sain edes yhdestä sanasta ehkä selvää, jes." Samaan aikaan joku toinen artikuloi kaiken helvetin selvästi ja sen läpät ei kiinnosta noita samoja hölmöjä paskan vertaa. Ne kuuntelee mielummin sitä kännistä sönköttäjää.


152.Ei se varsinaisesti helpota todeta jostain asiasta näin: "vittu on kyllä vaikee juttu." Mieli koittaa tätä toistamalla lievittää hieman pettymystä ja se tarvitsee selityksen asialle. Mieli koittaa saada itsensä hyväksymään luovuttamisen.

153.Joka tyyppi tuntee olevansa ainutlaatuinen omassa päässään sointukaavoineen, ajatuksineen, ongelmiin, habituksineen, mut loppujen lopuksi, ei se oo. Olemme tietenkin kiintyneitä omiin tuotoksiimme. Niissä on useimmiten paljon yhtäläisyyksiä, emmekä ole loppujen lopuksi niiden kanssa niin kaukana toisistamme. Emme vain kiintymyksemme vuoksi mieti muuta kuin sitä omaa luomustamme.


154.Taiteilijan puolesta voidaan tulla kovaan ääneen sanomaan, mikä on hänen merkittävin työnsä ja se kuitenkin on vain yksi hetki hänen taipaleellaan. Siitä varmaan tulisi olla iloinen, jos on pystynyt antamaan edes yhden ikimuistoisen hetken. Taiteilijalla ei välttämättä ole ihan sama fiilis, kuin yleisöllä omasta työstään, eikä varsinkaan se fiilis, että kaikki uusi luominen olisi hyödytöntä, koska joku menneisyyden työn arvo ylittäisi automaattisesti sen, mitä nyt luodaan. Väheksytään osaa taiteilijan työstä, kuin sillä ei olisikaan merkitystä jostakin ulkoapäin määritellystä syystä.


155.En nää kaiken taiteen olevan tyrkyttämisen arvosta. Toisin sanoin: ei tyrkyttämisen arvosta koska huonolaatusta. Tai tyrkyttämisen arvosta, koska korkealaatusta. Kaikki taide ei ole tyrkyttämistä varten, kuten ei kaikki taiteilijoistakaan.


156.Artistit nykyään tuijottaa tuskissaan jotain striimausnumeroita. CD-levy ajan skidinä en ota niitä kovinkaan vakavasti. CD formaatissa sitä musiikkia kuluttaa ja jopa arvostaakin ihan eri tavalla, kun siihen on sijottanut omaa rahaa. En raportoi artisteille, joiden cd-levyjä luukutan, paljonko olen niitä luukuttanut. Enkä taidemaalarille, paljonko olen hänen tauluaan tuijottanut.


157.On ihan sama, miten kovaa saarnaat toiselle, jos se ei ole vastaanottavassa tilassa. Se ei tule ymmärtää sun pointtiasi. Eihän se edes tiedä mistä sä puhut, jos se ei edes ymmärrä sua. Ei kaikki ihmiset voi mitenkään olla kaikista samoista asioista kartalla samaan aikaan, informaatiota on niin paljon kaiken sorttista. Päästä irti unelmasta kontrolloida kaikkien mielipiteitä, joskus vielä joudut sen jokatapauksessa tekemään. Tee vain osasi, lopusta vapauta itsesi.


158.Ne ei haluu, että pärjäät jos ne ei neuvo. Taikuri, joka ei paljasta salaisuuksiaan, tahtoo hyötyä uskostasi häneen illuusioon. Toivotaan omassa päässä, näin että: "ne ei tiedä sitä, mitä mä tiedän."


159.Kaikki painottaa rohkeuden tärkeyttä. Se ei kuitenkaan ole suoraan oikean päätöksen tae, se on vaan rohkeutta sellaisenaan. Se voi johtaa vääräänkin paikkaan, joka saa ajattelemaan, ettei olisi kannattanut olla rohkea. Näin sen luultavasti kuuluukin mennä, asioita vaan tapahtuu.


160.En saa koskaan itselleni tietoon vieraan asian oppeja, ne eivät tavoite mua, enkä mä niitä. En tunne rattikelkkailun tekniikoita, mut silti mun täytys esittää ihmisille vain omia tekniikoitani jostain eri jutusta, jonka hallitsen. Mun täytyy tehdä kaikkeni, jotta onnistuisin kiinnittää kaikkien huomion itseeni ja omiin tekniikoihini. Ikäänkuin mun löytämäni tekniikat ois ne kaikista parhaat, jotka kaikkien tulisi nähdä.


161.Jokin kumma voima vetää meissä toisiamme puoleensa. Kaverimmekin ovat saman lajin parissa. He ovat peräisin sieltä. Ja sitten on ne lukuisat nimettömät henkilöt, jotka ovat vain loppuun asti meille persoonatonta massaa, emmekä kohtaa toisiamme koskaan. Kun tekee jonkun uuden aluevaltauksen, tulee liuta uusia ihmisiä elämään, jotka ei ois tullu ilman sitä aluevaltausta.


162.Taidetaan myös ajatella automaattisesti näin, ettei taiteilijan tulisi antaa liikaa. "Tämä riittää, anna olla". Sori, mut se ei mee noin. Taiteilijasta itsestään voi tuntua vielä silloinkin, ettei oo antanu itsestään loppupeleis paljon mitään. Sun täytyy kävellä itse pois tuotteen luota, kun olet saanut tarpeeksesi, taiteilija ei tule sitä tekemään puolestasi. Eikä hänen tarvitsekaan. Onnistunut taide on taiteilijaa suurempaa, mut hänellä ei ole itsellään velvollisuutta pitää itseään yhden hitin ihmeenä.


163.Menee hetki, kun mieli totuttelee rutiiniin. Sen jälkeen, kun rutiini on vakiintunut, on vaikea enää muuta halutakaan. Jotta rutiinien täyttämä elämä toimii oikein, on suljettava vaihtoehtosia skenaarioita pois. Ihminen toistaa päässään "tämä on tärkeä asia" ja luo sillä tavoin sen päähänsä. Me eletään tärkeitä päiviä varten. Pää herkuttelee kivoilla päivillä arjen ollessa betoninharmaata. Tästä syystä ajatukset seikkailee tulevassa, miettien kivoja päiviä. Tästä hetkestä pitää ensin selviytyy yli, sillä se maistuu puulta.


164.Kun lähestyy ystävällisesti, saa ystävällisyyttä takaisin. Eli sitä samaa takaisin, miten itse toista lähestyy. Varmuudella ne ihmiset kykenisi aivan toisenlaiseenkin käytökseen sua kohtaan. Tämä jää myös mieleen pitkäksi aikaa, varsinkin ensikohtaamisvaiheen jälkeen. Jos oot iloinen tyyppi ekalla kerralla, toisel tyypil on seuraavaa kertaa varten susta "se on iloinen aina"- mielikuva. Täytyy olla vain tietoinen siitä, että tätä voi merkittävästi hallita omalla asenteella.


165.Meillä voi olla päässämme jo valmiiksi kaava edellisten tapahtumien pohjalta, kuinka asiat pitäisi mennä. Esimerkiksi kilpailutilanteessa, kun 2 yksilöä on vastakkain, niin näissä usein huomaa yleisöllä olevan jo vahva toivomus lopputuloksesta, jonka annetaan kuulua ja koitetaan vaikuttaa tapahtumien kulkuun.


166.Älä koita viedä nuoren artistin intohimoo tympeän kyynisillä "totuuksillasi." Kuten esimerkiksi, "onhan noi tommoset jo kuultu" tai "no onhan siinä niin paljon hommaa, mahdatko jaksaa sitä?" Turha syyttää innokkaita tekijöitä siitä, ettet itse enää lajista viehäty. Antaa nuorten kasvaa potentiaaliinsa omaan tahtiin. Ensin heillä on innoittaja, sitten he lähtevät jalostaa omaa tyyliä. Nuorena inspiroituu kaikesta, se on tosi innovatiivinen uravaihe. Naiivi kiima on hedelmällistä. Sitä paitsi, he voivat matkalla tajuta jotain, mitä me vanhat jarrut emme tajunneet, kun kasvualustammekin oli vähä erilainen. En mäkää nää joka kohdassa toimivaa visioo. On käynyt niinkin, että toimiva visio on ollut päinvastainen, mitä olen ehdottanut. Se on inspiroivaa.


167.Anna kun kerron tarinan muusikon urastani. Kun aloin soittaa Doom Metallia, mulle sanottiin "soittasitte jotain normaalia musaa." Kun aloin soittaa Post-Rockia, mulle sanottiin "soittasitte Doom Metallia." Kun aloin räppää, mulle sanottiin "soittasit Post-Rockia." Nyt aloin kirjottaa aforismeja, niin mulle tullaan sanomaan "oisit pysyny vaa räpissä." Ei kannata luottaa ihmisten tottuneisiin näkemyksiin siitä, mitä sun tulee tehä. Seuraa sydäntäsi.


168.Sä et mee valittaa ug rokkibändille, että miksi he ovat vaihtaneet tyyliä, koska 200 kuuntelun bändillä ei ole sulle mitään väliä. Oikeestaan et edes tiedä, että se bändi soittaa mitään. Menet itkemään pelkästään niille merkityksellisille bändeille, jotka kerää huomioo, että miksi he ovat vaihtaneet tyyliä. Jos tämä sama suosittu bändi soittaisi sitä samaa soundia ja about tuolla 200 ihmisen huomiolla, ehkä jopa vähän alle sen, olisit silleen, että "no tää on tätä samaa paskaa, mitä nää on aina tehny, eipä nää tästä taida mihinkään kehittyä tai päästäkään."


169.Jotta yhteinen tahtotila on mahdollinen ja kestävä, tarvitaan tilanteeseen heittäytymistä torjunnan yli. Tätä jarruttaa käyttäytymismalli, jossa vartioidaan omaa tukahtunutta tilaa. Varautumisen defenssi toimii itsesuojeluna, sen rooli on havainnoida mahdollisen uhan läsnäolo. Luottamukseen pohjautuva antautuminen ei oo leikin asia, se on suurin valta minkä toiselle antaa. Sen ei tietenkään pidäkään syntyä tyhjästä.


170.Ryhmädynamiikka kokee ensihuumavaiheen, jossa kaikki on ihanaa ja ihania. Myöhemmin alkaa ilmaantumaan skismoja, kun on jo totuttu toisiin. Toisista aletaan löytää vikoja ja aletaan syyttelee toisia. Ryhmädynamiikka kusee epärealistiseen haihatteluun. Sosiaalinen ryhmä ei oo vahva ilman realismin tajua. Meidän on tiedostettava, ettei ensihuuma tule kestää, eikä sen pohjalle voi rakentaa yhtään mitään. Meidän on kyettävä heti alussa dynamiikka rakentaa niin, että tulemme kestämään erimielisyyksiä ja kaikki pysyy nöyränä yhteiselle tavotteelle toisiaan tukien. Kun tiedostamme sen, erimielisyydet ei tule niin järkytyksenä. Jos emme tiedosta tätä, ne voivat horjuttaa koko ryhmän tasapainon ja hajottaa sen osiin.


171.Olen nähnyt iltapäivälehtien kommenttiosiossa moitteita väärästä kieliasusta. Miksi se kuulostaa aina tekosyyltä vältellä toisen sanomaa tarttumalla lillukanvarsiin? Ikäänkuin muutaman kielioppivirheen vuoksi koko sanomalla voisi pyyhkiä persettä. Se kuulostaa lähinnä heikolta keskustelutaidolta, viestin välttelyltä ja tärkeilyltä ilman, että siihen on varaa.


172.Vaikka ajatteluni nousee nöyryydestä, uskon voivani halutessani ryhtyä narsistiseksi egoistiksikin, eihän se vaadi muuta kuin päätöksen. En kuitenkaan pidä sitä todennäköisenä. Halusin silti sanoa tämän ääneen, koska ei kannata olettaa taikka vaatia ihmisiä pysymään koko ikäänsä samanlaisina. Kokeilemme erilaisia rooleja ja käymme erilaisia vaiheita läpi ja sieltä rakentuu sitten se omannäköinen kokonaisuus. Kun ne ovat tottuneet suhun jo jonkinlaisena tyyppinä, niille tulee se "älä koskaan muutu" - asenne, joka pohjautuu pelkoon ja he muistavat sut aina sellanen tyyppinä, millasena ovat sut oppineet alunperin tuntemaan. Pitää antaa itselleen mahdollisuus muuttua ihmisenä eikä jumittua yhteen malliin vai jumittumisen vuoksi. Jos edes pieni muutos tuntuu oikeelta suunnalta, sitä voi lähtee kokeilee.


173.Kun teen oivalluksen, joku on tehnyt sen jo ajat sitten ennen mua. Silti ajattelen oivalteneeni jotain suurta ja olennaista. Jokatapauksessa pelkästään tekemällä oivalluksen, ei voi olla täysin varma siitä, että se olisi edes oikea oivallus. Se voi ollakin vain hetkellisesti oikealta tuntuva oivallus.


174.Jos tuomitsemme kriittiset sanat suoraan katellisuutena tai katkeruutena, saatamme jättää jonkun tärkeän pointin noteeraamatta. Kaikkia asioita ei voi sanoa aiheuttamatta kuulijassa irvistystä ensireaktiona, mut hetken sisäistettyään siellä saattoikin olla ihan oikea pointti.

175.Nuorena miehenä haaveena on saada naista, vanhana miehenä toimiva seisokki.


176.Se on aina vaikee tilanne, jos tunnet tehneesi tai sanoneesi väärin toista kohtaan ja tunnet katumusta jälkeenpäin, muttet voi korjata tätä, se tilanne meni jo. Tällainen tapaus voi olla puhdas väärinymmärrys, jossa ei ollut edes mitään ilkeää mielessä, mut toiselle on voinut jäädä sellainen mielikuva toiminnastasi siinä ohimenevässä hetkessä. Loukkaantumisherkkyys on varsinaista nuorallatanssia, kuinka valita aina oikeet sanat. Jo parista sanasta lähtee tulkinnat liikkeelle toisen päässä.


177.Henkisil höpöttäjilläkin tuntuu olevan aika kova kiire jonnekin. Kaikil on kiire valmistua, parantua, edistyä. Päänsisäinen tila on kiire, mutta minne? Työn jäljessä näkyy sohlaaminen, kuten tekijässäänkin. Niin hyvässä kuin huonossakin, minulla ei oo kiire mihinkään. Kun tajusin sen, opin nauttii pienistäkin hetkistä. Pienistä asioista opin nauttii tosin jo vähän aiemmin.


178.Kuuntelen joka päivä heviä ja juon kahvia. En mitään pelleheviä, koska se ei ole mitään heviä. Kuuntelen iha oikeaa heviä. Jos tunsit piston sydämessäsi, olet todennäköisesti tekemisissä pellehevin kanssa. Lopeta se. Se on paskaa.


179.Mul ei oo mitään tyhjentävää vastausta siihen, minkä verran pitää keskittyä itseensä ylitse muiden eli kuinka kuuluisi toimia. Itse tunnen sen oikeaksi olla paras versio itsestäni ja palvella yhteisöä, mut siinäkin ehkä vähän suuremmassa keskiössä on edelleen se yhteisö. Jotenkin noin sen muotoilisin.


180.Joudun kyllä itsekin jatkuvasti tasapainottelemaan, ettei omat juttuni olisi "liikaa." Minkäs diippi kaveri itselleen voi. Tai oikeestaan voi juuri sen, miltä se vaikuttaakin eli peittelee sitä, pidättelee ja ottaa syvällisyytensä esille vain silloin, kun on tunnustellut ensin tilannetta. Tääkin sisältö voi olla ongelmallista sillä tavalla, jos sen pelkästään sanavalintojen perusteella tulkitsee esoteeristen asioiden kaa flirttailuksi, joillekin jo pelkästään ne sanavalinnat ja mielikuva on liikaa. Mut ei sekään oikeestaan oo noin yksinkertasta.


181.Tajunnan laajentaminen ei kiinnosta minua yhtään. On aivan sama mitä sanon perusteluksi, aina tulee olemaan niitä, joiden mielestä minun tulisi laajentaa tajuntaani. Joudumme tyytymään tähän kuivaan päätökseen tässä onnettomassa keskustelussa, jossa tahtomme eivät kohtaa. Jos se tekee minusta tyhmemmän, niin mitä sitten? Sitä paitsi tuskin olen ainoa sellainen.


182.Jos lukee vain yhden aforismin näistä ja tekee sen perusteella oletuksia tästä sisällöstä, se kuulostaa samalta, kuin ottaisi ekan kerran saksofonin käteen, työntäisi suukappaleen suuhunsa ja koittaisi soittaa sitä.


183.Jos joku tulis sanoo, "hei sun veto oli iha paska" ja vastaisin siihen, "hei äijäl on kova meno" se menis täysin jäihin. Vähän sama, kun kerran yks äijä yritti ottaa mun paikan baarissa sellasel pitkäl sohvapenkil sanomalla, "hei me tultas tähän istuu", niin vastasin "hei mitä äijä, mikä meno äijä, jeah", niin koko vitun lauma asettu siihen mun viereen silleen, että pari äijää istu siellä jo seinää vasten kuin sillit purkissa ja tuhahteli. Vittu mua nauratti jälkeenpäin. Se oli laitettu kavereiden toimesta ottaa se koko paikka sille posselle, mut pitää muistaa, ettei hyvää jätkää voi häätää.


184.Riippuvaisissa joukkioissa ei haluta nähä jonkun lähtevän pois siitä kierteestä. Tuollanen liike pelottaa siinä joukossa valtavasti muita. Silloin joutuisi tarkastelemaan itseään ja omaa elämäntapaansa, kun vierestä kaveri haluaakin lähteä ulos. Häntä voidaan koittaa verbaalisella voimalla vetää takasin näistä syistä. Tämä oli syy, miksi join alkoholia aina yksin. Tiesin jo valmiiksi, etten halua olla mahdollisesta lopettamisestani tilivelvollinen kellekään.


185.Kysymys kuuluu, kannattaako meidän sallia aina se eka ajatus joka herää, vai pitäisikö hetki jäähä paikalleen tarkastelemaan sitä? Meidän pitää sallia mahollisuuksia ja kieltää mahollisuuksia. Oisit voinu oppia jotain siltäkin, jonka naamaa vastustit, mut sen kohtaamisen hyödyt kielsit itseltäsi.

186.En oo poliitikko. Siksi en pidä niin tärkeänä asiana sitä, että onko mulla jotain yhtä linjaa. Otan monipuolisesti asioita huomioon, jotta edes joku kulma vois sohasta totuutta. Jokaisen älykkääksi itseään kutsuvan tulisi mielestäni katsoa aina laatikon toiselle puolelle pelkäämättä siitä aiheutuvaa ristiriitasuuden tunnetta. Ristiriitasuus on jossain määrin pakollistakin. Laidasta laitaan hyppelehtimillä poimii parhaat puolet joka puolelta.


187.Pidän toiseen ihmiseen kyllästymistä ikävänä ilmiönä.


188.Oon monta monituista kertaa meinannut laittaa kappaleeseeni tämän lainin: teen jokaisen biisin niinku se olisi mun viimeinen. Mutten laita sitä, koska tuo on liian kuolemakeskeinen ajattelutapa. En haluaisi, että mielentilanani on odotella tuomiopäivää. Annetaan elämälle mahollisuus niin pitkään, kun se on käytettävissämme. Kaikki loppuu joskus, mut tahtoisin nykyään fokusoitua siihen vähemmän kuin aiemmin fokusoiduin.


189.Internet saa meidät kokemaan maailmaa laajemmin kerralla. Samaan aikaan on huomattava, kuinka huomio on hajaantunutta. Kaikki ei tuijota samaa ohjelmaa samasta ruudusta. Huomio jakautuu eri paikkoihin, koska on niin paljon erilaista tarjontaa. Kaikki ei enää tuijota samaa tv-ruutua samaan katseluaikaan, joten huomiota saa useampi eri henkilö eri paikoista, eikä ainoastaan samat 10 henkilöä. Siitä johtuu tämä "kuka tämä on?" -huutelu, joka kieltämättä on samalla yksi tämän ajan halpamaisimmista hokemista, jolla koitetaan nostaa omaa arvoa, mut noin halvalla sen ei pitäisi kyllä nousta. Jokatapauksessa he eivät taida ajatella tätä asiaa ollenkaan näinpäin, he ovat vain kuluttajia.

190.Tää on saattanut jäädä vähä epäselväksi nuoruuden uhopäisten temmellysten seasta, mutta ihailen naisia ja kunnioitan heitä. En halua kierrellä sitä mitenkään, enkä oikeen oo mikää pelaajakaan, sitä en halua. Tuntuu hyvältä sanoa näin puhtain sydämin. Olen oppinut naisilta valtavasti ja heidän jutut ovat inspiroivia. Miehenä olemisesta tiedän itsekin ja tiedän millasta on jutun laatu miesseurassa. Mun oman jutun laatu on myös huonoa miesseurassa.


191.Saatat jutellessa toiselle miettiä, mikä on hänen arvonsa ja tympäännyt, kun sitä ei ole. Eikä löydy. Tarvitset tietoosi sen, mikä on sen toisen arvo. Se voidaan vaikka keksiä väkisin, jos ei muuten.


192.Ihmiset toivoo helposti virtaavaa kontaktii, se on kai juuri se "vibing", itse en nää sen olevan koko totuus, vaikka se kivaa varmasti onkin. Lopultahan ne toisiinsa tottuisi, ihmisissä on armollinenkin puoli, joka kätketään jonnekin kuoren alle.


193."En jaksa lukee näitä sun juttujas." Ei sun tarvii sitä mulle kertoo. Sitä paitsi kyse ei oo mistään jaksamisesta. Se on varmasti tekosyy. Näitä yleensäkin käytetään tänkaltaisissa tapauksissa. Sulhan tosiasiassa on koko loppuelämä aikaa lukee tää kaikki. Kyse on todellisuudessa kiinnostuksen puutteesta ja haluttomuudesta sisäistää näitä asioita, kun kohtaat jotain hankalampaa. Eikä tää ollu mitään sisällön kehumista. Ja vaikka sua vituttaskin tämmöset "sun pitää lukee se loppuun asti"- taiteilijat, niin silti sun pitää tehä niin, koska kyseessä on kokonaisuus, jota ei voi hajottaa palasiksi.


194.On ihmisiä, joiden arvostusta et saa vaikka tekisit mitä sirkustemppuja. Ne temput voi jopa pahentaa asiaa. Tämä on hyväksyttävä.

195.Nää on kaikki ihan höpöhöpöjuttuja tuolla iltapäivälehtien kommenttiosioissa. En todellakaan pidä moukkamaisuudesta. Ei nää kommenttiosion älykääpiöt oikeesti tiedä mistä ne edes puhuu. "Sä et voi tehdä tota, koska sun ei pitäs tehä tota, koska...". Ja muuta paskaa. Ne samat tontut taputtaa karaokes tahtia epärytmiin, vaikka heittäsin rimmaamatonta paskaa 5 minuuttia. Niin ei ne tiedä, mistä ne puhuu eikä ymmärrä mistään mitään. Nuo tyypit ihailee alan ammattilaisia, mut ei ymmärrä ollenkaan sitä, miten sellaiseksi tullaan. Ne ei ymmärrä myöskään sitä, kuinka livetilanne muuttaa audion vastaanottamista verrattuna siihen tilanteeseen, kun möllötät tietokoneruudun eessä vittu muumikalsarit jalassa.


196.Tuvan typerimmin käyttäytyvä henkilö voi ollakin loppupeleis tuvan fiksuin henkilö. Hän tekee jotain ihmiskoetta siellä, kun hän leikkii idioottia.


197.Meil on kaikkii erikoisii toimintatapoja. Viivytteletkö sinäkin lähtöä, jotta et saapuisi paikalle ajoissa?


198.En ole barbaarisen käytöksen ystävä, en arvosta sitä yhtään. En koskaan tule esittelemään sukupuolielimiä julkisella paikalla tai julkiseksi katsotussa tilanteessa. Uskon tästä päätöksestä olleen haittaa sekä hyötyä.


199.On totta, että tavoitteeni on herättää ajatuksia. Mut jos et jaksa ajatella, eikä nämä herätä ajatuksia sussa, niin tee edes se palvelus mulle, ettet kuvittele tämän kaiken olevan pätemistä. Sitä se nimittäin ei ole. Se on yleinen päähänpinttymä ja ajatusvääristymä ajassamme, että taiteen tekeminen on aina egon pönkitystä ja tämä ajatus vaikuttaa joidenkin kohdalla erilaisten taiteellisten tuotosten lähestymiseen, kun kuluttajalla on mielessään tällainen ajatus, "no tota tyyppii en haluu ainakaan palkita." Siitä taiteellisesta tuotoksesta ei voi myöskään näistä samoista syistä mielellään edes keskustellakaan, se tuntuu kiusalliselta jo valmiiksi.

200.Jos oot valinnut jo negatiivisen mielipiteen jostain henkilöstä, sitä voi olla hankala muuttaa. Tällainen valinta voi tapahtua hyvin keveinkin perustein. Esimerkiksi näin, että kuulit kaverilta vähä juttuja. Monille riittää tämmönen ulkopuolisen henkilön heitto jostain tyypistä, kun eihän sitä kuitenkaan itse tunne. Ja niitä juttuja usein maustetaan näiden kavereiden toimesta kertomalla lisää inhottavuuksia eikä pelkästään yhtä inhottavaa piirrettä siitä tyypistä, josta tällainen mielikuva halutaan herättää. Ikäänkuin perusteluna, miksi siitä kannattaa ajatella niin. Mutta sun täytyy antaa vaan oma hetkesi ja uusi mahollisuus tälle henkilölle, jos tätä tilannetta mielii muuttaa. Teidän pitäs päästä keskustelee, niin voisi karista luulot pois ja yhteinen flow voisi syntyä. Suhteen syventyminen muutenkin vaatii fokuksen tutustumiseen. Sun on pakko fokusoituu sen juttuihin, sitä toinen ei voi tehdä puolestasi. Vain niin se toimii.


201.Onko sinullakin tällainen kokemus, että olet tehnyt jonkun järkevän liikkeen etukäteen ja myöhemmin joutunut toteamaan, että olipa järkevästi tehty? Olen meinannut pariin otteeseen tämän projetini kadottaa säköpostistani vaiheessa, jossa sitä ei vielä ollut tallessa missään muualla, mut jostain kumman syystä älysin tallentaa tämän projektin omalle koneelle edellisenä päivänä ja seuraavana päivänä onnistuin kämmäämään koko projektin sähköpostin luonnoksista jäljettömiin jollain vitun näppäilyvirheellä. Tätä voisi sanoa vaikka uskomattomaksi sattumaksi.


202.Suostuttelun välineenä on tehokkainta käyttää hyväkseen sitä, että toinen pitää tästä ihmisestä. Verbaalisena elementtinä on käytössä suostuttelun retoriikka. Ja opportunistisimmat käyttää sitä hyväkseen käyttääkseen toista hyväkseen.


203.Mielenkiinnon herättää sillä kaikista ärsyttävimmällä tavalla. Meet tökkii kepillä kuplaa. Ei se tosin pakko oo olla ärsyttävää, koha meet vaan tökkii sitä kuplaa.


204.Elämme uskomuksiemme näköistä elämää. Käytännössä tämä luo sellaisen lisämausteen, että olen joidenkin polulla jarruna, joka täytyy väistää. Joidenkin polulla olen kumppani, joka edistää tätä polkua. Eli kun mun toiveet on jarruna toiselle, syntyy väkisin ristiriitatilanne sen suhteen, mihin suuntaan maailmaa halutaan viedä. Kumman tässä tilanteessa ja millä perustein pitäisi siis voittaa? Mistä sitä tietää kummalla olisi ikäänkuin enemmän opittavaa häviämisestä vai onko se vaan lopulta tahdonvoima, mikä ratkaisee ilman sen suurempaa syvällistä ulottuvuutta? Tahtomme menevät ristikkäin, täten tilanne lähenee jo köydenvetoa. Lopputulema on sitten jokin näistä sekametelisopista.


205.Pidän aina väärintekemistä väärintekemisenä. Jotkut huurupäät sanoo, että manifestoimme itse ongelmammekin. En tiedä, mut se ei ole mielestäni peruste väärintekemiselle, oli uskomukset mitkä tahansa.


206.Taide pitäisi olla kuin joku mässykori, jonka kimppuun hyökätään ja sen pitäisi maistua nopeesti pureksimatta, muuten se on valmistajan vika. Taiteen ymmärtäminen on haastavampaa kuin viihteen. Taide ja viihde ei ole sama asia, eikä aina ole tarkotus viihtyä. Molemmissa lajeissa taiteen jälleenkuunteluarvoo pitää miettiä. Taiteilijalla saa olla mieltymyksiä sen suhteen, pitääkö hän enemmän viihteen vai taiteen tekemisestä, eikä tähän ole oikeaa vastausta. On informaatiota, jota on mahdoton sisäistää nopeessa formaatissa, mut olemme niin tiukasti ehdollistuneet nopeeseen viihteeseen, ikäänkuin parempana viihteenä. Emmekä huomaa sitä, koska nautimme siitä. Tämä asia on sidottu palkintoihin. Palkinto tuottajalle, palkinto kuluttajalle. 


207.Never meet your idol. Uskosin monen taiteilijan tunnistavan itsensä tästä. Muutammeko tämän hekuman arjeksi? Kannattaako viedä omaa glorifisointiaan pois? Tai sitten tyytyy vaan siihen tilannekohtaiseen valintaan, että vie sen osalta pois, mut suurimmalta osalta ei. Näin se varmaan enimmäkseen menee.


208.Tekisi mieli kirjoittaa öäöäöäöäöäöäöäöäöäöäo ja kutsua sitä taiteeksi. Mutten tee sitä, koska mua luultaisi joko lapseksi tai sekopääksi. Kyse on lopulta vaan siitä, mitä päästät sensorisi läpi ja mitä et.


209.On tyypillistä puhua asiasta vähättelevään tai negatiiviseen sävyyn, kun siitä haluaa päästää irti


210.Inhimillisii pelkoja on tämäkin: teet töitä päästäksesi johonkin sosiaaliseen lokeroon ja pääsetkin sinne uurastuksellasi. Sen jälkeen pelkäät, että tipahdat tai sut tiputetaan sieltä pois, jos et tee jatkuvasti töitä pysyäksesi siellä. Siinä hetkessä, kun koitat varmistella jalansijaasi ja olet huolissasi omasta paikastasi, voi olla vaikee nähdä tämän lokeron ulkopuolelle. Olet kuitenkin jo omistautunut ja antanut sille paljon itsestäsi, etkä haluaisi nähdä kaiken tapahtuneen aivan turhaan.

211.Avant-Garde on korkeakulttuuria ilman korkeakulttuurin ehtoja. Käytän nimenomaan minä-näkökulmaa ja tunteita näissä, koska aforismeissa ei pitäisi käyttää. Haluun olla visionääri ja haluun keksiä oman jutun tälleen aforistikkonakin.


212.Artistien ja urheilijoiden urien suhteen tunnutaan ihailevan totaalista lopettamista. Itse olen sitä mieltä, että mielummin pitää vaikka taukoa ja tunnustelee asiaa rauhassa. Pelkästään cooliuden nimessä totaalinen lopettaminen on aika hataralla pohjalla ja on olemassa huonoja esimerkkejä siitäkin, mitä on seurannut sen jälkeen. Se on varmasti melkosen rasittavaa jankuttaa päivästä toiseen itelleen "olen lopettanut, olen lopettanut." Jos tekee mieli hypätä mäkee, niin antaa mennä vaan. Tervetuloa takaisin jos siltä tuntuu, annetaan heille mahdollisuus.


213.Ensin tyydytämme toistemme yläpäät ja jos se onnistuu, sen jälkeen alapäät.


214.Teknologinen kehitys ei ole koskaan ollu mulle kehityksen synonyymi. Suhtaudun myyntialan ammattilaisena siihen samoin kuin kaikkeen muuhunkin myymiseen, osta idea tai älä osta sitä, mut mitään ei ole pakko ostaa. Tilanne, jossa jotain on muka pakko ostaa, on yleensä vain nerokasta manipulointia. Myyjällä täytyy olla kyltymätön opportunistin vainu. He eivät tietenkään sano sitä sulle suoraan, koska olet pelinappula. Siksi on tärkeää opetella olemaan fiksu asiakas.

215.Kun istut lähijunassa toisen vieressä ja vastapäätä poistuu henkilö, vieressä istuminen muuttuu samantien yhtäkkiä vaivaannuttavaksi.


216.Voisiko se ollakin niin, että kaikki tämä informaatiokyllästys opettaa meille suvaitsevaisuutta tavallaan, kun näämme niin paljon kaikkea siellä sosiaalisessa mediassa. Ainakin toivosin sen menevän niin. Mutta on havaittavissa sen seurauksena myös ongelmiakin. Meistä on sitä myötä tainnut tulla vaativampii kuin koskaan. Vaativuus ei oo suoraan huono asia, mut sen pitää olla realistista. On hyvä tiedostaa, että vaatimusten mukaisten asioiden saaminen vaatii aina myös omaa panosta. Se ei tipu mistään sun eteen se, mitä sä vaadit. Tai oikeestaan se on voinu jo tippuakin sun eteen, mut ongelma on se, ettei sul ollu silmät auki. Koska vaatimuksesi voivat sulkea kykysi havaita.


217.Okei, sain elämäntehtäväkseni auttaa polullaan tätä ihmistä. Silti kukaan ei voi taata, että täytän saappaani. Saappaamme on vain meidän itsemme kokoiset lopulta. Kuka sen määrittelee meidän ulkopuoleltamme, jos toteutammekin väärää elämäntehtävää?


218.Onko sinulla läheisilläsi ongelmia? Todellinen kysymys kuuluukin, toiko ne ongelmat teidät yhteen vai muotoutuiko ne teidän yhdessäolon seurauksena?


219.Ikävällä taka-ajatuksella varustettuja juttuja pitää kaupata aina kauniissa kääröissä. Voisiko olla niin, että maailma tarjoo niin paljon paskaa naaman eteen, ettei jää muuta vaihtoehtoa kuin löytää rauha sisältään, kun ulkopuolinen todellisuus ei enää sitä tarjoa?


220.Emme ole toistemme vihollisia, ylläpidät peliä pelaamalla sitä. Vihaamalla toista, kostamalla, nälvimällä eri sukupuolisia ja olemalla katkera.


221.Maailmanlopun ennustajat tökkii mulle oikeastaan poikkeuksetta heti, lahkosta riippumatta. Ei ole mikään uusi ilmiö, että uskonlahko saarnaa heihin kuulumattomien päätyvän johonkin tosi pimeeseen paikkaan. Ärhäkkäimmillä poliittisilla ryhmillä näyttää olevan samanlaista retoriikkaa. En todellakaan usko mihinkään perisyntien käsitteisiin, enkä haluaisi meidän sortuvan sellaiseen paskaan. Itse tuntisin astuvani hyvin vaarallisille vesille, jos liputtasin yhtään tällaisia uhkakuvia maalailevan liikehdinnän puolesta ja sellaiset vedet on paljon vaarallisemmat, kuin nuo lahkojen piirtämät mielikuvat pimeemmistä paikoista. Vaikka oltaskin jostain asioista eri mieltä läheistemme kanssa, heille pitää toivoo terveyttä ja pitkää ikää, eikä mitään muuta.

222.Aika on aina samanlaista, pitää valita vaan hetkensä asioiden tekemiselle. Pysymme kii lineaarisessa ajassa, koska rakennamme aikataulujamme sen pohjalle. Luomme todellisuuttamme siis kalenterit kädessä. Lopulta se aika valuu näpeistämme ja kaikki ne hetket katoaa menneisyyden hämärään, eikä niitä voi millään enää koskettaa. Ainoa todiste tuon ajan olemassaolosta on muistijälkemme. Lopulta sekin katoaa ikuisiksi ajoiksi. "Keskity vain tähän käsillä olevaan hetkeen"- lausahduksen on tarkoitus olla lohdullinen lausahdus, mut se ei ole sitä. Se on oikeastaan todella ankeasti sanottu juuri tuon ajan katoamisen vuoksi. Muistot tekee eletystä elämästä merkityksellisen henkilölle itselleen.


223.Vaikee sanoo, mikä on yhteisön aikaansaamaa ja mikä biologian osuus suhteessa erilaisiin seksuaali-identiteetteihin, tiedän vain itse suhtautuvani suopeasti niihin. En pidä siitä, että sisältöni luokitellaan heteronormatiiviseksi ja sillä vaikka vältellään taiteellista sisältöäni ja sanomaani. Ollaan jopa kielletty esiintymästä enää koskaan eräässä paikassa (jonne tosin aion mennä silti uudestaan esiintymään). Se tuntu vähän loukkaavalta, kun ottaa huomioon erilaisuutta rakastavan luonteeni ja erilaisuudesta innostuvan luonteeni. Enkä voinut edes vastata mitenkään tuohon. Se tuntuu loukkaavalta myös muiden taiteilijoiden puolesta eikä pelkästään mun, jotkut ei ehkä pysty ottaa sitä kieltämistä niin neutraalisti, kuin itse jo näillä kilometreillä. Tottakai taidetta voi tulkita miten haluaa, mut käytän puheenvuoroni oikaastakseni tän asian. Mun tarinat ei ole noin yksinkertaistettavissa tai lokeroon laitettavissa.


224.Olen esiintynyt ihmisten eessä, joilla on huono itsetunto ja ihmisten eessä, joilla on hyvä itsetunto ja pystyn samaistuu kumpaankin ryhmään. Toivosin hartaasti lähinnä, ettei huonon itsetunnon henkilöt jäisi pitkittäen rypemään siihen tilaansa. Siitä tilasta käsin on vaikea iloita toisten pärjäämisestä ja tämä heijastuu sitten lähipiiriin. Säkin voit onnistua, kuten joku muukin on onnistunut.


225.Onko sinullakin tällainen kokemus, kun olet astunu sisään tupaan ja voit aistia sen katseista ja ilmasta, kuinka juuri sinusta on juuri ennen sitä puhuttu paskaa? Kulissien takana suurin osa puhuu vähän paskaa toisistaan, se lienee aika lajityypillistä käytöstä.


226.Välissämme on kielimuuri ja se on niin iso, ettei suomalaiset mietelauseeni mene siitä läpi.


227.Suomalainen mies fanittaa joukkuetta tuhansien kilsojen päästä haaveenaan päästä piireihin. Tosiasiassa tää joukkue suhtautuu asiaan todennäkösesti vähän tyyliin, "no kiva juttu." Päästä jo irti tosta haihattelusta. Se ei oo sun tiimis. Ei nyt eikä koskaan, eikä ne myöskään tuu olemaan sun kavereitas, eikä niitä kiinnosta sun fanitukses paskan vertaa.


228.Väittelyssä käy usein liian helposti niin, että siinä täytyy kiintyä omiin mielipiteisiinsä, jolloin avoimelle ajatustenvaihdolle ei jää sijaa, kun pitää keskittyä puolustaa omaa egoa. Siksi en välitä niistä. Ne menee joka kerta munien mittailuksi ja sellaset hommat ei kiinnosta mua.


229.UG tyypeille on erittäin ok, että pysyt pohjalla heidän kaa. Silloin et anna aihetta olla kateellinen. Ja kun paatostat heidän kielellään, kohtaat veikeän hymyn "hyvä idiootti, hyvä sinä." Tiedostan kyllä nuo pelit, koska olen ne nähnyt. Syyni tehdä alakulttuurijuttuja on henkilökohtaisemmat, kuin olla vain yksi alakulttuurilaisista.


230.Sama ihminen voi olla yhtä aikaa todella hyvä jossain asiassa ja todella huono jossain toisessa asiassa ja yhtä aikaa todella viisas jossain asiassa ja todella tyhmä jossain toisessa asiassa. On selvää, että muita tämän noteeraaminen hämmentää, mut hämmentyjien joukkoon kuuluu myös henkilö itse, kun joutuu puutteelllisuutensa havaitsemaan.


231.Yliseksualisoituneen ylivirittyneellä mindsetillä ja ahdistuksella on keskinäinen sopimus. Tyydyty tai tuskastu. Mikään määrä ei riitä. Mutta mikään ei tunnu samalta. Diipeimmässä tapauksessa millään muulla ei oo väliä enää, kuhan välillämme ei ole väliä.


232.Taiteilija joutuu selvittää itselleen, mitä kaikkea hän voi taiteessaan paljastaa. Osa asioista, joita hän taiteessaan käsittelee, voi tulla yllätyksenä jopa lähipiirille ja ne paljastuu vasta taiteen muodossa.


233."Syö tai tule syödyksi" pitäisi olla muodossa "syö ja tule syödyksi". Kaikki meidät lopulta syödään.


234.Symbolithan on periaatteessa pelkkiä kuvia. Meillä on niille kuitenkin luotuna merkitykset. Kun näämme symbolin, se herättää jonkun mielikuvan ja tunteen, minkä olemme tästä symbolista oppineet tuntemaan. Tämä tapahtuu lopulta automaattisesti, kun ne merkitykset ovat iskostuneet syvälle.

235.Visioit teidän lemmenkuplaanne rakkauden palatsia. Jos kokeilisitkin visioida teille kasan koiranpaskaa, niin olemme varmaan lähempänä totuutta. Sitten kun se palatsi toteutuukin, niin siitä osaa iloita eri tavalla.


236.Täytyykö mun todella uskoo, että kohtaamme maailmanlopun, jotta säilyttäisimme keskinäisen sovun?


237.Silmäsi ei valehtele. Hörhöltä vaikuttava on hörhö. Et ehkä osaa vetää johtopäätöstä suoraan, missä kaikissa asioissa se on hörhö, mut usko pois, se on hörhö. Jotkut hörhöt osaavat piilottaa osan hörhöydestään, osat ei mitään.

238.Mieli tuskailee, kun tulee uutta informaatiota, joka poikkeaa jo tietämästään. Tulee helposti se fiilis, että "ainiin tääkin juttu" juuri, kun koki itsensä tarpeeksi viisaaksi ja haluaisi ajatella itsensä jo olevan sitä.

239.Kirjotan vaan mitä päähän juolahtaa ja jos haluun sanoo sen kaiken, sen on pakko noudattaa linjattomuutta. Jopa niin, ettei kaikki tule ulos minusta tai ole edes omia mielipiteitäni. Mun on luovuttava siitä, että tämän on oltava mielipiteeni, jos haluun nähdä kolikon toiselle puolelle. Vain niin voin tehdä edes jonkin tasoista personallisuuden rajat ylittävää asioiden tarkastelua.

240.On syytä muistaa, että kaikki tahdomme voittaa. Narsisti tahtoo voittaa elämässä ja ei-narsisti tahtoo voittaa elämässä. Ja he pyrkivät voittamaan yhtä aikaa meidän kauttamme, vaihtelevin keinoin. Tämä kuvio sisältää onnistumisen tarpeesta muodostuneen paineen, toisilla hiljaisen, toisilla äänekkään. Kun ymmärrämme tämän, voimme ymmärtää paremmin toisiamme. #Valtaistuinpeli.


241.Yleisin reaktio, mitä aforismin kautta lukijassa haetaan, on toteamus: "näin se muuten on hitto." Sen ei tarvii olla kuitenkaan ainoa.


242."Mikset ole menestynyt?" Herättää minussa lähinnä kysymyksen "ai mikä näistä asioita, jota olen saanut ei ole menestymistä?" Olemme oman elämänpolkumme menestyjiä, hiekotat vaan omaa tietäsi, jos et suostu pitämään hyvinä hetkinä niitä hyviä kokemuksia, joita olet saanut. Jokainen olantaputus, jokainen penni ja mitä ikinä, on kaikki minulle menestymistä ja merkittäviä asioita tällä matkalla. Kenen määritelmä täällä vaaditaan ollakseen relevantti? Mullekin on lukuisia kertoja tultu sanomaan "älä lopeta, sä oot hyvä." Se on iha hellyyttävää. Joillakin kuulijoilla herää auttamisvaisto ja he ovat avuliaita. Nuorille artisteille tämä on varsinkin tosi kannustavaa.


243.Oot vähemmän outo sitten kun olet suosittu. Tämä koskee henkilöitä, taidetta jne. Outous laskee ympäriltä pois suosion myötä. Suosio antaa hyväksynnän niille asioille, jotka vähemmällä suosiolla olisi edelleen outoja. Kaiken keskipisteessä on aina se, että tollot taputtaa.


244."Millon uutta musaa?" "No tos pari kuukautta sitte tuli." "Eiku tarkotin siis uutta uutta, iha uutta musaa." Tuohan on lähinnä tuommosta small talkkia henkilön kaa, jota näkee harvemmin. Eihä tuolla oikeestaan ole mitään tekemistä sen musan kaa, enemmänkin sen keskustelun. Osa yleisöstä ei tule koskaan elämään samassa tahdissa artistin kaa ja se pitää hyväksyä.

245.Kuulostat ja näytät ulospäin siltä mitä olet pääsi sisällä. Olemme kokemustemme näkösiä kulkijoita.


246.Henkisyys on auttanut mua löytämään syvempää ymmärrystä itsestäni, tunteistani, käytöksestämme ja koko ihmiskokemuksestamme. Tietämättömyys aiheuttaa paniikin, tietoisuus rauhan. Sen löydettyään ilmestyy uudenlainen rauhan tunne ajattelun taakse. Tosin voi tietämättömyyskin toisinaan olla suoja, kun ei syystä tai toisesta tiedä jotain niin siihen ei tarvitse reagoida. Eikä tietäminen poista pelkoa täysin, mut voi vähentää sitä. Eikä sen tiedon tarvii olla aina oikeetakaan. Se voi ollakin placeboefekti. Silti tämä saa aikaiseksi sen, että osaa suhtautua haasteisiin edes hieman rennommin. On ilman muuta hyväksyttävä se, ettei mieli oo tasanen. Poukkoileva mieli lähtee edelleen harhailee, mut pohjavireenä sen takana on niin sanottu luottamuksen tila. Esoteerista settiä jauhaville annetaan herkästi melko eeppisiä avonimiä, mut se ei ole tarpeen. Ihminen kyllä riittää.


247.Älä luota pukumieheen. Hän joko tietää tai esittää tietävänsä jotain mitä sinä et. Ja siksi hän käyttää pukua silmiesi edessä. Jotta luottaisit häneen.


248.En ees pahimman pandemian aikaan rikkonut yhtään kaverisuhdetta. Mun ei tarvii tapella yhtään kenenkään kanssa yhtään mitään. Kukaan ei tiedä mitä mieltä olen yhtään mistään, koska sillä ei ole yhtään mitään väliä.


249.Nuorempana olen haikaillut tiettyjen ihmisten huomiota ja saanutkin heiltä huomiota, joten se on sinäänsä hyvä määränpää. Samaan aikaan ajattelen kuitenkin näin, että ne näkee ja kuulee nämäkin aforismit, joiden on tarkoituskin ne löytää. Tän takia en ole liian pettynyt siitäkään, jos korkeakouluihmiset pitävät tätä roskaviihteenä. Kaikki eivät tarvitse taiteellista panostani ja joillekin sille on oma arvonsa. Eli lopputulema on aina se, että kannattaa tehdä.


250.Hyvätkään tavat ei takaa hyvää vaan takas.

251.Esiintyvä taiteilija on tunteiden ristitulessa. Kerran lopetin karaokessa vuoroni ja katsoin vasemmalle, niin mummot näyttivät minulle keskaria ja huusivat rumia. Sitten katsoin oikealle, kuinka keski-ikäiset miehet ilakoivat hurmassa suoritukseni johdosta ja taputtivat olalleni. Silloin tämän asian tajusin.

252.Kannattaako elää suojellen energiavarastoansa? Eli se periaate edellä, ettei väsytä itteensä liikaa, koska se voi olla epäterveellistä. Itse en elä niin.

253.Unimailmassa saa rauhan päivätietoisuuden kivulta ja kärsimykseltä. Unimaailma on pakopaikka. Siellä monet seikkailut on myös mielenkiintoisempia kuin tässä päivätietoisuudessa, jossa kipu, kärsimys ja velvollisuudet muistuttaa itsestään heti tullessasi takasin sinne.


254.Uppoudun usein kiinnostuneiden katseiden mereen, jossa ei sanota mitään, vain silmät liikkuu.


255.Stressaantunut mieli käy ylikierroksilla ja on räjähdysherkkä. Mikään määrä lepoa ei korjaa stressitilaa, vaikka ihminen uskottelisi itselleen niin, ellei ole valmis tutkailee rehellisesti vallitsevaa mielentilaansa. Stressin vellomana elämäntilanne tuntuu kuin häkiltä, mentaaliselta häkiltä. Stressitekijät vallitsee jatkuvasti elämäntilanteen yläpuolella. Miksi on pakko elää niin, että pohjavireenä on pelko melkein kaikessa, mitä teemme. Pelko, ettei oo rahaa. Pelko, ettei oo töitä. Ja vaikka mitä muitakin pelkoja. Ehkä saatat tätä myötä tulla siihen tilaan, että oot kyllästynyt pelkäämään eli tavallaan antaudut. Yleensä täytyy tuntea vallitsevasta tilasta ensin konkreettista haittaa, ennen kun sitä käsittää. Ensin tunnistaa, missä menee oman mielensä kaa, sen jälkeen ehkä sen mistä se on peräisin ja sen jälkeen asiaan alkaa tekee korjausliikkeitä, mikäli siihen on valmis.


256.On varmaan helvetin raskasta puhua ihmisille voimaannuttavia sanoja ja samaan aikaan toivoa etteivät he voimaantuisi, jotta oma valta-asema olisi vahva. Jos et tunnista tästä itseäsi, todennäköisesti et ole manipuloiva huijari. Tai sitten olet puhelinmyyntifirman pomo.


257.Kun kuparinen niin sanotusti menee rikki, niin tietää ja voi uskoo onnistuvansa jatkossakin, kun se tapahtuu. Tolla tavoin asiassa on hyvä flow. Kääntöpuolena on pelko siitä, ettei pysty siihen samaan kuin aiemmin vaikka vanhentumisen johdosta, mikä lisää tuskaa. Mikä määrä onnistumisia riittää, missä vaiheessa hälvenee edellisten voittojen kiilto? Henkilö voi nähdä haasteena uudestaan saamisen tai onnistumisen vaikeina pitämiensä asioiden kanssa. Tämä aiheuttaa mielen sisäistä pelkoa epäonnistumisesta. Missä vaiheessa kuuluu luovuttaa ja totutella ajatukseen luovuttamisesta, mistä sitä tietää?

258.Toisen käytös myötäilee omaani. Mukailemme toisiamme. Kaikki on vuorovaikutuksellista kokoajan. Jos suhtaudun väsyneesti hommaani, yleisö on väsynyt. Jos olen innokas, yleisö on innokas. Näin yksinkertaista se parhaimmillaan on.


259.Elämän parhaimmat kokemukset voi olla lähtösin myös surkeista fiiliksistä, se voi ajaa tekemään jotain, jota muistelee lämmöllä myöhemmin.


260.Suora ei on ghostaamista ystävällisempää toista kohtaan, vaikka itse tilanteessa kaikki maholliset osapuolet ovat juuri päinvastaista mieltä. Välttely on ruma tapa, mut siitä on todella vaikee poisoppia, koska se on turvallisin tapa ohittaa toisen tunteet.


261."Mitä sä oot jätkä vetänyt?" Mä en oikee oo mikään vetävä tyyppi.


262.Kun asiasta on tullut pakkomielle, siinä on oma negatiivinen kaikunsa taustalla huolimatta siitä, että rikkaiden kokemusten kerääminen on elävöittävää.


263.Onko meidän olemassaololla väliä vai eikö meidän olemassaolollamme ole väliä? Molemmat voi perustella ihan hyvin ja pätevin argumentein. Moni joutuu kantaa jompaakumpaa ajattellussaan ja molemmista voi myös tulla ihan hyvä mieli.


264.Filosofeilla on tarjolla vain latteuksia, jotka voi johtaa hiilausprosessiin. Prosessissa purkautuu valtava kuorma vihaa, häpeää, surua ja muita negatiivisia tunteita ja sen ryöpytyksen keskellä ei tule olemaan pelkästään kivaa. Se palkitsee vasta myöhemmin.


265.Jos tahdot jotain, miksi käyttäydyt kuin et haluaisi sitä? Menet näin kauemmaksi tahtotilastasi.


266.Ei kaikki halua ratkoa omia sisäisiä ongelmiaan, eikä edes tunnista niitä. Se, joka nostaa asian esille, joutuu ottaa vihat niskaansa koitettuaan kepillä jäätä. Paras mihin toisen puolesta voi kyetä, on jättää ajatuksen siemen itämään. Ehkä hän joskus havaitsee, että hänen oma käytöksensä osoitti siitä huomauttavan osapuolen olleen oikeassa. Tai sitten ei.


267.Ihmiset kiihottuu henkilöpalvonnasta, se on useasti vilpittömyyttä tärkeämpää. Esikuvien ihaileminen on huumaavaa, eikä silloin kysellä sen perään, onko ihailtavan kohteen periaatteissa toksisia ominaisuuksia. Ihailu menee tuommoisten asioiden yli. Suosio vääristää tosi paljon sitä, mitä todella tulisi ihailla. Silloin ihailun ei tarvii perustua eettisille arvoille. Itseironia on puheenvuoron ja energian tuhlausta.


268.Mä en oo se äijä, joka ammentaa kapitalistin puusta juttunsa. En puhu siitä, kuinka pukeudun, koska mua ei kiinnosta muoti. En puhu siitä, kuinka hyvältä näytän, koska mua ei
kiinnosta kosmetiikka. Mä en feikkaa ennen kun teen mitään, kun en feikkaa enkä tee mitään.


269.Koitamme olla traumatisoimatta lapsiamme järkyttävillä asioilla. Tiedämme kuitenkin jo valmiiksi, että ennen pitkää he saavat tietää sen kaiken.

270.Kaikki vaa vittu öyhöttää, kun on pakko naida omia mielipiteitä. Pakko olla jotain yhtä mieltä, mitään muuta ei enää oo kuin se mielipide. Se on typerää, lapsellista ja edistymisen vastakohta. Ehkä vähän alennun samalle tasolle kirjottaessani näin räyhäkkäästi, mut olkoon. Sama asia pehmeemmin, ei kannata laittaa hevoslappuja silmille ja sormia korviin.


271.Ei nää kaikki provosoivimmatkaan ajatukset ole suoraan mitään riidankylvämistä mihinkään suuntaan. Osittain niiden tarkoitus on olla muistuttamassa itseäni siitä, mihin suuntaan ei kannata luisua ja kun ne on kirjottanu ylös, ne ovat tästä asiasta muistuttamassa myöhemmin.


272.En tiiä onko pahempi asia vetää tietosesti elämä vihkoon vai tiedostamatta.


273.Seuraan yleensä kokoajan, kuinka keskustelu etenee ja kuinka voin ohjata sitä kohti tavoteltua lopputulosta. Se lopputulos on se, että keskustelukumppani pitää musta. Näin toimii myös moni muu, jotka käyttävät esimerkiksi tällaisia ilmaisuja, kuin "kansan puolella" tai "rehellinen suomalainen." Tällä tavoin vedotaan arvossa pidettyihin arvoihin ja käytetään tietoisia taktiikoita suostutteluun.

274.Purukalustoni rapistuessa purevuuteni voisi kärsiä, kun menetän syömähampaani. Silti pyrin narskuttelemaan elämän leipää luottavaisin mielin.


275.Kannattaa ajatella omassa päässä näin: "olen rikas." Kun päässäsi toistat tätä, siitä voi alkaa tulla todellisuutta yllättävällä tavalla. Jarruttamassa tätä on tyypillisesti se, ettei henkilö koe ansainneensa hyvää. Mut kaikki alkaa ajatuksesta, kun haluat olla matkalla rikkautta kohti. Haluan kuitenkin vähän myös "kritisoida" manifestointia. En oikeastaan ole kiinnostunut, taikka edes halua tehä mitä vaan hommia saadakseni rahaa. Vaikka ne olisikin "manifestoitunut" mahdollisuuksiksi tielleni, en tee niitä silti. En vaikka mun "täytyisi." Jokatapauksessa, mieli on työkalumme. Kun tiedät pystyväsi johonkin, näät jo ittes siellä. Se tuntuu jo etukäteen asialta, joka kuuluu sulle ja kykenet täyttämään kenkäsi siellä. Eikä tämä liity millään tavalla Jeesukseen, joten ateistikin voi lukea mua.


276. Meistä monella on haavekuva ihannemaailmasta. Niistä myös innokkaasti paasataan internetissä, millainen se voisi olla, jopa millainen se tulee olemaan. Ajattelen tekeväni vaan oman osani, johon tällainen taide kuuluu hyvin keskeisesti. Itselläni ei ole mitään tarkkaan laadittua miellekarttaa pientä piirtoa myöten mistään haavemaailmasta. Osa jääköön improvisaation varaan.


277.Tää on mielenkiintoinen asetelma. Harrastelijana voit olla vahingossa oikeessa vaikka näissä filosofisissa kysymyksissä, kun taas ammattilaisena sul on vähän niinku ammatin tuoma velvollisuus olla pätevä. Pakko sanoo, että tykkään enemmän tästä omasta paikastani harrastelijana. Filosofiassa pitää olla mielestäni vähän vaaran tunnetta. Se vaara tulee siitä, että voit paljastaa jonkun suuren idean. Vahingossa.


278.Olemassaolomme on bisnestä, kaikki siitä.


279.En rajaa yhteen taiteenlajiin sitä mistä vaikutun. Enkä sitä mitä teen.


280."Mitä mieltä sä sitten oikeen oot?" Ei ne sitä ääneen sano, mut toiminta on tän tyyppistä: "Mitä tahansa mieltä, kuhan siitä maksetaan."


281.Koen, että mun pitää olla vähä herättelemässä tätä tyhjäntärkeää uppiniskaista kaavoihin kangistunutta filosofiskeneä. Oon aina halunnut olla filosofien keskuudessa kivi kengässä tai kärpänen katossa ja nyt olen sitä. Kirjoitin tämän hieman provosoivasti, mutta se kuuluu tähän herättelijän rooliin. Jos tällanen amatööriäijä voi tulla monen sadan aforismin kaa peliin sisään niin toivottavasti se herättelee jotain lukenutta kaveria tulemaan 1000:nen aforismin kaa sisään. Sillon olen onnistunut siinä mitä hainkin.


282.Taiteilija määritellään usein jo yhden teoksen perusteella. Taiteilija toivoisi aikaa, mut kaiklta ei uusia mahdollisuuksia heru. Monet ihmiset antaa vain yhden mahdollisuuden, koska heitä ei kiinnosta tarpeeksi se mitä sä teet. Jotkut haluaisi myös väkisin leipoa sankaritarinan tulokkaasta, kun kattava tuotanto on niille tyypeille vähän sellanen "no plääh" - asia, koska siinä ei heidän mielestään enää raha haise. Näistä syistä joutuu toteamaan, ettei kannata keskittyä niihin, jotka ei välittäny. Pitää keskittyy enemmän niihin, jotka välitti.

283.Juttuja tulee ja menee. Pitää antaa välillä vaan olla eikä miettiä liikaa, miltä muiden silmissä näytti. Sitä herkästi ajattelee, mitä muut ajattelee ja se ois melkein pakko saada tietää. Tuo on aika syvällä tuo "mitähän ne musta ajattelee"- kelailu. Se ei ilmene sillon, kun on oman leipälajinsa parissa, vaan pikemminkin sillon, kun on vähemmän tutussa sosiaalisessa tilanteessa. Sillon se putkahtaa esiin alitajunnasta.

284.On siistimpää heitellä viisauksia kuin elää täysin niiden mukaan. Kaiken tietäminen ei tarvitse olla muutenkaan tavoiteltava tila, tuskin on edes mahdollinenkaan. Mitä on tyhmyys ja mitä on viisaus ja miksi sillä on edes niin väliäkään? Pidän sitä laiskana ajatteluna, että pidetään jotain valmiiksi tyhmänä, vain koska hän on eri mieltä kanssasi. Todellisuudessa saatat vaan säikähtää sitä, että hän kyseenalaistaa jo oppimaasi todellisuutta, johon olet kiintynyt. Katselit ilmiötä miltä tahansa puolelta, aina voi ajautua tuohon loukkuun. Se on pahimpia tilanteita mihin voi ajaa ittensä, ettei oo varaa vaihtaa enää mielipidettään. Tuliko sittenkin taisteltua kusettajan joukoissa? Henkinen kärsimys tästä on niin iso, ettei tee mieli edes kuvitella.


285.Olet itse vastuussa tarpeistasi ja niiden ääneen ilmaisusta. Hijainen ääni sisällämme muistuttaa tarpeistamme. Elämässä luova luoviminen on vain omissa käsissäsi.

286.Me on jääty kiinni kuluttamiseen ja mieltymyksemme vaatii kohtuuttomia resursseja kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ne vaativat miellyttämistä ja tuomitsemisen pelko herää siinä vaiheessa, kun miellyttäminen ei onnistukaan. Tämä on iskostunut selkärankaamme. Ei niitä kiinnosta se, mitä oot kokenu. Niitä kiinnostaa pelkästään se, ettet kuse mitään heidän edessä.


287.Miten niin viidakon laki ei olisi olemassa? Tunnen sen läsnäolon päivittäin elämässäni. En usko henkisyyden kumoavan biologiaa. Mutten toisaalta biologian kumoavan henkisyyttäkään. Vaikken ookaan mikään konservatiivisen maskuliinienergian puolesta öyhöttäjä, fyysiseltä olemukseltani oikeestaan päinvastainen versio, niin silti huomaan, ettei todellista olemustaan vähättelevä, häpeävä ja kieltävä maskuliini kutsu feminiinienergiaa puoleensa. En halua poistaa tätä väitettä, vaikka heti sanottuani sen tuli esimerkkejä siitäkin, kun asia ei oo mennyt näin. Mutta haluan pitää tuon väittämän tässä sisällössä, koska olen nähnyt asian menevän myös näin.


288.Kyllä me varmasti ollaan eläimiä. Elämämme tarkoitus on lisääntyä ja kuolla. Ihmistasolla kykenemme älykkään tyhmällä ja tyhmän älykkäällä harhautuneella mielellämme halutessamme uskottelemaan itsellemme uskottavasti, ettei se olisi tarkoituksemme ja keksimään luovia tapoja elää toisin. Ja laskea viettiämme. Vastapainoksi on myös luovia tapoja nostaa sitä. Eläinkuntaan verrattuna siinä on oma lohdullinenkin puolensa, vaikka lopputulos olisi lohduton. Eläessään yksilö ei voi kuitenkaan mennä siihen "olen heikompaa ainesta"-tilaan, kuten ei eläimetkään. Voit tehdä parhaasi, jotta onnistut suvunjatkamisessa ja lopuksi katsotaan, kuinka kävi.


289.Anna heille anteeksi, heillä on rajallinen kapasiteetti antaa energiaa egollesi. Lopulta joudut händlää paljon yksinäisyyttä, joka hetkeä ei toisen huomio voi värittää. Lopulta omat saavutuksesi on vain omassa päässäsi ja joudut toteamaan olevasi yksin niiden saavutustesi kaa ilman, että kukaan muu niitä muistelee.


290.Olen käynyt läpi elämänkoulun ja sieltä olen saanut oppini. Kyllä luit oikein, olen ollut myös alkoholisti. Kun valitset dokaamisen, et valitse vain päihdettä, valitset kokonaisen elämäntyylin. Maailma avautuu sulle dokaajan silmin, koska fokuksesi on siinä. Saat yllättävän paljon suoraan nenäsi eteen tilaisuuksia dokata. Luot itsellesi lisää dokaamista, koska se on tärkein asia, mikä päässäsi pyörii. Ja ei, kaikki eivät ole kaltaisiasi.


291.Miks sun mielestä mulla pitäs olla joku asema sun silmissä, kun ethän sä edes tiiä, että mä oon olemassa?


292.En pidä ulkopuolisesta komentelusta artistia kohtaan. Esimerkiksi sellaisesta, että tullaan huutelemaan näin: urasi on ohi. Tietääköhän ne edes mitä ne haluaa? Toisessa hetkessä ne sano aivan muuta ja lopettamisen hetkelläkin varmaan tulee vielä lässyttää jotain.


293.Vaikka elämä tuntuukin ajottain siltä kuin uisi leukaa myöten hevosenpaskassa, koitan olla menettämättä toivoa. Helppoa se ei ole, mutta toivottomuuskaan ei tunnu hyvältä. On pakko valita toivo. Epätoivo lisää epätoivoo. Pessimismillä luo pessimismiä. Affirmoit sitä toistamalla sitä. Joku meidän kasvattajatahoista on kasvattanut meistä suuren osan keskittymään negatiivisuuteen. On tärkeä oppia kuuntelemaan sitä sisäistä ääntä, jotta tietää mitä todella toivoo elämäänsä.


294.Itsesääli on koukuttavaa. Siihen liittyy riittämättömyyden tunteessa kärvistelyä. Se on päänsisäinen kamppailu perustuen luulotietoihin, jossa on haastavaa nähdä kuplansa ulkopuolelle. Asiat tuntuu siinä kuplassa olevan juuri, niinkuin ne on. Kaikki ihmiset ei pelkää sitä, mitä sä pelkäät. Kaikki asiat ei oo vaikeita toiselle, mitkä ovat sulle, meillä on erilaisia haasteita. Henkisissä kamppailuissa on eroavaisuuksia, mut kaikki ne sijaitsee päänsisäisissä kuplissa. Siellä taustalla pauhaa tunnistamaton alitajuinen pyrkimys mahdollistaa oma kärvistely. Mieli taikoo aina uuden ongelman edellisen tilalle.


295.Kaikki tää mitä ostamme, mitä syömme, mitä puemme ja niin edelleen, on meille myytyä kamaa. Ne on meille itsestänselvyyksiä, joita emme lopulta pysty tai edes halua kyseenalaistaa.


296.En väitä, ettenkö tarvitsisi korkeakoulupapereita tähän hommaan, voisihan niistä olla hyötyä. Mutten itse jätä keskusteluja käymättä heidän kaa, joilla ei niitä ole. Sä voit toki jättää väliin, mutta tule ihmeessä kertomaan, mitä voitit sillä päätöksellä niin minäkin opin jotain susta. Sitä paitsi, kouluttamattomuuteni ei oo häirinny ketään isokenkästä, jolle olen esiintynyt. Syy on se, etten tee siitä ite ongelmaa ja sen lisäksi paikan päällä tiedän aina mitä teen.


297.En usko ihmisten olevan vain hengettömän heiveröisiä lihakasoja.


298.Oma perspektiivini on asenteellisuudella saastunu, enkä voi huomioida aivan kaikkea. Mun oma perspektiivini maailmaan on tietenkin sidoksissa huomioihin ja reaktioihin. Tästä johtuu myös hankaluus tehdä asenteellisesta sisällöstä yleispätevää. Kaikki ei ajattele, kuten minä ja se ei haittaa. Mäkin nään tän elämän kuitenkin eri linssien läpi kuin joku toinen. Se on ilman muuta kiihottavaa koittaa järkeistää asioita. On oikeestaan kova tarve ratkaista mielellä kaikki. Siinä kestää oma aikansa, kunnes tajuu, ettei siihen pystykään. Oon aina ollut mieltynyt tekemään teräviä havaintoja. Tietoa ihmisyydestä löytää itsestään, katsomalla sisäänpäin. Ymmärrämme vähän kerrallaan lisää itsestämme. Tämä on paras tulos, mihin omasta kuplasta käsin pystyn. Toisaalta myös uskon, että siksi tässäkin on muutamia juttuja, jotka vain mä pystyn kirjottaa.


299.Yleisö kannattaa jättää aina vähän nälkäiseksi, hungry for more.


300.Mitä se haittaa jos olen väärässä? Mitä se haittaa jos olet väärässä? Sen jälkeen katotaan, ollaanko siinä hetkessä tarpeeksi ymmärtäväisiä olemaan oikeassa ja jos ei, sitten jatketaan väärässä olemista. Kun joku nostaa ajatuksia esille, se on hyvä asia jos kyseenalaistat sitä. Löydät oman kulmasi asiasta ja voit parhaimmillaan valistaa tämän ajatuksen esille nostajaakin löydöksestäsi. On tärkee taito osata kunnioittaa toista, vaikka olittekin täysin eri mieltä jostain asiasta. Tottakai siitä tulee ikävä tunne, kun maailmankuva ei olekaan valmis. On rankkaa tajuta olleensa väärässä, mut päräyttävää tajuta "näinhän se olikin." Suoraan sanottuna, se olisi suoranainen ihme, että olisin kaikessa oikeassa mitä olen kirjoittanut, kun kirjoitan niin paljon.


301.Ai mun pitää hakee johonkin korkeakoululaitokseen ollakseni pätevä filosofi? Ja väität vain mun luulevan itestäni liikoja? Sitten tullaan pullistelemaan henkselit paukkuen jotain, että "sä et oo tarpeeksi viisas" Mitä vittua se edes tarkottaa? Ei viisaus oo mikään kisa. Sä oot ymmärtäny jotain tosi olennaista nyt aivan väärin. Tällaisilla rajottavilla näkemyksillä vähentää omia mahdollisuuksiaan. Yksi niistä on tämä näkemys, että koululaitoksen ulkopuolella oppii vähemmän merkityksellisiä asioita oppimisen näkökulmasta. Samaan aikaan on oltu oppimassa elämästä jotain muuta jossain muualla, minkä joku muu vietti koululaitoksessa. Ikäänkuin nämä muualla opitut kokemukset ei voisi tuoda oikeaa elämänoppia. Voimma kehittää vaihtoehtosia elämänpolkuja ja luovilla tavoin vaikuttaa siihen. Jospa kaikkien ei olekaan tarkotus valmistua siitä samasta korkeakoulutetun muotista? Tuossa tittelien maailmassa on houkuttava tunne kokea ylemmyyden tunnetta siitä, että on mukana arvokkaassa joukossa, käyttäytyy arvokkaan mallin mukaisesti ja on osana tärkeiden ihmisten ryhmää.


302.Uskon nälän olemassaoloon.


303.Onhan tuolla sitäkin porukkaa, jotka ei erota taidetta todellisuudesta. Roolihahmoja luullaan oikeiksi henkilöiksi. Se kaikki oli teatteria, se ei ollut totta. Sitä parempi näytelmä, mitä todentuntusempi se oli.


304.Kuten historiasta voidaan huomata, rääväsuiden naiivius on johtanut kulttuurin uudistumiseen. Siitä ei vanhat ja viisaat jäärät koskaan pidä, mut se on yleensä nuoren ihmisen sokea unelma se muutoksen liikkeelle paneva energia kerta toisensa jälkeen.


305.Kuha älyää olla mukavanoloinen niin lopussa kiitos seisoo. Riittää pitkälle jo senkin osaaminen.


306.On luontaista meille arvottaa kanssakulkijoitamme. Saan itsekin niitä ajatuksia päähän, jotka on mm. ulkonäkökeskeisiä. Pakko sanoo, etten pidä niistä ajatuksista.


307.Avoimuus on paras tapa avata muita ja avata itseään. Ihmismielen solmuja löytyy katsomalla sisäänpäin. Osa niistä löytyy suoraan sieltä ja omasta elämästäni. Elämänkokemusten myötä ihminen uskaltaa olla rehellisempi ja sanoo asioita ääneen, joita aiemmin ei ole kehdannut.

308.Minullekin on sanottu joskus, mee oikeisiin töihin. Jäin vääriin töihin. Onkohan auktoriteetissasi jotain vikana? Ikävä homma. Onko asiat todella kuitattavissa niin kevyellä olankohautuksella, että riittää, kun sanot punkkarille, "mee töihin?"


309.Arkiset tilanteet on yleensä haastavuudeltaan ihan jotain muuta kuin tällaista diippiä pohdiskelua, joka tulee alas istumisen tuloksena. Näistä pohdinnoista ei oikeastaan ole paljookaan apua niissä käytännön tilanteissa, joissa vaaditaan kompromissikykyä. Tositilanteessa keskinäisen kemian ja yhteisymmärryksen täytyy pelaa, jotta saamme halutun tavoitteen valmiiksi. Ajattelun määrä ja elämäntaito ei suoraan kohtaa, pitää osata muutakin kuin pohdiskella.


310.Oletko ihminen, joka tekee jotain mullistavaa, muttet ymmärrä omaa arvoasi?

311.Olen sanonut usein näin: "maksan taiteestani, joten päätän itse mitä siellä sanotaan". Sitten kun kuulen jonkun toisen sanovan samat sanat, mulle tulee hassu olo. Vaikka tekisin samaa kuin toinen, niin nimenomaan toisen tekemänä se voi triggeröidä mua. Tyhmää, miten omien maneerien kuuleminen jonkun toisen suusta voi triggeröidä. Tunnistatko omat tuntemuksesi tästä?

312.Kun sanot jotain hassusti, sulle vastataan hassusti. Sut on tunnistettu. Oon katsonut omaa kuvaa ja nauranut.


313.Henkisyys ei oo mitään salatiedettä. Tietoon ei pitäisi olla mitään etuoikeutta. Tavallaan ymmärrän gurujen tahdon pyytää kunnon korvaus opetuksistaan. Mut en voi välttyä ajatukselta, että se on osa ongelmaa. Koitan välttää kritisoimatta tätä pelkästään siksi, että on coolia haukkua hörhöjä, en mäkää mikää tavallinen ole koskaan ollutkaan. Pointti on lähinnä se, että teemmekö henkisyydestä mystisempää, kuin se oikeesti on. Sulkemalla henkisten teemojen käsittely joihinkin pienten piirien kokouksiin. Ja vielä ylihintaisten korvauksien varaisiksi. Ei se todellisuudessa ole niin irrallaan tästä muusta yhteiskunnasta, kuin me henkisyyttä harrastavat sen esitämme. Henkisyys on mulle lähinnä sitä, että ymmärtää todellisen voimansa ja omanarvontunteensa.


314.Jos mietit, oonko hyvien vai huonojen puolella, niin voin sanoo tässä olevan aika paljon juttuja, joita voi sanoo vaan jos on hyvien puolella.


315."Siellä se itikka vinkuu." Tälleen kun todetaan välittämättä sanomasta, niin tuo on mielestäni junttimaista ylimielisyyttä. Tähän sortuu kumpikin, koulutettu ja kouluttamaton. Sanoman arvoo koitetaan laskee alas vetoamalla henklökohtasuuksiin tai asemaan. Ikäänkuin siitä syystä sillä ei olisi mitään väliä. Et voi kuitenkaan viedä henkilöltä viisaita sanoja viemällä siltä aseman.


316.Huumori on kulttuurin rakennustyökalu. Sivistys ei vaadi huumorintajutonta pönötystä.


317.Kilpailutilnteessa mua alkoi kohtuuttomasti väsyttää hävinneen osapuolen taidon minimoiminen tappion jälkeen. Suorituksen taito unohtuu heti häviön hetkellä vain, koska tilanne velvoittaa siihen. Siihen kyllästyin urheilutaiteessa. Tällasta ongelmaa on hyvin harvoin muissa esiintymistilanteissa, jossa yleisö asennoituu viihdytettävään rooliin ja riittää, kun viihdyttäjä näyttää kyntensä. Tuollanen asetelma on huomattavasti suotuisampi esiintyjän näkökulmasta. Mun täytyi luopua kipailemisesta luodakseni sekä käsitelläkseni taidetta laajemmin, mitä kilpaillullisessa laatikossa edes voikaan.


318.Taiteen sanoma välittyy tehokkaimmin vastaanottajalle, kun siihen laittaa tunteita peliin. Ne, joille tunteen palosi on liikaa, etääntyy. Ne, jotka ihastuu siitä, lähestyy. Tällä kertaa en halunnu siivota tunnekuohussa kirjotettuja juttuja pois.

319.Intohimolleen omistautuneet henkilöt ja "ihan sama"- henkilöt ovat välillä törmäykurssilla. Toisen palava paatos omasta intohimostaan voi näyttää "ihan sama"-henkilöstä naurettavalta ja toisinpäin. Se tuskin kuitenkaan tulee tyhjästä se tarve edustaa jompaakumpaa leiriä, joten periaattessa täytyy antaa heille lupa edustaa itseään niinku parhaaksi kokevat.


320. Jos kuulet samasta suusta samasta aiheesta usein tarinaa, sitä henkilöä todennäkösesti vaivaa se tai hän on pakkomielteinen siitä.


321.Toisen painajainen on toisen unelma. Meillä on erilaisiakin sisäisiä tarpeita. Ja meidän pitäisi pyrkiä ymmärtää ensinnäkin, että niitä on sekä ylipäänsä ymmärtää niitä kohdatessamme, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin.

322.Meillä on yksilöinä rajallinen kyky tuoda mitään uutta ja jännittävää. Vain illuusio siitä, että mulla olisi enemmän annettavaa, ajo meidät yhteen ja se ajaa monia muitakin yhteen.


323.Mietin usein, olisinpa nyt vasta nuori. Toisaalta se nuoruus piti elää sillon, kun elin sen. Sillon piti nimenomaan siinä ikävaihees tehdä ne jutut niin, että muutkin huomasi. Nyt olen tässä ajassa tässä ikävaihees. Voisi ajatella, että ihan syystä. On tunnustettava, että vanheneminen haittaa elämänhalua ja motivaatiota, kun sitä alkaa kelaa noin. Niitäkin hetkiä on. Kaikki haluaa susta palasen, kun olet nuori ja elinvoimanen. Ei paljoo lohduta se tieto, että ne käyttäytyy niin, koska olet nuori. Kohta olet vanha ja raihnanen ja kohta olen vanha ja raihnanen. Pakko tosin lisätä se, että vanhentumisesta yleisesti puhutaan melko apaattisesti ja se alotetaan jo aikasin. Tässäkin asiassa mielellä on iso vaikutus. Pyritään muistaa kuitenkin tämä: jokaista päivää tulisi pitää arvossaan.


324.Ihmiset keskittyy siihen piirteeseen sussa, mtä itse korostat.


325.Oon vain yhdenlainen mies yhdenlaisilla maneereilla eli tarjontani on hyvin rajallista. Nyt varmaan sanot "ok", mut mietipä uudestaan onko se oikeesti ok, parempi olla realisti. Vaikka toisaalta, vitustako sitä tietää, mikä aina lopulta on oikee ratkasu. Jonkun verran on pakko vaan sohii ja vielä vaihtelevan fiiliksen mukaisestikin, kun elämän oppikirjaakaan ei ole saatavilla. On pakko mokailla jonkin verran voidaakseen korjata virheellisyytensä, eikä jokaiseen vastoinkäymiseen voi mitenkään etukäteen valmistautua. Se on aika diippi juttu, että toiset tekee hommat tosi hyvin automaattisesti tietämättään sitä ja toiset päin persettä. Ilmeisesti toisten alkuasetukset on vaan paremmat. Tietenkin kiinnitän huomiota niihin taitoihin, mitkä mulla itelläni kusee.


326.Sun pitää todistaa aisteillasi mystiikkaa, ennen kun voit ymmärtää mystiikkaa olevan olemassa. Se, miten monipuoliseen käyttöön ihminen on pystynyt valjastaa energiaa, on mielestäni mystiikkaa. Lopultahan näistä ennen mystisistä asioista tulee meille arkisia asioita, mut ennen sitä ne on ollu mystiikkaa. Mystiikan rajat venyy hetki hetkeltä ja yksilö kerrallaan. Kiusallisuuden tunne tulee tietosuuskentän ulkopuolisesta informaatiosta, ennen kuin se tieto voi meille normalisoitua.


327.Kun esitämme mielipiteen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, meillä on tarve esittää se ja sen takana on oltava vahva ajatus sekä tunne siitä, että tämä mielipide on oikein.


328.Kapinointi on aina ajatuksen tasolla omassa päässä hauskempaa ja merkityksellisempää, kuin käytännössä. Kuka voi taata sitä, että järjestelmän kaatumisesta seuraisi automaattisesti jotain hyvää?


329.Meillä on pakko olla käsitteitä. Meillä on pakko merkityksiä asioille. On vaikea nähdä tilannetta, että vuorovaikutus toimisi niinkuin se toimii, jos meillä ei olisi niitä. Vuorovaikutuksemme elinehto on se, että meillä on yhteinen kieli, yhteiset nimet ja merkitykset asioille. Voisi ajatella näinkin, että keksintö tehdään merkitystä varten. Saamme idean asiasta, jonka päällä voisi istuu ja lopputulos palvelee tätä. Tuoli. Voisimmeko koskaan oppia vapautumaan merkitysten kahleista, ettei tuoli olisikaan enää tuoli? Olisiko siitä edes mitään hyötyä?


330.Kun on jäänyt kiinni härskin sisällön tuottamiseen, yleisö vaatii kokoajan härskimpää. Tai niin ainakin taiteilija uskoo. Jossain vaiheessa tässä pelissä polttaa näppinsä, rajat tulee lopulta vastaan. Tämä kierre on vaarallinen. Kaikkea ei kannata tehdä vain huomion vuoksi.


331.Näytämme esimerkkiä touhuillamme toisillemme. Siitä toinen henkilö tajuaa "aa noinkin voi olla, noinkin voi tehdä." Ja hän seuraa esimerkkiä, kun se jää mieleen vaikuttavana näkynä. Vastakohtainen ja yhtä lailla todellinen reaktio on se, että "tuollaiseksi en halua tulla", välillä se menee niinkin. Joitakin on pakko vähä potkia eteenpäin ja kertoo miten he voisivat tehdä, heille ei muuten tulisi se edes mieleenkään. Oikeestaan mitä tahansa ikinä teemmekään, se on aina pyrkimystä vaikuttaa toisiimme. Ja vaikka asiaa koittas ratkasta niin, ettei tee mitään, niin sekin on toisiin vaikuttamista. Ja sen lisäksi vielä on sekin, että toisella voi olla virheellinen mielikuva päässään toisesta ihmisenä, niin sen fiktiivisen mielikuvankin voimalla voi tehdä jotain, kun on niin sanotusti tästä toisesta henkilöstä vaikuttunut.


332.Ensimmäistä kertaa puen sanoiksi näin laajalla skaalalla asioita, mitä on tullut eteen. Ne on jääny jonnekin mielen sopukoihin odottamaan sitä hetkeä, että vyyhti purkautuisi. Taiteen taika on vähäsen siinä, että haudotaan pitkään päässä ja läväytetään päin pläsiä. Sitten katsotaan mitä seurasi.


333.Viisaus on viisasta ovelampi. Se osaa kätkeytyä paikkoihin ja tahoihin, joita emme ole mieltäneet viisaiksi. Ajatellessamme viisautta, mieliimme piirtyy yleensä parrakas mieshenkilö höpöttämässä jotain eeppistä. Viisaus voi ottaa itselleen päinvastasen ulkomuodon, kuin viisaan näköistä ihmistä ajatellessamme kuvittelemme. Se on luomakunnan upeus. Viisaus kätkeytyy meihin tavoin, jotka unohamme herkästi tai emme edes miellä viisaudeksi. Viisaus voi näyttäytyä myös toiminnan tasolla yhteisöä palvelevana toimintana, jolloin keskiössä ei oo mikään eeppinen selittäminen.


334.Kaikkia pitäs auttaa, mut voiko? Mikä painoarvo epäluottamuksella on? Ylittääkö sympatia kaiken? Miten vahva itse olen ja miten vahva voin olla auttamistehtävään? Kenen näistä ohikävelijöistä kuuluu ottaa vastuu, kenen ei kuulu olla välinpitämätön? Miksi pitää hävetä silmät päästä, jos on huono-osaisen seurassa? Tai miksi se olisi alentumista samalle tasolle? Saan toki tuntea hyvää oloa siitä, että autan muutamaa ihmistä, oli he huono-osaisia tai ei. Faktahan on se, ettei voimavarani riitä kaikkia auttamaan, ehkä se ei ole velvoitekaan. Tuntuu kuitenkin pahalta katsoa kärsimystä, kunpa sitä ei olisi. Parhaimpii ihmisiä keskuudessamme eivät ole valtaapitävät, vaan ne ihmiset, jotka auttaa hylkiöiksi katsottuja kulkijoita. Heilä on suuri sydän ja heille sanotaan tämä liian harvoin. Heidän vahvuudestaan tulisi kaikkien ottaa mallia. Se vahvuus ei ole hauiksissa. Se vahvuus on sydämessä.


335.On olemassa kettuja, jotka ei pääse käymään koskaan kolossa.Voiko ikävöidä sitä mitä ei oo tavannu?


336.Aaltoilemme kehityksessä eteen ja taaksepäin, vähän molempia yhtä aikaa. Näin elämä virtaa.


337.Joissain aforismeissa ajatukseni ja esitystapani on hieman lattea tai ankeahko. Se on kuitenkin vain tyyli selittää. Lukemattomat selittämättömät asiat selviää ilman selittämistäkin. Tai tyyliä.


338.Viihdyttäjän rooli on antaa hyviä hetkiä ja se on se kaikista tärkein asia. Vaikka ne unohtaisi sut jo seuravana päivänä.


339.Kannattaa miettii, tarviitko sä yhtään mihinkään jotain asenneongelmaista tyyppiä, joka istuu sun juttujes päällä. Se antaa sulle siimaa aina vähäsen ja sen verran, että pysysit edelleen uskollisena hänelle. Mut lopulta hän haluaa olla kontrollissa siitä, mitä sä teet. Ja ei, hänen muuttumistaan suopeammaksi ei kannata odottaa. Ylikontrollointiin taipuvainen luonne tekee aina parhaansa, jotta sulle syntyisi se tunne, että tarvitset häntä.


340.Mikä on minä ja mistä todella tulee minän tunne? Tunnen olevani minä kehossani. Havaitsin ja tunsin sen jo lapsena. Minä ajattelee. Minä liikkuu. Minä toimii.


341.Joillakin ihmisillä on suojamekanismina nauraa toisen jutuille, koska ne kuulostaa liian överiltä ollakseen totta. He voivat silti tietää jossain syvällä sisimmässään, että tuo saattoi olla totta, jopa säikähtää sitä. Ja siksi nauravat. Samaan aikaan nuo liian diipit jutut tuntuu kiusalliselta kuulla tyyliin, "ääh, lopeta tuosta puhuminen."


342.Se on suosittu itsepetos ajassamme koittaa purkaa pahaa oloa toisiin ja luulla sen helpottavan omaa vointia.

343.Mitä kovempi karisma sitä kiehtovampaa seurattavaa. Se, kuinka olla karismaattinen, ilmenee eri tavoin. Se liittyy lähes poikkeuksetta itsevarmuuteen tämä yleisesti arvostettu karisman ilmenemistapa.


344.Mieli voi luvan kaa haluta lisää, kun se tietää, että voi saada lisää. Mieli jää kiinni itsensä toistuvaan tyydyttämiseensä, eikä tahtoisi luopua himostaan eikä himon kohteestaan. Mieli voi paeta vaikeita tunteita viihdykkeisiin. Kiitollisuus jo saaduista asioista on sinäänsä hyvä ajatus, sillä pyritään rauhottaa mieltä, mutta se ei poista eikä tilkitse himoa. Himo nousee puutteen tilasta. Jos enempää ei oo tarjolla, mieli joutuu pakkotilanteen sanelemana hyväksyy muuttuneen tilanteen ja olemaan ilman. Ja parhaimmillaan jopa tottuu siihen.


345.Kärsimys on kova opettaja. Harha-askelia on pakko ottaa oppiläksyn vuoksi. Nämä harhautumiset jäävät muistoihin muistuttaa tulevaisuutta varten. Elämässä on älyttömän vaikea tehdä pelkkiä oikeita ratkasuja, se ei oo helppoo. Onkohan kärsimys niin sanotusti pakollinen paha juuri siksi? Ilman virheitä olisi jäänyt rutkasti asioita oppimatta. Ja sillä hetkellä ne on ollut juuri näitä ikävältä tuntuneita tilanteita.


346. Itsekin olen ollut joitakin vuosia jumissa menneisyyden asetelmassa. Jäänyt kaipaamaan jotain menettämääni. Se on aikaan sidonnainen menetyksen tunne. Ja siihen tilaan voi joutua milloin tahansa uudestaan. Tässä on vähä oma balanssinsa, ei tule olla liian välinpitämätön eikä liian takertuva. Jokatapauksessa laitamme paljon tunteita peliin tähän elämänkokemukseemme, joten se potkasee yhtä kovaa takasin, kuin olemme laittaneet tunne-energiaa eteenpäin.


347.Älä koskaan tartu ekaan heitettyyn köyteen, jonka saat kaivoon. Sen köyden nimi on eskapismi. Addiktion riski astuu tässä kohtaa kuvioihin. Henkisen pahoinvoinnin lievittäminen ja lohdun hakeminen eskapistisin keinoin on riskialtis tie. Eskapismilla ei saa kestävää helpotusta. Osittain siitä syystä, että sillä pyritään pakenee vain hetkeä. Se on lopulta myös ainoa hetki, jota voi paeta, seuraavaa hetkeä ei. Epäterveet jutut vetää puoleensa, koska niissä on kielletyn hedelmän ja nopean helpotuksen maku. Kun ei paremmasta tiedä, haitoista huolimatta tahtoo lisää tai muuten vaan aina uudelleen päätyy niihin. Eskapistiselle käytökselle löytyy aina tekosyyt. Välillä jopa hellyyttävältä kuulostavat perustelut, mikäli niitä täytyy ulkopuolisille selitellä näitä ratkasuja.

348.Elämä on kasvamista ja kehittymistä. Ois kiva olla valmis. Täytyy silti tyytyä olemaan tyytyväinen omista kehitysaskeleista ja ottaa se vomavaraksi.


349.Toisen huomauttaaessa vioistasi muista tämä. Kaikissa on niitä. Näin olet tilanteen yläpuolella.


350.Saatamme suhtautua toistemme äänensävyihin tai ilmeisiin aika reaktiivisesti ja ne voivat samaan aikaan merkitä niiden tekijälle eri asiaa, kuin ne huomanneelle osapuolelle. Tulkitsemme toisiamme puutteellisesti, jos emme nää käytöksen syytä käytöksen takaa. Varmasti kopioimme toisiltammekin miten reagoida asioihin, näin varmasti on päässyt käymään esimerkiksi noiden hymiöiden kaa. Tiedän kyllä senkin tosiasian, että tulkitsemme eri tavalla sanoja ja pelkkä sanakin voi olla traumaattinen, joka aiheuttaa reaktion. Se mikä sua ärsyttää, ei ärsytä välttämättä sitä toista, se ärsytys on siis sun päässä. Vähän kerrallaan täytyy kouluttaa omaa mieltään tottumaan näihin. Kovimmat ihmiskohtaamisten ammattilaiset ovat treenanneet mielensä siihen pisteeseen, etteivät ärsyynny niin herkästi mistään toisen eleestä taikka ilmeestä.

351.Jos sanon nähneeni vaivaa tämän kokoelman eteen, saan ehkä pari lukijaa lisää. Niinku kirjailija, joka sanoo samoin markkinoidessaan teostaan.


352.Mun jutut jättää mielikuvitukselle tilaa. Niitä voi jatkaa haluamaansa suuntaan keksimällä omia esimerkkejä.


353.Olemme aikamme kuva. Kyse on aina sopeutumisesta siihen, se on todellisuutemme. Nämä tällä hetkellä elävät samannäköiset kaverit olisi eri aikana aivan erilaisia.


354.On varmasti kovaa hommaa pyrkiä miellyttää kaikkia yhtä aikaa. Se on niin kovaa hommaa, että sen on pakko olla taito. Mut missä menee tyrkkymäisyyden raja? Millon se tulkitaan epätoivoksi ja mistä määrästä kellekin tulee luotaantyöntävä efekti? Kerjäävä viba ajaa monia pois. Tuollaisen käytöksen sietokyky vaihtelee, mut älä sekoita reippautta ja tyrkkyyttä toisiinsa. Jos sanon, etten pyri miellyttää ketään, saatan tosiasiassa pyrkiä miellyttää kaikkia. Jos sanon pyrin miellyttää kaikkia, tosiasiassa en miellytä ketään.


355.Toisen itsevarmuus hämmentää, jos löydät vikoja. Olet voinut peitellä juuri niitä samoja piirteitä itessäsi, mitä toisessa näät.


356.Jotkut elää kuin kuolemaa ei olisi. Jotkut taas miettii sitä jatkuvasti. Molemmat polut siihen lopulta johtaa. Jos on pakko, valitsisin ensimmäisen ajattelumallin siinä piilevistä haitoista huolimatta. Siitäkin huolimatta, että se on samalla se tyhmemmän ihmisen vaihtoehto. Mut hei, kai elämästä saa nauttia. Kun menee liian diippeihin, sitä saattaa alkaa luulemaan, että nyt on tarkotus lähinnä möllöttää. Ei tarvii ruveta möllöttää.


357.Riippuvainen mieli on valmis viemään uhrinsa tuhoon. Loppuun asti. Riippuvaisen sisällä on 2 erilaista tahtoa, järjen ääni ja himon ääni. Ne rellestää päässä ja taistelee vallasta.


358.En puhu enää mun vihaajista, koska mul ei oo niitä.


359.On vaikee maksaa kännykkälaskuu, kun vituttaa. Parempi silti keskittyy siihen, ettei näppäilyvirheen myötä vituttas yhtään enempää.

360.Kun myötäilee toista, niin tietää varmuudella mistä se pitää. Tai ainakin kuvittelee niin.


361.Mullakin on päiviä, kun en jaksa ottaa vastaan mitään paskaa, vaikka ehkä pitäisi. Pitkään on ollut sellainen tunne, päivittäin. Tunnistatko päänsisäisen kamppailun, jota ei ole olemassa sen ulkopuolella, mut se tuntuu todelliselta?


362.Mulla on äärimmäisen harvoin tarvetta hylätä ketään, vaikkei asiat oiskaan menny, kuten toivoin. Pyrin kunnioittaa erilaisia päätöksiä.


363.Jotta antaisit huomiosi, sua pyritään vakuuttamaan. Huomiosi on valuuttaa. Huomioton harraste on tässä maailmassa heille hyödytön. Tietyllä tapaa vois ajatella, että on palvelus sekin, että joku tulee haukkumaan vaikka jonkun toisen tyypin tekeleitä. Sillloin haukkuja jättää hänelle jotain. Pahin tilanne on se, ettei kukaan anna mitään, ei kehuja, ei haukkuja, ei minkäänlaista palautetta, jolloin niihin ei oo yhtään mitään kosketuspintaa. Et tiedä näkikö ne sua tai kuuliko ne sua, ne ei ilmoita itestään yhtään mitään. Tästä herää mieleeni se, että suomalaisen keskustelun ongelma on aina tietyllä tapaa ollut se, että on kiusallista puhua joistain henkilökohtasen tason asioista, kuten toisen luova työkin sellainen on.


364.Kulttuuri-ilmiöiden suhteen meillä on aina ensihuuma. Kaikki puhuu siitä, kaikilla on joku mielipide. Myöhemmin se tasaantuu ja jää osaksi meitä.


365.Egon ruokkiminen on tuskallista puuhaa, kun mikään ei meinaa olla tarpeeksi. Metsästämme egolle lisää palkintoja. Toisaalta, mikä sitten riittää tyytynellekään? Tuliko tyydyttyä sittenkin liian aikasin ja liian vähään?


366.Kun julkaistaan pelkkä lyriikka ilman taustanauhaa, ollaan oikeesti alasti. Kukaan ei voi piiloutuu edes taustanauhan taakse. Nää raapusteluthan on tosiasiassa sitä samaa kamaa, mitä laittasin biiseihin. Nyt en vaan riimittele.


367.Olemme kaikki Jumalan rakkaita lapsia. Näin sanoisi kirkonmies. Itse voisin sanoa näin, että kaikkien meidän ihmisarvo on tärkeä ja valitsemme elämämme yhteistyökumppanit taittamaan tätä matkaa kanssamme. Kaipaamme myös tänkaltaisia lohdullisia uskomuksia, lohdullisuuden saaminen on armollista ja helpottavaa tämän ihmiskokemuksen kannalta.

368. Elämä on avoin pelikenttä. Jos et nää sitä, tottelet jonkun muun pelisääntöjä, et omiasi. Jos sulla ei oo omaa filosofiaa käytössä, sulla on jonkun muun filosofia käytössä. Jokatapauksessa johonkin filosofiaan toimintasi pohjautuu.


369.Itsensä brändääminen on henkisesti raskasta etenkin, kun omat vaatimukset on kovat ja tähtäin korkealla. Se menee monesti itsensä ruoskimisen puolelle.


370.Toinen toivoo, että se osaa homma, mut ei se osaa hommaa. Se ei osaa hommaa, koska se ei osaa hommaa tai se uskoo, ettei se osaa hommaa.


371.Meille on koko ikä toitotettu, että kaikki ei voi voittaa. Sitten hampaat irvessä kilpailemme paikasta auringon alla. Monella on meininki vähän pilalla sen myötä. Olen alkanut vähän kyseenalaistamaan sitä, ettei kaikilla olisi mahollisuus voittaa. Onko joillakin muka jokin etuoikeus saada hyvää? Löydän itsestäni skeptikon, kun näitä totuuksia meille julistetaan.

372.Ihmiset aina intoutuu vähän esittelee omaa tietouttaan. Esimerkiksi musiikista jauhaessa verrokit löytyy omista mieltymyksistä. Tää on lähinnä keskustelun hengissäpitämistä. Kaikki tieto on olemassa, mut kaikki ei kaiva sitä esille, joten vanhentuneen tiedon läsnäolo keskusteluissa on väistämätöntä.

373.Herkkyys on hyvin vahvasti uutta luova voima. Herkkyys aistia on parhaimmillaan vahvuus.

374.Manipuloija ei voi tietenkään olla varma, saavuttaako haluamansa lopputuloksen. Hän pelaa kauhuefektillä. Hän haluaa pitää uhrinsa valheellinen toivon tilassa, löysässä hirressä.  Jotain on jo pielessä, jos hommassa on uhan tunne läsnä. Manipuloijalle onnistuneen kontrolloinnin palkinto on helpotuksen tunne. Manipuloijan voima on uhrin voimattomuudessa. Uhrin pitää uskoa enemmän häntä kuin itseään, jotta uhri loisi sitä mitä manipuloija tahtoo.


375.Kun muut ennustaa päivän sään, mä päivän saan.


376.Se on aika lyhyt hetki, kun kappale on ajankohtainen. Jutut vanhenee nykyään jo about viikossa. Siitä nopeasti tulee aikansa tuote ja sellainen sen kai pitää ollakin. Biisit muistuttaa elämänvaiheesta, vaikka ne ois eri aikana tehty verrattuna siihen hetkeen, mitä eletään. Taide jää elämään omaa elämää. Kirja, jonka faktat ovat auttamatta vanhentuneita, voi silti olla klassikkona pidetty.

377.Artisti kuumottelee luovuuden loppumista ja kaiken päättymistä. Tätä värittää artistin toiminta, josta välittyy hätä keksiä jotain. Taiteellinen pakottaminenkin on toisinaan toimiva ratkaisu ja kyllä välillä saa pakottaakin. Tästä voi nousta jotain hienoo. Artistin täytyy jatkaa tylsän elämänsä värittämistä, itseään varten ja sua varten. On ylitsepääsemätön tosiasia, että jotkut asiat voi oppia ja tajuta vasta julkaisemisen jälkeen. Siksi ei kannata pidätellä sitäkään julkaisun hetkeä loputtomasti.


378.Perhesuhteissa näkee tätä, että on pakko ajatella, kuten toinen sanoo. Siinä on omat vaikeat kiemuransa, kun käytetään lähisuhteessa valta-asemaa. Voihan se sanoja olla oikeassakin, silti toisella voi maistua karvas kalkki suussa tästä pakkotilanteesta.


379.Kun en tarjoo mitään konkreettisia ratkasuja, tästä jää helposti vähän sellanen höpötysviba. Sitä se varmasti onkin. Tottakai ois hauskempaa kuunnella henkistä gurua, joka kertoo ytimekkäästi, miten asiat on eikä kysele. Ongelma on vaan se, että se guru puhuu paskaa.


380.Saat lisää sitä, mihin uskot. Kuten puutteen mielentilassa, puute on keskiössä. Jotain aina puuttuu.


381.Emme me välttämättä ole ideologisesti kaikissa asioissa niin kaukana toisistamme kuin luulemme. Tahdomme turvaa ja oikeudenmukaisuutta. Kiistellessämme tämä näkökulma vähän tuppaa unohtumaan, kun keskitytään kiistelee. Keinothan ne riitelee tietysti.


382.Sul on se ilme, kun näät musta jotain, mitä en ite nää. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä se on? Vain näin olen kehityksen tiellä. Mikäli syyttäisin aistijaa, en olisi sillä tiellä. Huomaan jotain mitä sä et huomaa, niin et heti ymmärrä mua. Huomaat jotain mitä mä en huomaa, niin en heti ymmärrä sua.

383.Mullakin on vietti ihmisten lukemiseen. Silloin tekee mielellään paljon ennakkopäätelmiä pelkästään katsomalla toista. Tottakai haluisin kyetä telepatiaan. Voima vaatii vastuun, kaikki eivät ole ansainneet voimaa.


384.Voisihan se olla upeaa, kun mieli olisi sellaisessa rauhan tilassa, ettei enää reagoisi mihinkään houkutuksiin ja olisi silti tyytyväinen. Välillä sellaista kaipaa. Vaikken ole koskaan kokenu. Tuntuu vaaralliselta päästää mieli kontrolloimattomaan tilaan. Siitä syystä uskon, että rauhan tilankin ylläpitäminen vaatii kontrollia. En oo kokenu myöskään kontrolloimatonta rauhaa, siksi tämä on käsitykseni. Suoraan jonkun toisen seesteinen tila ei siirry vaikkapa muhun pelkän esimerkin voimalla, se pitää itse luoda. Lisättäköön vielä, että nykyään, kun mieli lipsuu egon palvelemisen puolelle, tulee hyvin usein surkea fiilis. Tähän tyyliin: "taasko piti mennä tänne."


385.Moni arvostaa radikaaleja liikkeitä. Uusi ala! Uusi maa! Kaikki entinen taakse jää, tervetuloa uusi elämä! Ja niin edelleen. Me voitas ottaa arvostettavien asenteiden joukkoon vähä rauhalisempaakin lähestymistapaa. Pienetkin muutokset kerralla riittää. Näin ei ahmase koko kakkua kerralla, jota ei kykene syömään yhellä haukkasulla. Eikä valitse taakkaa.


386.Jos tahtoisin, ettei päähäni putkahtele enää uusia aforismeja, käytännössä mun pitäisi lakata ajattelemasta. Mutta johonkin on pakko rajata teos.


387.Toivottavasti oon kiitollinen vanhana elämästäni. Siinä vaihees, kun kaikki muut kävelee mua paremmin.


388.Haaste on toistamisessa. Se vaatii kestävyyttä toistaa asiaa laadukkaasti. Toinen toistamiseen liittyvä haaste on huomata toisen toistava kaava ja väsyä siihen. Mutta kuinka usein voi olla uutta annettavaa itsestä?


389.Internettrolli ei ole tilanteen yläpuolella, vaikka se päässäsi siltä tuntuukin, se kai lienee yksi syy tuolle käytökselle. Oot trolli, siinä se. Sillä voi toki mennä jos haluaa. Mut ne, jotka siitä kunnioitusta antaa, on todennäköisesti trolleja itekin. Niidenkö huomio sua todella kannustaa jatkaa sillä uralla? Luultavasti mielessäsi oli joku vähä merkittävämpi taho, jonka huomioo kaipasit, kun siihen aloit.


390.Tuntuu kiihottavalta väijyä muitten sanomisia, millon ne puhuu ittensä pussiin. Tai milloin paljastuu ristiriitaisuuksia niiden puheista. Se on kovin tilannekohtasta, mutta omalla kohdalla ne ristiriitaisuudet on johtunut joko keskenkasvuisuudesta tai esittämisestä. Ja molemmista voi poisoppia joka hetki.


391.Olemme vaikutteidemme manipuloimia plagiaatteja, jonka alkulähde katoaa hämärään. Alamme toteuttamaan itseämme ja se rakentuu näistä vaikutteiden luomista aineksista. Sanamme, joita toistamme, ovat jonkun toisen sanoja tai valmiita sanontoja.


392.Älä jää vatkaa toisen menneisyyttä turhaan. Se on ollutta ja mennyttä. Se voi tottakai kertoo jotain henkilöstä, mut se ei kerro koko tarinaa, sillä se ei sisällä tätä nykyhetkeä.


393.Ootko miettiny, että entä jos joku onkin helkkarin mukava tyyppi sen vuoksi, koska hän on helkkaristi nähny kaikkee? Ei oo pakko olla kusipää, kun on nähny jo elämää jonkun matkaa.

394.Työyhteisössä sama kaveri heittää aina huonoo läppää. Toivot salaa, että se loppus, mut se ei lopu. Joudut kestää sitä tilanteen pakosta irvistellen, kun paikkakunnallasi ei ole muita töitä.


395.Kannamme ikivanhoja uskomuksia mukanamme edelleen, jotka vaikuttaa valintoihimme. Ne ovat olleet vaan jonkun tyypin läppiä. Esimerkkinä mainittakoon nämä: keltanen jaffa auttaa mahataudissa ja eräs virvoitusjuoma surkastuttaa kiveksiäsi.


396.Mulle paras inspiraatio on ollut ajattelijat, jotka saa mut reagoimaan näin: "hitto miten älykäs kaveri, oisinpa ite keksiny ton jutun." Kateus kannattaa kanavoida oman luovuuden voimavaraksi.


397.Taiteellisen prosessin tuloksena syntyy myös niin sanottuja "roska-ajatuksia." Niitä taiteilija ei oikein voi esittää sellasesta edustuksellista minä-perspektiivistä, joten jos ne haluaa välittää lukijalle/kuulijalle, on valittava joku toinen perspektiivi.


398.Kieltäminen on niin suuri mielenvoima, että sillä saa olemassaolevatkin asiat tuntumaan epätodellisilta ja näin sulkea ne kokonaan pois mielestä.


399.Myötätunnon ajatus ei käy kaupaksi, mikäli edelleen jatkamme vaitonaisesti yhä kovemman suorituskyvyn jumaloimista kaiken yli.


400.On vaikea sanoo mitä haluu, jos ei tiedä mitä haluu. Jos on vielä "katellaan"- tilassa, niitä haluja ollaan vasta kartoittamassa. Sitten joku ulkopuolelta tuo ne vaadittavat kokemukset tälle henkilölle. Sitten hän tietää mitä hän haluu tai mitä hän ei haluu.


401.Nykyään valaistuneet eivät ole enää ainoita, jotka ovat valaistuneita.


402.En jaksa miettii liikaa mitään horoskooppeja. Esimerkiksi, että millaisia olemme, keiden kanssa tulemme toimeen ja keiden kanssa emme. En nää järkeväksi kahlita itseään mihinkään tähtimerkkeihin, nään tuon oikeastaan aika puuduttavana ilmiönä.


403.Henkisen heräämisen ongelmakohtiin kuuluu se, että porukka uskoo tulleensa niin tietoisiksi, että homma menee vähän vauhtisokeeksi jo. Horoskoopit, näkymättömät voimat ja kaikki sen kaltaiset asiat kiehtoo niin paljon, että niistä tulee uusia yhden totuuden julistuksia, joita "tyhmät alemman tietoisuuden ihmiset eivät nää."


404.Monet sanoo tietävänsä, mihin tulee uskoo ja mihin ei. Se ei takaa sitä, että vääristä uskomuksista voi seurata kova opetus. Eipä sitä oikein voi ennalta tietää. Täällä liikkuu vääriä profeettoja. Kaikki niistä profeetoista ei saarnaa pahuuttaan, vaan hekin ovat vaan uskoneet saarnaamaansa asiaan. Johonkin tietoon on luotettava ja toivoo jälkeenpäin, että teki hyvän valinnan. Aina voi käydä niin, että uskoikin väärään tahoon, mut uskomatta oleminenkin voi olla virhe. Sitä ei voi valmiiksi tietää. Minkäs sille voi, jos uskoo väärään tahoon, se on täysin inhimillistä. Jotain piti valita. Kun ei tiedä paremmasta. Impulsiivisia päätöksiä joutuu elämässä tekemään. Joten mitä se tarkoittaa, kun sanotaan "teit virheen?" Ihminen kokeilee ja erehtyy.

405.Ihmisiin vetoaa status, jolloin hänen puheensa otetaan vakavemmin. Hän voi kertoa sen itse tai joku ulkopuolelta kertoa hänen statuksensa. Sun pitää uskoo siihen, muuten sitä ei ole olemassa sitä statusta. Ilman uskoasi. Sinä annat sen statuksen hänelle. Henkilön status on vain uskottelun varassa. Eli hiuskarvan. Aina pitäisi olla tärkeempää mitä se kaveri puhuu, kuin mitkä natsat sillä on kauluksissa. Monille ratkaiseva uskottavuustekijä on se, että hänellä on "riittävästi" ikää.


406.Olen romantikko. Kieltämättä vähän kämänen romantikko näin materialistiseen maailmaan, mut tunne-elämältäni olen kyllä romanttinen.


407.Menneisyydessä tapahtunut pahuus on varmasti tässäkin ajassa toistettavissa. Jotkut jää höyryämään menneisyyden pahuudesta ollen sokeita tämän ajan pahuudelle, jossa riittää yhtä lailla analysoitavaa.


408.Sitäkin käy, että naureskellaan toisen jutuille livetilantees ja myöhemmin kelataan tapahtumaa taaksepäin ja todetaan, "se oli huono läppä." Sitten ne sanat jää kummittelemaan ja kasvot mieleen. Tuossa vähän jälkiloukkaannutaan.


409.Pelkästään toisen näkemällä et voi tietää, mitä se kantaa sisällään. Tässä kohtaa kuvioihin astuu shokkiefekti, kun tuntemattomuuden kuilussa alkaa tieto loistaa.


410.Jotkut alistuu kohtaloonsa, kun eivät tiedä kuka hyökkää. Tai eivät edes tiedä jonkun hyökkäävän. Jostain syystä mieli on maassa. Silloin näyttää siltä, ettei ulospääsyä ole. 


411.Päivät voi olla huomaamattasi pakkoneuroosien värittämää. Pakkoliikkeet vaan tapahtuu, henkilö ei itse noteeraa niitä, eikä enää edes häiriinny niistä. Vanhana ukkona ei oo pakko enää kurkistella nähdäkseen muiden pakkoneuroottisia naaman nykimisii, kun on jo siihen mennessä nähny ne kaikki.


412.Tietonen boikotti on takuusti muotiboikottia kestävämmällä pohjalla.


413.Me voitaisiin koneiston palvelemisen sijaan vielä enemmän palvella toisiamme.


414.Asiat valmistuu ajallaan. Hätätila puskee kyllä, en tiedä mistä suunnasta se puskee, mutta silti asiat aina vaan valmistuu ajallaan, eikä yhtään nopeammin.


415. Nää on outoja kohtaamisii nää "en oo nähny sua, mut sussa on jotain tuttua."


416.Voin olla sun suuren sankarisi tuttava, vaikka olisin vähemmän ansainnut olla sen tuttava, kuin sä. Ja toisinpäin.


417.Pari vuotta sitten tajusin, ettei kaikki ole hyviä jätkiä. Eikä se asia ole korjattavissa.


418.Ilkeet ilmeet varastoituu takaraivoon. Ulkoa voi olla kova ja niitä voi koittaa ohittaa olankohautuksella, mut ne jää silti talteen tuonne.


419.Mitä paremmaksi kehityin korrektiudessa, sitä paremmin tajusin hävetä itseäni ja välttelee häpeällisiä asioita sekä tekoja.


420.Älä kivitä oman joukkueen pelaajaa. Vika ei oo siinä pelaajassa, vaan surkeassa asenteessasi. Valitettavasti nää kivittäjät saa kiitosta tästä paskasta asenteestaan tässä numeroiden maailmassa, etenkin jos kivität alaspäin.


421.Kun asennoituu johonkin juttuun niin, että se on jo valmis, on todella vaikee asennoituu siihen uudestaan niin, että se olisi keskeneräinen.


422.Kun tasot nousee entisestään, joidenkin silmissä pioneerien loisto alkaa himmentyy ja alulle pannun pioneerityön merkitys saattaa osittain unohtuu.


423.Miellyttäminen ja palvelukset kuuluvat sujuviin kaverisuhteisiin. Nimenonaan sujuviin. Nimittäin se ei suju, jos antaminen on yksipuolista. Ystävyys on eräänlaista ylläpitohoitoo. Sekin on jokseenkin mystistä mulle, miksi loppujen lopuksi se menee niin, että suurimman osan kaa suhde jää sille hyvän päivän tuttu - tasolle ja vain muutaman kaa syntyy sellanen kunnollinen luottamusuhde.


424.Ihmiset unohtaa sen, että vaihtopenkin pelaajakin on ammattilainen. Älä vähättele sitä pelaajaa, ei sinne penkille kuka tahansa pääse istumaan, eiköhän se kaveri istu siellä ihan syystä.


425.Kaikki haluaa olla vakavasti otettavia. Entä jos oiskin iloisesti otettava?


426.Taito olla onnellinen eli onnellisuustaito on taito. Taito osata olla teeskentelemättä tyytyväinen tähän mitä on. Niin, ettei mitkään himot horjuta tyytyväisyyden tilaa liiaksi asti. Mun on täytynyt nollasta opetella ottamaan kehuja vastaan, koska oon ollut liian itsekriittinen. Ja kriittisyys on syönyt onnellisuuden kokemista.


427.Ne koittaa tyrkkiä itseään eteenpäin polkemalla toisia alas haukkumalla niitä huonoiksi. Sitten ne julkasee taiteellisen julkasun, jossa esiintyy sellainen henkilö.


428.Haluaisin sanoa tahtovani vanheta arvokkaasti, mutten ymmärrä mitä se on. Kerron myöhemmin sen, mikäli opin aiheen tuntemaan. Tässä vaiheessa luulen elämää olevan enemmän edessä kuin takana ja siinä vaiheessa tiedän elämää olevan enemmän takana kuin edessä. Se on aivan eri perspektiivi.


429.Egomme ovat lujittuneet sille pohjalle, että meidän on pakko tietää. Meillä on pakko olla näkemys ja olisi häpeällistä olla väärässä, suorastaan kestämätön paikka. Viha pursuu yli, kun joku tuo jotain kriittistä esille. Vaikee ottaa vastaan sanoja, jotka sattus tai sekottas. Ihmiset rakentaa somessa itselleen henkilöbrändiä ja jotta se myisi, sen on oltava luja. Sitä vahvistaa joustamattomat, itselleen ja ihailijoilleen uskolliset periaatteet sekä vahvat uskomukset. Brändi pysyy parhaiten kasassa järkkymättömyydellä, ihmiset suorastaan palvovat itsevarmuuttasi kaiken yli. Silloin ei kannata myöntää olleensa väärässä, koko kulissi voisi romahtaa.


430.Tarvitsemme tunteella vahvistettuja mielipiteitä, jotta suuntamme tuntuisi oikealta. Teemme kevyitä yleistyksiä ja yksinkertaisuuksia vastustamastamme asiasta tähän tyyliin, "siellä oppii vääriä asioita, siitä ei oo oikeaa hyötyä." Esimerkiksi en ole hakenut yliopistoon enää, kun pidän sitä snobeiluna, enkä jaksa lukea niitä vaadittavia opuksia. Negatiivinen tunne vastustettavaa asiaa kohtaan on isolta tuntuva egobuusti.


431.Ootko nihillisti vai maailmanhalaaja? Samois tyypeis on ne molemmat, toisen puolen he salaavat.


432.Ei ignoraamisessa oo välttämättä mitään henkilökohtasta taustalla. Yliajattelupäissään näitä saattaa kelailla liikaa ja ylitulkita toisia. Nillä voi olla ihan omia murheitakin, jolloin ei oikeen pysty antaa toiselle fokustaan.


433.Elämäntyylisi voi olla ulkopuolisen silmin aivan retuperällä, mutta susta ei. En välitä älyttömästi sanonnasta "ainoo pysyvä on muutos." Jos viihdyt samoissa kalsareissa niin ole sitten. Ei muutos, eikä myöskään Muutos 2011 oo pakollinen ja mitä sitä hyvää muuttamaan, jos sitä ei koe tarpeelliseksi.


434.Kun merkittävä urheilutapahtuma näytetään televisiossa, ihmiset tunkee samaan urheilubaariin katsomaan sitä. Se on heille myyty mielikuva, että täytyy mennä katsomaan nimenomaan tollasta tapahtumaa urheilubaariin. Todellisuushan on se, että joka baarissa on sitä samaa kaljaa, mitään oikeaa eroa ei oo.


435.Poikasena temppuillaan, aikuisena miehenä temppuillaan jo huomattavasti vähemmän.


436.Oon kuullu kovimpien hippien sanovan, ettei toisen alakuloisuuteen ja suruprosessiin pitäisi ulkopuolisena puuttua eli heidän pitäisi antaa käydä se läpi rauhassa, tuntee se kaikki. Itse kuitenkin nään asian hieman eri tavalla. Yleensä, kun toinen valittaa asiasta ääneen, hän todennäköisesti toivoo siihen hetkeen auttavaa korvaa ja ymmärtäjää, nään sen vähän sellaisena merkkinä. Ehkä hän ei osaa suoranaisesti sitä pyytää eikä toivoa, mutta siltä se vaikuttaa. Monesti tuollainen tunnemankeli on sellainen mylly, ettei ihminen tiedä itsekään mitä vastaan taistelee, joten nään pelkästään hyvänä asiana, jos joku kykenee olemaan aidosti läsnä tuossa hetkessä. Kukapa ei toivoisi, että joku veisi masennuksen pois? On totta, ettei sitä ulkopuolisen harteille voi täysin langettaakaan, mut näkisin niin, että yksin asian puiminen ja kärvistely ei ole mitään sankaruutta. Valitettavasti kuitenkin toisinaan pakollista, kun kuulevaa korvaa ei lähettyvillä ole. On toki sekin asia huomioitava, että jotkut kriisitilanteet on sellaisia, jolloin ihmisen selviytymisvietti nostaa päätään, eikä silloin ole varaa sukeltaa surumielisyyden ja tietämättömyyden syövereihin. Tällöin ihminen voi ihan tilanteen pakottamana sisuuntua itsekin, vaikkei kaikki tilanteet näin yksinkertaisia olekaan.

437.Päästäksesi piireihin sun täytyy puhua heidän kieltään.


438.Saatat miettii, mikä tossa toisessa oikein hiertää? Se saattaa olla hänen ylipursuava egonsa. Luomme itse mulkuille alustan olemalla kiinnostuneita heistä. Silloin he todistavat vain mulkun käytöksensä olevan valtti ja saavat näin siunauksen jatkaa samaa rataa. On turha valittaa ja samaan aikaan antaa heille paras mahdollinen huomiosi.


439.Haikailetko nostalgian vuoksi mestarien paluuta kehään? Usko pois, ne ei enää palaa sinne. Siirry eteenpäin, niinku hekin ovat tehneet. Siellä on nyt uudet kandidaatit.


440.Ennen kuin joku kaljakessikeijo luulee, että me ollaan samalla puolella, mä voin kertoo, ettei me olla. Sä hävisit jo tän pelin. Se miesten maailma, mihin sä kasvoit ja vieläkin luulet eläväsi siellä, sitä ei ole enää. Oot liian idiootti huomaamaan, ylläpitämään tai hyväksymään sitä. Et pysy maailman tahdissa, etkä pysty ylläpitämään patriarkaalista unelmaasi. Metsästät menneen maailman supertähtiä, mutta tolla mieskunnolla se on helvetin vaikeaa. Joudut kestää sen tosiasian, ettei sulla oo mitään annettavaa tässä uudessa maailmassa tollasena versiona.


441.Ensin tulee valo, sitten tulee varjot. Yleensä näytämme toisillemme alussa valon ja vasta myöhemmin varjot. Sitten tunnustelemme toistemme rajoja. Varjot voimistuu suhteessa entisestään. Saamme tästä viitteitä jo alkuun, mut suhteen edetessä ne voimistuu valon yli. Kunnes valo ottaa taas vallan, jos sinne asti selviämme. Valo tarvitsee voimistuakseen sen, että kuljemme tavotteellisesti yhdessä varjojen läpi ja kestämme yhdessä kaikki ailahtelut.


442. Kuinka pitkään täytyy tai edes kannattaa näpäyttää epäilijöille? Kaikkii et voi käännyttää puolellesi, vaan sun täytyy lopulta todeta lakonisesti "okei, nyt niitä on näpäytetty."


443.Maksaessasi jostain, oot vähä vielä enemmän pakotettu ottamaan ilon irti, kuin jos siitä et ois maksanu.


444.Itsesensuuri ei oo pelkästään huono tai hyvä asia. Valitettavasti siitä on vaan hankala keskustella ilman tunnekuohuja. Vastakkaiset näkemykset alkaa hakkaa toisiaan raamatuilla päähän. Itsesensuuri pitäisi ymmärtää mielestäni apuvälineenä kohti kunnioittavampaa keskusteluilmapiiriä.


 445.Oon taitava soluttautuu kuppikuntiin ja haluan soluttautua niihin. Siellä olen hankkinut omaamani tietopankin ihmisistä. Olen mennyt moniin open mic - tapahtumiin, joissa on sellasii henkilöitä, jotka käyvät esiintymässä vain siellä yhdessä paikassa. Käyn viemässä oman juttuni vähän sinne sun tänne ja nään paljon kaikenlaista samalla.


446.Huonoo järjestelmää pitää voida kritisoida ja pitää voida olla suostumatta kaikkeen. On turha odottaa, että huonot vallankäyttäjät alkaisi välittämään tarpeistasi. Se on ajanhukkaa. Ihminen, joka on puolellasi, ei toistuvasti aiheuta sulle päätöksillään kärsimystä. Tunnistan näissä tapauksissa sen uhrimentaliteetin, jossa kelataan todellisen sisun olevan sitä, että ottaa vastaan mitä tahansa paskaa ja sitten vaan kestää mahollisimman paljon sitä paskaa.


447.Mielikuva filosofiasta taitaa olla jokseenkin jäykkä, mut oikeasti se ei oo mitenkään irrallaan päivittäisestä elämästä. Todellisuudesta erkaantuneet kermaperse filosofit voisivat tulla sieltä pölysistä arkistoista takas ihmisten keskelle niinku ennen vanhaan. Ei siellä pölyn keskellä ole mitään arvoja, vaikka niin luulettekin. Ihmiset tarvitsee teitä, ei mitään hepreaksi kirjotettuja tietokirjoja teidän kirjakielellänne samoille homekorville. Mitä hyötyy on tietokirjasta, jota ei ymmärrä kukaan? Tykkäätte lähinnä jauhaa keskenään sitä sivistyssanasoppaa. Kun tietää paljon asioita ja viisauden saloja, sillä olisi tarkotus palvella muita ja opastaa kanssakulkijoita. Elämänkoululaisten ja korkeakoululaisten pitäisi opetella kohtaamaan vieläkin paremmin keskustelun tasolla, ilman automaattista aliarvioimista tai yliarvioimista.

448.Netissä näkee, kuinka ärsyynnytään medioiden uutisten alla jonkun julkisuuden henkilö huomiontarpeesta. Mikä näitä hikisiä takakireitä äijiä puristaa niin helvetisti? Ei se sun surkea elämäs korjaannu siellä internetissä itkemällä jonkun huomiontarpeesta, kun näyttää vähän siltä, että se oot sinä, joka on huomionkipee noilla vitun itkuillas. Suomessa on tällanen naurettava itseaíheutettu katkeroitumisen malli, että älä tee mitään, älä ole mitään, älä ole esillä ja valita niille jotka on jotain. Täällä ollaan iha sormi perseessä jumissa tän asian kaa oltu jo pitkään, mut onneks mulla on ratkasu tähän pulmaan. Salli ihmisten olla mitä ovat ja ota opiksi, äläkä valita.


449.Ei kai kaikille huonoille jutuille ole edes syyllistä. Ei kaikki vastoinkäymiset ole ihmisen oma syy. Vierastan hieman henkisissä piireissäkin ilmeneviä "kovia arvoja", joihin kuuluu muunmuassa ajatus, että "olette luoneet itse oman kärsimyksenne."


450.Settien mennessä tarpeeksi diipiksi saattaa arkailla enää kisailla asioissa toisia vastaan. Se voidaan estää universumin toimesta. Tämmösistä (kuvitelmista) tietämättömillä ei oo tällasia (turhia) tuskia.


451.Pitää olla tietonen siitä, että kusetuksia olemassa ja ne voivat osua milloin tahansa omalle kohdallesi, jotta voit nähdä kusetuksen taakse ja sen kusetuksen yli. Muuten sitä ei nää, eikä ole siihen vaadittavaa päättelykykyä nähdä kulissien taakse tositilanteessa.


452.Voit millon tahansa laittaa suosikkibiisisi netistä soimaan. Mut onhan siinä jotain erityistä silti soittaa radiolähetykseen ja kuulla se toivebiisinä sieltä. Se kuunteluhetki on erityisempi kuin ne kymmenet muut hetket. Vaikka olet silloinkin samassa paikassa samassa varustuksessa kuin noina muinakin hetkinä, nojatuolissa munasillaan.

453."Luulin, että sä olit jo delannut? Ai miksi? Sitäkö toivoit? Älä sano tollasta kellekään, antaa niitten elää oma aikansa.


454.Visiointi on suunnittelemista. Ja suunnitteleminen on affirmoimista. Eikä asiat etene ilman suunnitelmaa. Haaveet ei oo turhia, se on jo matkan aloittamista tavoteltavaa unelmaa kohti. Mielen tahto on hurja voima. Jonain päivänä voit seisoa siellä, mitä olit visioinut. Tai ainakin lähelle sitä. Olen visoinut itseni yli kymmeneksi vuodeksi puhelinmyyntitoimistoon istumaan, ennen kuin se tapahtui. Ja olen visioinut itseni isoille keikkalavoille, ennen kuin se tapahtui. Molemmat olen saavuttanut.


455.Monet kritisoi kisaa ainoastaan sillä hetkellä, kun häviävät. Silloin se jää vähän katkeran kuuloseksi paatokseksi. Kerran kritisoin kilpailutilannetta, vaikka voitin siinä. Kokeile sitä vaihtelun vuoksi. Kritiikki voi välittyy jopa paremmin, kun tuolla tavoin se voi kolahtaa oikeesti kisan järjestelyihin, eikä näytä vain häviön hetkellä tapahtuvalta tunnepurkaukselta.


456.Artistit nousee liian nopeesti, eikä kerkee kasvaa omiin kenkiinsä. Miksi sen pitää olla ihailtava uramalli, että saa käteen suoraan enemmän kuin pystyy pitämään? Siellä on ne miljoonaluvut ja amatöörivirheet samaan aikaan nähtävissä ja todettavissa.


457.Peli on käynnissä niin pitkään, kunnes viimenen pilli viheltää.


458.Oon päässyt räppäämällä kaduilta kabinetteihin ja kaikkee siltä väliltä. Nuorena muusikkona nälkäni oli katosta läpi ja kaiken yli.


459.Mä vähän luulen, ettei meistä tuu ystäviä. Ainoo yhteinen puheenaihe meillä olisi se, että ollaan harrastettu seksiä saman ihmisen kaa.


460.Jos oot erilainen, kun viiteryhmäs eli toisin sanoin olet sosiaalinen kummajainen, se ei tarkota, että sussa ois jotain vikaa. Lähinnä se kertoo eristämisen pelosta, joka viiteryhmän jäsenil on, kun erilaisuus ei oo turvallista. Täytyy uskaltaa elää myös persoonallisesti. Nämä henkilöt ovat tiennäyttäjiä.


461.Kun sydän ei oo tyydytetty ja se on yksinäinen, on vaikea pysyä järjissään. On päiviä, kun joutuu pinnistelmään oman henkisen kuntonsa kaa. Tekemättömyyden tila on kuitenkin hankalin paikka olla tyydytettynä, vaikka sen pitäisi olla se paikka, jossa sen sydämen kyllyyden löytää, se on silti se vaikein. Esiintyessä ihmisten edessä tunnen eläväni. Edelleen tarve on kehittyä paremmaksi ihmisenä, mut se ei oo pelkästään helppoa mennä oikeeseen suuntaan. Toisin sanoin, en tiedä varmuudella suuntaa mihin kulkea, kuljen vaan johonkin. Kehitys on sidoksissa tunteeseen. Tunteeseen niin, että tämä voisi olla se, miten voisin kehittyä, kokeillaan tätä ja katotaan sitten. Vastoinkäymisten kestäminen ja niistä nouseminen tapahtuu henkilökohtaisessa tilassa.


462.On varmasti niitäkin, jotka pitävät vanhanaikasuutta tärkeilynä. Se ärsyttää heitä, koska he luulevat sen tarkotuksen olevan osoittaa, että heidän moderniudessaan olisi vikaa.


463.Ei kannata olettaa kaikkien ihmisten käyttäytyvän kuin suoraan sun käytössääntökirjastas. Yllätyksiä on varmasti luvassa.


464.Onko susta koskaan tuntunut siltä kuin maailma pyörisi sua varten? Asiat tuntuvat kuin tapahtuvan meille ja meitä varten. Onko tää sittenkin sun maailma, jossa pääosaa näytteletkin sä?


465.Esiintyjällä voi olla kovat kelailut päässään, ettei hän kuulostaisi samalta kuin viimeksi tai joltain toiseltakaan liikaa. Hän pohtii, kuinka kykenisi uudistumaan. Yleensä yleisö seuraa kuitenkin lähinnä vibaa ja lavapreesenssiä ja pyrkii mukautuu siihen, joten nuo kelailut eivät saisi tehä hallaa näille perusasioille. Ei esitystä seuraavien tarvii edes joka kerta ymmärtää sitä juttua minkä sanot, ne voi olla ihan messissä jo siinä, miltä näytät eläytyessäsi. Mutta on myös tämäkin näkökulma, joka kannattaa nostaa esille. Kuulijat voi turhautuu, jos ne on kuullu samat jutut liian usein ja joutuu tämän johdosta epäilee uskottavuuttasi sanojesi kaa.


466.Ne, jotka puhuu ihmisistä ylimääräisinä suursyömäreinä, jotka tulisi hävittää, vaikuttaa näennäisesti fiksuilta puhuessaan, mut uskon heidän tulleen kusetetuiksi. Pakko sanoo tosin tuota melkoisen paskaksi asenteeksi lajitovereita kohtaan. En oo menossa jojoon egosi vuoksi ja toivottavasti ei mee kukaan muukaan.


467.Vaikkei henkilö kykenisikään puolustautumaan verbaalista hyökkäystä vastaan, se ei tarkota hyökkääjän olleen hyökätessään oikeassa.


468.Älykkyys ei suojaa ahdistumiselta. Jatkuvasti hän pyrkii sitä ahdistusta järkeilee itseltään pois, koska älykäs ihminen uskoo voivansa säädellä kaiken älyllään kohdilleen ilman muiden apua.


469.Ahneutta pidetään paheena hengellisissä piireissä. Haluan tietää, mikä on se summa, kun ihminen on hairahtanut ahneuteen? 100€? 1000€? 10000€? vai kenties 100 000€? Minkä arvoisena puhdasoppisesti nöyrä siis pitää itseään ja minkä arvoisena pitää ahne ihminen? En suostu haukkumaan enää ketään ahneeksi, ennen kun saan hyvän vastauksen tähän kysymykseen.


470.Astuessasi peliin mukaan, joudut ottaa myös kaikki pelin huonot puolet. Sitten kysytäänkin kanttia, miten pitkään peliä kestät.


471.New Age - höpöttäjät haukkuu voimaantumatonta yksilöö, mutta voimaantuminen ei oo tervetullut joka paikkaan, se pitää muistaa. Pehmeys on.


472.Kaikki teksti mitä kirjoitan, on mulle tärkeetä, vaikken olisi siitä samaa mieltä myöhemmin.


473.Yleensähän soimaamme toisiamme huonoista tai haitallisista elämänvalinnoista, jotka haukuttava osapuoli tietää ja haukkujen olisi tarkotus kolahtaa jossain. Toista soimataan rakkaudettomuudesta tai kyvyttömyydestä. Noiden herjojen olisi tarkotus kolahtaa kohteeseen, mut ne ei ihan joka kerta kolahda, vaikka haukkuja niin luuleekin.


474.Elämänkaarella merkittävä tapahtuma voi olla sellainenkin, joka ei tuntunut merkittävältä. Siitä jäi silti jokin jälki.


475.Mistä voi tietää, kuinka tosissaan toinen on sanoissaan? Joudumme kuunnellessa paljolti samalla uskomaan, että hän varmaan on tuota mieltä. Hän voi puhua tietosesti lööperiä huvikseenkin. Se kohta, kun puheet ja teot ei kohtaa on se taitepiste, joka sun täytyy huomata, sitä ei sulle tuoda tarjottimella. On mahollista puhua vakuuttavalla äänellä paskaa ja epävakuuttavalla äänellä faktaa.


476.Mieti kahdesti, haluatko rakentaa haippisi kielitempuilla. Toisin sanoin takapuolia lipomalla.


477.Onko todella vapaa (ah), kun on pakotettu tykkäämään rahasta?


478.On monia tapauksia, joissa henkilö on tehny suurimmasta heikkoudestaan suurimman vahvuutensa. Oon yksi heistä. Ennen olin todella huono puhuja, myöhemmin siitä tuli ammattini. Se mitä heikkoutenamme osotetaan, fokuksemme suuntautuu sen jälkeen siihen. Otamme haasteeksi itsellemme kehittyä sen kaa.

479.Ei kannata nuorena tehä vielä mitään hirveen lopullisia päätöksiä. Eikä useimmiten pystykään, muttei täysin vielä ymmärrä sitä. Mieli muuttuu ja sen pitää antaa muuttuu matkan varrella. Minuus on elämänmittaisessa rakennusvaiheessa. Toisinaan ulkopuolistenkin on syytä antaa vaan vähän enemmän aikaa. 

480.Mikäli kaikki tekisi taidetta, tulisi valtavasti erilaisia tarinoita. Näillä nykyisillä taitilijoilla tulee vain osa.

481.Jos et usko pystyväsi siihen, ei muutkaan usko. jos et usko pystyväsi siihen, tämä se ajaa kohti sitä. Eli et pysty.


482.Tää on vähän kunniahimoinen väite, mut olkoon. Jonkinlainen alkuasetelma ennen kuin tunnemme toisiamme, taitaa lähtee tästä kysymyksestä "onkohan tuo normaali?" Vähän aina alkuun epäillään. Jos jotain normista poikkeavaa paljastuukin, sen jälkeen suvaitsevaisuuden kumilenkki toista kohtaan lähtee venymään, jos lähtee. Yksi tällainen esimerkki voisi olla se, että otat ihmiseen "väärällä tavalla" yhteyttä kuten tekstiviestillä, joka ei oikein ole enää tätä aikaa. Suvaitsevaisuus on muutenkin iso palanen välilämme pienissäkin hetkissä. Teemme hyvin herkästi yksillöllisyyden ylittäviä virhepäätelmiä ja yleistyksiä eri sukupuolisista ihmistyypeistä. Tää on mentaalista tasapainottelua elämäksi kutsutussa aallokossa toiselta nimeltään seikkailussa. Itse en innostu korrektiudesta, koska se tuntuu väkinäiseltä roolilta, jonka esittämisestä en aina nauti ja jonka takana en voi täysin seistä.


483.Se on ankeeta, kun huomaat tutun kaverin asenteen muuttuneen kuin taikaiskusta sua kohtaan. Viime kerralla olitte ihan sujut ja seuraavalla kerralla sama kaveri ei enää edes tervehdikään. Onko ne niin heikkomielisiä, että ne uskoo jonkun kolmannen pyörän paskanjauhamista ja muuttaa asennetta kohtaamisten välissä niin herkästi vai johtuuko se kenties jostain muusta heikkomielisyyden piirteestä?


484.Pioneeri tuo jotain uutta ja ihmeellistä eteen. Reaktiot ovat hämmentyneet monessa mielessä. Tästä ilmiöstä vaikuttuneet lähtee kehittää tämän myötä omaa juttuaan inpiroituneena ja tuo oman mausteensa. Kasvaa genre. Sen jälkeen alkaa muodostumaan sääntöjä, mieltymyksiä ja muita ohjeistuksia. Tekijöiden ja yleisön määrän kasvaessa tämä kuoppa syvenee, saundista tulee geneerinen, "koska sen täytyy olla tätä." Kuulija tekee itselleen karhunpalveluksen vaatimalla vain sitä samaa settiä tekijöiltä. Ei saa olla liian radikaaleja uudistuksia. Se karhunpalvelus on se, että bändien ulosanti muuttuu tämän johdosta ennalta arvattavan tylsäksi. Kunnes joku tuo taas jotain normista poikkeavaa ihasteltavaksi ja halveksuttavaksi tämän joukon eteen. Sitten taas ilmaisu laajenee.


485.Ihmiset haluu haastaa kovia tekijöitä ja heidän näkemyksiään vain, koska heidän päänahalla on arvo.


486.Kun muut saavuttaa jotain, sillä hetkellä mieli alkaa muistuttaa omista saavutuksista tähän tyyliin: "onhan minullakin nämä jutut saavutettu." Sen lisäksi kokoajan pitää olla muistuttelemassa omista saavutuksista.


487.Porukka sanoo, ettei jaksa tehdä mitään tai ei oo varaa mihinkään. Sitten se kuitenkin touhuaa kaikkee spontaanisti samaan aikaan. Suunnitelmallisuus on aina vaikempaa, on helpompi mennä päätä pahkaa. Eikä nää tyypit käräytä itseään tästä, ei ne edes ajattele tätä asiaa näinpäin.


488.Nöyryys on tavallaan ansa. Se on näkymätön sääntö, jota pidetään hyveenä. Ulkopuolelta muistutellaan nöyryydestä ja sen tärkeydestä. Se on jokatapauksessa täysin välttämätön luonteenpiirre yhteisön sisällä, ettei hommat ryöpsähdä käsistä. Ne, jotka rikkoo nöyryyden kuplan, on kuitenkin niitä samoja, joita nöyrät ihailee. Vain tämän kuplan rikkonut voi ymmärtää, minkä asennuksen rikkoi. Sitä nöyrä ei ymmärrä. Nöyrä joutuu ihmettelee, miten se ton teki. Kukaan ei kerro sitä hänelle, koska nöyrällä on tärkeä rooli menestyjän menestyksessä, nimittäin pysyä nöyränä. Ja jos ihan totta puhutaan, on varmasti niinkin, että joidenkin on pakko elää vain muita varten.


489.Kun kohtaat ihmiset ihmisinä laittamatta valmiiksi niitä lokeroihin, susta tykätään enemmän ja verkostosi kasvaa. Tällöin kykenet käymään toista kunnioittavan keskustelun, joka näkyy toisen osapuolen hyvänä käytöksenä sua kohtaan. Ymmärtämällä muita saa ymmärrystä takasin. Se on taito osata asettua ihmisen tasolle. Näin toimimalla saa myös sanomansa välitettyä useammalle ihmiselle.


490.Herkästi saatamme soimata tässä hetkessä toisen ideaa ja toteutusta, mut ymmärtää vasta myöhemmin sen merkityksen ja alkaa jopa pitämään siitä. Tällä on ollu historiassa ikäviäkin seurauksia tällä asenteella.


491.Joku tapahtuma herättää muiston. Ja jotkut muistaa paremmin tunteen, mikä silloin heräsi, kuin tarkan tapahtumien kulun. Nää tapahtumat varastoituu tunnepankkiin.

492.Kun huomaa vanhentuvansa, voi jopa pakkomielteisesti haluta pystyä edelleen samaan, mihin pystyi nuorempana. Päässä on lähes jatkuvasti fyysisen heikentymisen pelko läsnä, jota on vaikea saada pois sieltä. On vaikea suostua uskomaan ja alistumaan tosiasialle, ettei enää pystyisi. Tuntuu kuin jotain puuttuisi tässä uudessa vähemmän kyvykkäässä tilassa.


493.Tyypillistä on sisällyttää biiseihin ydintunteeksi kaipaus. Ja se koskettaa. Kaipaus jonnekin parempaan paikkaan, missä tällä hetkellä on tai jonkin ihmisen seuraan. Tämä kaipauksen tunne resonoi monien kuulijoiden omien fiilisten kaa monessa elämänvaiheessa, siksi ne kappaleet sopii heidän korviin. Kiinnymme tunteisiin, vellomme niissä ja nämä kappaleet värittävät tämän tunteen meille.


494.Vaaran tunne kiehtoo. Se tulee yleisölle sekä tekijälle siitä, kun kukaan ei täysin vielä tiedä, mitä ollaan tekemässä.


495.Toisen "siitähän on jo ikuisuus" voi tuntua toiselle eiliseltä.


496.En tiiä kannattaako meidän niin helvetisti testailla toisiamme. On kuitenkin helvetin vaikee tietää kaikkee tarpeellista. Kaikkia tarpeellisia sosiaalisia kikkoja, puhetekniikoita tai yleismaailman asioitakaan. Tiedämme näistä kaikista pelkästään murto-osan jokainen noin yleisesti ottaen.


497.Jos se ei paranna, se ei oo lääke. Jos käännät ton englanniksi, saat riimin, tälleen.


498.Ammattitaidon eväät saa parhaiten ammattitaitoisessa seurassa.


499.Kysyt toiselta jotain, etkä saa toivomaasi vastausta. Sulla on päässäsi se vastaus, minkä toivosit kuulevasi ja koitat tentata lisää saadaksesi sen vastauksen, muttet siltikään saa haluamaasi vastausta.


500.Tyhmän ihmisen kannanotto voi toisinaan painaa vaakakupissa enemmän kuin hillityn ja fiksun mietiskelijän pohdiskelut. Tyhmän ihmisen ennakkoluuloton paukautus tuommoisena tunnepitoisena ja lapsenomaisena voi olla paljon samaistuttavampi tavalliselle kansalaiselle, kuin fiksun ukon tietokirjakuplasta käsin väsätyt epäselvyyden vuoksi epäselvät jaarittelut. Periaatteessa "tää tieto ei sovi kaikille" ennakkoasenteesta pitäisi luopua, vaikka se tavallaan onkin totta. Mutta silti.


501.Informaation suorasukaisuus pakottaa meidät suodattamaan se linssiemme läpi. Joudumme kohtamaan sen, kuinka se meihin vaikuttaa. Erityisesti viestin ollessa edellä mainitun kaltainen. On järkevää olla kiihottumatta liikaa kiihottavasta informaatiosta. Maltillinen tarkastelu ei kylläkään sovi kaikille, mut on tarpeellista. Varsinkin lohduttomuus on se sävy, jonka kaa täytyy olla tarkkana.

502.Taiteilijaksi itseään kutsuminen ei oo mielestäni ylimielistä pöyhkeilyä. Se on paras termi kuvaamaan tänkaltaista taiteelista antia.


503.Sama taide voi herättää 2 täysin vastakkaistakin mielikuvaa. Myös taitelijasta.


504."Ai vieläkö tää keskustelu jatkuu? Miten tuo ei vittu tajua, että se on jo ohi. Vittu mikä vajakki."


505.Jotkut heittäytyy avuttomaksi, kun joku tekee asioita puolesta. He tietävät toisen hoitavan asiat puolesta, joten he eivät uhraa ajatusta asian hoitamiselle. Vaikka he siihen pystyisivätkin. Ellet asiaa hoitaisi heidän puolestaan.


506.Hevimuusikot tekee biisejä mielenhallinnasta, mut eivät tositilanteessa edes tunnistaisi sitä.

507.Onkohan se pakollista elää jotain tarkotusta tai päämäärää varten? Jos se onkin pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Jos tarkotuksemme onkin olla hengissä ja loput on improvisaatiota. Se kuulostaa kieltämättä hieman lohduttomalta, mutta ehkä tarvitsemme niitä lohdullisia totuuksia tarkoituksenmukaisuudesta, jotta saisimme jotain järkeä tähän järjettömyyteen.

508.Oiskohan teillä vähän jotain puhuttavaa kotona? Sun äijäs seiso keskellä pakkasta vieraan kerrostalon oven eessä samppanjapullo ja konvehtirasia kädessä. Se oli menossa escortille. Kieltämättä se oli vähän pellen näköstä touhua.

509."Noku enhän mä oo kerenny kuunnella ees näitäkään levyjä ni miksi kuuntelisin nyt tätäkään?"

510.Siitä ei oo yhtään mitään hyötyä huudella esiintyjälle "vittu sä oot paska", kun sillä on adrenaliiniryöppy päällä. Ei se huutelu siinä tilassa horjuta sitä esiintyjää. Tommonen säälittävä vikinä yleisöstä. Sitä paitsi on typerää viedä toisen ilo nauttia jonkun osaamisesta, vaikket sä siitä pitäskään. Tai enää yllätyskään.

511.Heitän vaan ilmoille ajatuksii, joista voi olla loppupeleis mitä mieltä tahansa, voin itsekin tulla toisiin aatoksiin myöhemmin, kun väistämättä elämänkokemuksen kautta ymmärrän lisää. Rehellisyyden nimissä jotkut näistä jutuista on sellasii, mistä en edes haluakaan olla enää samaa mieltä vuosien päästä. Helpostihan sitä on hieman sokea omassa kuplassaan, miten muut luomukseni näkee. Tärkeintä lienee se, että uskaltaa esittää mietteensä ja mahdollisesti antaa ajateltavaa. Mielipiteitä ei voi esittää, jos sitä jää pelkää liikaa. Kai voisin määritellä itseni joksikin postmoderniksi filosofiksi, vaikken oikeestaan ymmärrä koko tuota määritelmää täysin, mut pyrin suhtautumaan neutraalisti väärässä olemiseenkin. Totta tosiaan, oon vähän kahen vaiheilla, miten syvästi tähänkään kannattaa siis rooliutua. Mutta lainatakseni omaa kappalettani "Klyys", vastuu omien triggeröitymisten tarkastelusta on yhtä lailla vastaanottajallakin. Ei pelkästään sillä, jonka sanat triggeröi. Älä kivitä siis viestintuojaa. On vähä hölmöä triggeröityä viisaudesta jos ihailee sitä, tämä on syytä mun muistaa tsekin.

512.On tullu itekin useita vuosia aikalailla chillailtua siinä tilassa, että "ei oikein voi tehä mitään, kun ei oo rahaa." Siinä kuplassa ei oikeen tapahu mitään. Pelkkää oottamista ja oottamista, että jos joskus jotain rupeisi tapahtumaan ja joskus ilmaantuisi sitä rahaa. Tuntuu, että oon ollu tarpeeksi jo siinäkin tilassa. Tuntuu paremmalta ottaa välillä riskejä ja mennä vaan. Vaikka tuo chillailu olisikin järkevämpi vaihtoehto. Mut ku siinä ei tapahu mitään, se on pelkkää paikallaan möllötystä niin se ei tunnu kovin elävöittävältä.


513.Varmasti jonkun mielestä nää ajatukseni menee väärän ajattelutavan piiriin, mut minkä takii ihmisten pitää olettaa suoraan, että kaikkien pitäisi hallita sitä yhtä oikeaa ajattelutapaa? Se on sitä paitsi hyvin epärealistisista ottaen huomioon yksilölliset eromme. Sekin on pohjimmiltaan vaan tunne se oikea ajattelutapa, jota ne ei oo välttämättä sanallistanu edes itselleen.


514.Kaikilla on teorioita todellisuudesta. Ei me voida uskottavasti soimata vain yhen porukan teorioita, jos meillä on samaan aikaan päässä kasa omia teorioita.


515.Osa porukasta on vähän yksinkertasia. Ei solisti oo basistin yläpuolella. Molemmat heistä tietää sen, yleisö ei. Kumpikin heistä tarvii toisiaan ja he tietävät toistensa tärkeyden.

516.Sen näkee ilmeistä ja käytöksestä uuden kohtaamisen hetkellä. Sua oli tarkotus käyttää alunperinkin vaan keppihevosena. Tämän tajuat vasta jälkeenpäin. Kun aikaa kuluu, huomaat tämän siitä, kun samat tyypit ei enää edes tervehdi, ikäänkuin ei ois koskaan edes tavattukaan.

517.Arvokkaalla roolilla on laskelmoidut liikkeet. Se ei voi pyörii missä tahansa paikassa missä tahansa seurassa.

518.Älä ota näitä turhan vakavasti. Eihän nää tiedettä ole. Kaikki oli mielikuvituksen tuotetta. Eikö vain?

519.Mun omat heikkouteni kuuluvat läpi aforismeissani. Tämä onkin kaiken kaikkiaan syväanalyyttistä itsetutkiskelua.


520.Niin pitkälle kun muistan, olen aina ollut vähän jäinen kaveri. Olen hukannut paljon aikaa ja on ollut jonkinlainen kyvyttömyys mennä sillon kun täytyy. Olen pelännyt näyttää todellisen itseni. Tätä myötä olen oppinut pitämään arvossa sellaista valmiustilaa, jota olen nähny ympärilläni, mutten ole tiennyt mitä se on, saatika pystynyt toimimaan itse sen mukaisesti.

521.Elämän tyydyttävimpiä hetkiä on, kun iso ympyrä sulkeutuu. Se on se hetki, kun saat palkintosi.


522.Toisen rikas elämä on toiselle "ethän sä oo kokenu mitään" tai "koit vääränlaisen elämän" -elämä. Jotkut värikkäämmän elämän kokeneet voivat välittää sellasta mielikuvaa, että siitä olisi syytä olla kateellinen. Ja jotkut voivat tuntea kateutta juurikin siitä, että toisella on kokemuksia enemmän.


523.En innostu "tiedon voi kaivaa netistä" höpötyksestä. Se ei korvaa lähiopetuksen ja oikean keskustelun luomaa vuorovaikutusta ja sen voimaa. Virtuaalitodellisuus piti olla ainoastaan korvike, ei korvaaja.


524.Hei, te kaksi ootte aika samanlaisia. Ette sattumoisin oo jostain syystä koskaan kohdanneet.


525.Haluaisin sanoa, että kun teet parhaasi, se riittää. No tosiasiahan on se, ettei se kyllä aina riitä. Mutta se on silti paras, mihin useimmiten pystyy. Ihmiset, jotka huutelee "luovu unelmastasi", eivät tarjoo vaihtoehtoo.

526.Pahin juttu kuulla. Joku tosi tervehenkinen ei pysty ottaa vastaan? Mitähän vittua mä tällä lauseella meinasin? Pahin juttu on kyllä se, että unohtaa omien lauseidensa merkityksen, se tuntuu menetykseltä.

527.Onko se todella tavoiteltava tila, etten tunne mitään, olen vaan ikuisessa seesteisessä rauhan tilassa. Miksi se kuulostaa niin paljon kuolemalta? Se vaikuttaa myös hieman utopistiselta tavotteelta, vaikka siellä paljon hyvääkin on. Valaistuneet hehkuttaa mielen tyhjyyttä ja pitävät sitä ihailtavana olotilana. Toisaalta, mitä pahaa on olla mieli täynnä, jos pystyy jakaa sillä ihmisille paljon viisautta? Eihän me millään tyhjällä mielellä jaeta viisautta.

528.En ole varma, tuoko itsensä mentaalinen putsaaminen ja traumatyöskentely suoraan uusia ihania asioita elämään. Tuon lajin haasteena on tunnistaa edistyminen ja se vaihe, missä on menossa itsensä kaa. Tämä johtuu huonojen fiilisten luonnollisesta ilmaantumisesta. Pidän rehelisyyttä tärkeempänä kuin vaan leikkiä puhdistuvansa henkisistä taakoista. En tarkoita kuitenkaan sellaista rehellisyyttä, että syytetään itseä kelvottomaksi ja mitättömäksi. Se taas ei ole mitään puhdistumista henkisistä taakoista. Itse lähtisin tätäkin asiaa toteuttaa syvällisemmistä syistä kuin palkintojen toivossa. Pitäisi varmaan kokeilla eikä spekuloida. Ehkä tällainen puhe viestii tuollaisen prosessin tarpeesta.


529.Sopeutuminen on todellinen kuningaslaji. Sopeutuminen ja totteleminen ei kuitenkaan ole sama asia. Sopeutumiseen kuuluu ihan erilaiset luovimisen taidot kuin pelkästään totteleminen. Totuttelu ja joustavuus kuuluu sopeutumiseen. Eikä kompromissikyky ole sama asia kuin heikkous.


530.Näkemääsi illmiöön voit suhtautua pintapuolisesti tai nähdä syvemmän merkityksen siinä. Syvempi merkitys vaatii ajatusta, se täytyy aina löytää.


531.Jokaisella meillä on persoona. Näkemykseni on myös se, että tämän persoonan takana on usein tunne jonkinlaisesta oikeessa olemisesta suhteessa siihen. Tämä vahvistaa identiteetin ja on se pohja, jolle se rakentuu. Se mitä esitämme ulospäin, tulisi olla mahdollisimman lähellä oikeaa persoonaa, sitä helpompaa sen roolin vetäminen on. Uskon, että periaatteillekin on paikkansa tässä maailmassa.


532.Haluan katsoa pari askelta eteenpäin tulevaisuuteen ennen sitoutumistani mihinkään aatteeseen, olen siis tarkkailija luonteeltani. En syntää suuna päänä öyhöttää minkään puolesta, mitä myöhemmin saattaisin katua.


533.Ei mikään tutkiminen oo hyödytöntä. Se on pelkästään ylimalkaista ajatella, että toisen vuosien tutkimutyö olisi täysin hyödytöntä, oli asia melkein mikä tahansa. Ihanko oikeesti luulet, että sen koko tietomassan voi kuitata niin kevyesti, että "tuo on kaikki puppua." Ei se varmasti oo noin yksinkertaista, ihmiset tarvitsevat vaan omiin vahvistusharhoihinsa näitä yksinkertaistettuja malleja. Lähinnä tuosta välittyy se mielikuva, että toisen tutkimat asiat on vieraita. Vieras asia ei kosketa ja ilman mitään sidettä siihen, ylimalkaisuus on vain kaikista kevyin ratkasu käsitellä sitä.

534. Olosuhteiden pakosta;- Olosuhteiden pakosta joudut leikkimään aikuista liian aikasin, tietämättä mitä aikuisuus on,
-Olosuhteiden pakosta oot opppiu fanittaa jotain ja se on opittu asia, sulle päälle puettu Pittsburgh Penguins-paita,
-Olosuhteiden pakosta oot lapsena oppinu valmiita totuuksia, jotka kulkee pitkään mukana kuin totuuksina elämästä.


535.En voi auttaa sua "onko se hyvä?" kysymyksen kaa. Sun pitää laittaa se soimaan. Ja todennäköisesti sun pitää myös kuunnella se pari kertaa läpi. Kokonaisuutta ei aivan joka kerta saa haltuun pelkästään kuuntelemalla ekan kappaleen, jonka jälkeen kuuntelija jo luovuttaakin sen suhteen.


536.Olen aina halunnut tulla tunnustetuksi taiteilijana, mut varsinkin jo tässä vaiheessa. Vasta kolmenkympin jälkeen olen tuntenut itseni tarpeeksi aikuiseksi ollakseni oikea taiteilija.


537.Vahva esiintyjä hehkuu lämpöä ulospäin, mut ylläpitää kovaa kuorta. Toisin sanoin lämmin ulos, kylmä sisältä. Tietenkin on riski kovettua niin paljon tilanteen ensin pakottamana ja lopulta sen edetessä, että muuttuu jo välinpitämättömäksi muita kohtaan.


538.Aikoinaan muottiin ahdettu taiteilija pyristelee itsensä kahleista kapinahengellä, mut tietenkin taide edellä. Hän nimenomaan jankuttaa sanaa "taide" tai sanoja "tämä on taidetta." Muotti ei tuntunu pahalta aluksi, jälkeenpäin se näköjään alkoikin tuntumaan pahalta.

539.On jo muutamia asioita, joissa mul on kilsoja enemmän takana kuin edessä.

540.Omassa päässäni olen rokkitähti ja tekemiseni pohjaa siihen. Todellinen ongelmahan on se, ettei näissä nykyajan paskahousuissa oo enää tippaakaan rokkenrollia. Tärkeilevät paskahousut leikkii snobeja. Ei kannata kuohia muniaan vielä sillon, kun ne toimivat.

541.Taiteilija yrittää purkaa tunteensa taiteeseen, mut ei ne oikeesti ikinä siihen purkaudu. Taiteellinen tuotos on vaan nätein laastari tunnehaavoihin, mitä voi löytää.


542.Oon aina tehnyt etukäteen kohteliaita liikkeitä, kuten juossut auton alta suojatiellä, etten kuluta sen aikaa. Meillä on paljon tällasia käytöstapoja, joilla nonverbaalisesti pyrimme toimimaan "kunnioittavasti" toista kohtaan, koska kaikilla on aina oletettavasti kiire, kuten tiedämme. Emme saa "hukata" toistemme aikaa.


543.Joidenkin elämäntehtävä on se, ettei ne tuo tähän maailmaan mitään järkevää. Kaikkien elämäntehtävä ei ole tuoda tähän maailmaan jotain järkevää.

544.On monta erilaista tapaa rakastaa, enkä tiiä kannattaako niitä keskenään arvottaa.


545.Tunnistatko ajatuksen, kun jälkimmäinen suorittaja on parempi? Kuvitellaan tilanne, että olet roustattavana ihmisjoukon eessä ja siinä on kaksi kandidaattia. Eka menee vähä sulta ohi, se heittää iha näppärää juttuu, mut menee ohi. Toka mielistelee vähä enemmän, mut roustaa silti, keskityt vasta siihen toiseen paremmin. Oikeastaan teknisesti ottaen eka oli kuitenkin parempi. Muttet ollu keskittynyt ja siinä vaiheessa, kun jotain pitää vaan sanoo, niin sanot, "se toka oli parempi." Koska luulet, että kilpailutilanteessa ne laitetaan tarkotuksella siihen järjestykseen, että ekana olisi huonompi ja tokana olisi parempi. Se on tuon näennäisen ns. "haastaja vs vastaaja" - asetelman ongelma.

546.On ollut negatiivisa kohtaamisia, jotka on ilmeisesti sitten ollutkin pakollisia. Niiden viisastuttamana voin jälkeenpäin valistaa niistä muita, kun olen tajunnut jotain olennaista itsestäni ja muista.

547.Ne sanoo olevansa oman elämänsä jumalia, muttei kestä nähä sitä, kun joku käyttäytyy oikeesti niin. Jumala ei puhkaise immenkalvoo.

548.Mä en oikein innostu siitä, että kokoajan pitäs olla niin helvetin valmis. Meidän on pakko oppii sietää sitä, että me ihmiset ollaan vähä jäisiä.

549.Voimme auttajina olla puhtaimmillaan sellasenakin versiona, kun meissä on jotain toksista tunne-elämässämme.


550.Kun ei nauttis mistään liikaa niin välttäs himon piinan. Nautinnon ja kärsimyksen välistä kuilua ei havaitse paljaalla silmällä. Sisäinen himo kiihottuu, kun sitä koittaa vähän kieltää. Se jopa voimistuu siitä.


551.En opettele asioita sillä perusteella, että ne on hyödyllisii. En oo kiinnostunut kaikista hyödyllisistä asioita.


552.On vaikee luoda elämää, jossa on pelkästään asioita, joista tykkäät. Asia, josta et tykkää on aina väliajoin kintereilläsi ehkä juuri siksi, koska annat sille tunne-energiaasi.

553.Vaikka oma rakkauteni on rajallista ja ainoa mahdollisuuteni on valikoida ne, joille sitä jaan, se ei tarkoita, että pitäisin sen ulkopuolella olevia vähemmän rakkauden arvosina. Se, että he jäävät rakkauteni ulkopuolelle, ei ole mikään manifestini siitä, etteivät he olisi rakkautta ansainneet. Sen antaja en vain oo minä. Meidän kyvyt on niin rajalliset. Niiden rajallisten kykyjen puitteissa tavote on antaa rakkautta sen verran ja siinä muodossa, kuin se on mahollista.

554.On lukuisia kaninkoloja mihin sukeltaa. Olen mahdollisesti tehnyt lukuisia vääriä valintoja sukeltaessani niihin, jonka ymmärrän vasta myöhemmin ja se "ymmärtäminen" tässä kohtaa tarkottaa enemmänkin sitä tunnetta, että olisi voinut valita toisin. Taitaa olla myös vähän eroja intuition välillä. Olen oppinut asioita itseäni paremmilta seuramiehiltä, eikä se oppiminen lopu. Pyrin kuitenkin tuntemaan hyvää oloa kehityksestäni ja mitä tietoisemmaksi siitä tulee, sitä paremmin omaa polkua voi jatkuvasti analysoida. Menemme kohti jotain päämäärää elämän kokijoina ja tarkoitus on nauttia matkasta. Suurin arvo on matkalla. Pieni pakko saa asioita tapahtumaan noin muutenkin, yhtä lailla kuin tavotteellisuus.


555.Visionäärille nauretaan aina alussa. Siitä, kun visionääri pyrkii luomaan vaihtoehtosen tien. Vaihtoehtosen tekotavan. Vaihtoehtosen mallin. Kunnes ei enää naureta. Jos visionääri onnistuu populärisoimaan juttunsa, kukaan ei naura, vaan ne seuraa kyseenalaistamatta visionäärin viitoittamaa tietä. Mua ei oo ikinä kutsunut puoleensa se rooli, että olisin kolmastoista tusinassa.

556.Yleensä on raskasta selittää itseään uudelleen ja uudelleen. Se tulee noissa tilanteissa ekana mieleen ajatuksena, ettei taas jaksas. Kunnes siihen keskusteluun tai tilanteeseen asettuu flow niin unohat sen ajatuksen ja heittäydyt tunnelmaan. Saatat todeta jälkeenpäin, että "olipa hyvä, kun tuo tapahtu ja olin tuolla."

557.Some on jo tukotettu täyteen kaikenmaailman paskaa niin uskon, että sen tarve on jo täytetty ilman munkin tukottamista. Siksi mua ei ole inspiroinut tukottaa turpaani joka alustalle.

558.Ensin sanot, että haluat kuolla. Hetken päästä sanot, että haluat elää. Kukaan ei voi tietää eikä sanella ulkopuolelta, kumpaa todella tarkoitat, koska molemmat toteamukset ovat yhtä voimakkaita sanallisesti ilmaistuna. Molemmat sanomukset niin sanotusti tuntuvat. Et varmaan tiedä sitä itsekään, kumpaa todella tarkoitat.

559.Meidät juurrutettu niin kiinni tähän tittelien maailmaan, että ajattelet ehdollistamatta näin: menestyjällä on tittelit. Hän, jolla ne on, on jaksanu tarpoo läpi sen portaikon sen yläpäähän. Pahin kauhukuva kiipeäjälle ois tippuu sieltä alas. Näämme häpeällisinä epäonnistujina ne, jotka ovat jääneet siihen portaikon alapäähän. Matka portaikon yläpäähän on lopulta mielissämme niin tärkee asia, että se ylittää jopa kaiken sisällön, mitä tähän liittyy. Asema on oikeaa viisautta tärkeämpi. Mutta kuka sanoi, että viisauden pitäs olla turvallista? Aivan, ei sen kuulukaan olla turvallista. Mielummin turvattomuudessa viisas vaeltaja kuin valheellisessa turvassa pelinappulana.


560.Ei kaikkien ole tarkotus höpöttää viisauksia. On niitäkin, jotka tekee maailmasta jo paremman paikan pelkästään hymyilemällä vastaantulijoille. He eivät sano mitään, eivätkä puhu mitään ihmeellistä, he vain hymyilevät ja säteilevät positiivista energiaa ympärilleen. Sekin jo riittää. Se ei mee aina yks yhteen, että rakkaudellisimpii tekoja tekis ne, jotka ymmärtää eniten pintaa syvemmistä jutuista. Joku voi olla sellanen, ettei tiedä paljoo mitään pintaa syvemmistä jutuista, mut on tosi hyvä suvaitsevaisuudessa tai on taitava rakastamaan lähimmäisiään. Hän ei välttämättä edes ymmärrä sitä, että hän on hyvä siinä, hän vain osaa olla sellanen. Mielestäni ei oo syytä vähätellä toisen roolia maailmassa, vaikka se olisikin erilainen kuin omasi.


561.Minua itseäni ohjaa korkea moraali. Moraali on ainoo portinvartija loppujen lopuksi, joka pitää meidät kurissa. Se on näkymätön poliisi päämme sisällä vartioimassa, nojaavatko tekomme eettisyyteen. Rikkoutunut moraali hajottaa järjestyksen sekä kunnioituksen toisiamme kohtaan.


562.Ei mun mielestä nykyihminen ole tyhmä, vähän vaan harhaanjohdettu. Niinkuin aina ennenkin.

563.Sisäinen tunne voi olla vääräkin. Helpotuksen tunne voi ollakin vain mielen mekanismi tuntee keveyttä. Mistä voin tietää, että jos se onkin pelkkää harhakuvitelmaa, josta mun pitäisi tulla ulos ja äkkiä?


564.Tässä aforismikokoelmassa nivoutuu aikalailla kaikki tyylilajit, mistä olen vaikuttunut. Komiikka, draama, trilleri, kauhu, Avant-garde, surrealismi ja filosofiset pohdiskelut.


565.Monesti dissattuani porukkaa, joudun heidät tavatessani toteamaan, että ehkä vähän liiottelin ja olin turhan kärkäs. Näin varmasti käy myös koulutettujen filosofien kohdalla, mut se on nyt jo liian myöhästä. Tavallaan mä vähä mokasin tässä, kun sorruin haukkuu koulutettuja filosofeja, koska oikeestihan meidän pitäs päästä irti kaikesta tuomitsemisesta, jos tästä haluttas tehä täysin vihasta puhdas paikka. Ihminen on niin herkästi erehtyväinen. Voi olla, että halusin osottaa itseni kautta, kuinka helposti se tapahtuu. Sitä paitsi mielestäni siinä vedetään aivan liian isoja mutkia suoriksi kun ajatellaan, että jos henkilö on sattumoisin jossain asiassa vähän väärässä, niin hänen ei pitäisi esittää siitä syystä yhtään mitään mielipiteitä. Se nyt ei ainakaan ole järkevää asian analysointia. On syytä muistaa, ettei täyskäännös mielipiteissä tapahdu välttämättä aivan hetkessä, miettimisaikaa asian sulatteluun on kohteliasta suoda toiselle.


566.Vaikket pitäisi näistä aforismeistani yhtään ja jopa halveksusit tätä, niin mietipä näinpäin. Olisiko asiat paremmin jos en olisi näitä julkaissut? Molemmat varmasti tiedämme, ettei se ollut vaihtoehto. Yleensä ne, jotka kärkkäästi tarttuu tällasiin kirjotteiluihin, niin tässä esimerkkitapauksessa, tuskin olet kuunnellut mun musiikkia hirmu mielenkiinnolla. Siellä nimittäin on sanottu rajumpia asioita kuin näissä aforismeissa, mut musiikista ne pitää kaivaa vähä viel tarkemmin. Tällainen taide ei sovi kaikille, ei siinä ole mitään sen kummempaa. Sanottakoon vielä tämä, että me ollaan luotu sanoille merkitykset, jotka kollektiivisesti ymmärretään. Laitan vaan johonkin järjestykseen näitä sanoja ja se voi olla sellanen järjestys, joka vituttaa sua aivan suunnattomasti.


567.Älykkään ihmisen harha-askel on kuvitella olevansa nukkemestari ja kontrolloida ympärillä olevien ihmisten liikkeitä sekä tunteita ja koittaa säilyä itse tässä haipakassa ehjin nahoin. Nukkemestari seuraa liikkeitä ja luottaa siihen, ettei ihmiset huomaa kaikkee. Koko korttitalo voi sortua hetkenä minä hyvänsä, jos nämä palaset alkavat karkailee käsistä tai kohtaa toisiaan, jollon nukkemestari ajaa itsensä tulilinjalle ja palaset kääntyvät häntä vastaan, kun aiemmin nukkemestari on saanut heidät toimimaan hänen puolestaan heidän tietämättä toisistaan.568.Henkinen keskeneräisyys on elämän luonne. Se on ihmisyyden luonne. Henkisesti keskeneräisinä tehdään työuria, perustetaan perheitä ja tehdään vaikka mitä asioita. Jokatapauksessa siinä tilassa tehdään enemmän asioita, kuin henkisesti valmiina. Henkisessä keskeneräisyydessä ei mielestäni ole mitään hävettävää. Henkinen kasvaminen ei ole urheilusuoritus. Se on hiljaa tehtävä sisäinen työ, joka tapahtuu enimmäkseen meidän sisällämme huomaamatta.

569.En tykkää luoda väkisin ihmisille sitä, että niiden pitäisi tarvita mua. Se on iha ok mulle, ettei niillä oo tarvetta työlleni. Ne, jotka työtäni tarvitsee, on kyllä senkin tehnyt selväksi ja muistuttaa mua siitä. Näin asiat on tapahtunu iha luonnostaan.

570.Jos havaitsit kielioppivirheitä niin onneksi olkoon, sinulla voisi olla ura äidinkielen lehtorina, mutta minulla ei. Olen vain taiteilija, siellä ei ole kielioppisääntöjä. Ei ainakaan Avant-gardessa. Tai korjataan, ei minun Avant-gardessa. Tahdon olla tekotaiteilija. Otetaan vielä tämä esimerkiksi: sanot minua huonoksi taiteilijaksi. Vastaan ok, asia selvä. Seuraus: Jatkan työni parissa samalla ammattitaidolla kuin aina ennenkin, koska olen alusta asti pyrkiny suhtautuu realistisesti tähän hommaan. Entä sinä? Toivottavasti teet jotain muutakin kuin istut vain perseelläsi.

571.Tää koko lauseviidakko on täynnä pilkkuvirheitä, mut kuka sanoi mua päteväksi kirjailijaksi? Niin, ei kukaan. Enkä ota tästä mitään vastuuta, koska en ole edes kouluttautunut yhtään mihinkään asti. Sä teit ite sen virheen, ettet älynny jäädä niiden nörttiesi pariin, vaan tulit tänne missä barbarismi kukoistaa.


572.Jos sä oletat, että tästä on nyt alkamassa joku sivistyssanoilla kyllästetty kamppailu filosofisista kysymyksistä, niin mulla on sulle uutisia: mitään ei ole alkamassa. Kuten sanoin aiemmin, tee ite oma teokses. Vaikka sitä kuinka kääntelis ja vääntelis, asia on lopulta niin yksinkertainen, että on ne, jotka tekee ja ne, jotka ei tee. Toivosin, että ihmiset uskaltas tehä filosofiaa pelkäämättä jäävänsä jonkun sivistyssanajyrän alle. On jopa turhanpäivästä tehä asioista monimutkasii monimutkasuuden vuoksi. Joo myönnetään, kyllä ne mua hieman kiehtoo, mut on paljon porukkaa, joita se knoppailu ja snobbailu sulkee pois.


573.Rehellisyys ja häpeämättömyys yhdessä on kova ase. Se antaa minimaalisen määrän vipuvartta hyökkääjälle.


574.Älä syytä ihmistä siitä, ettei se puhu kaikkien puolesta. Arvosta sitä siitä, että se puhuu edes jonkun puolesta.

575.Kun joku toinen tarpeeksi voimakkassanaisesti määrittelee sut ulkopuolelta, voit alkaa jopa käyttäytyä tuon määritelmän mukaan, mikäli oma juttus ei oo vielä riittävän vahvalla pohjalla.


576.Ihmisten on pakko olla mielenkiintosia. Siksi täytyy liiotella juttuja omissa puheissaan. Tämä koskee myös käärmeöljykauppiaita. Siksi täytyy herkutella niillä asioilla, jotka tuo yleisöä jutun ääreen. Oli ne sitten negatiivisia tai positiivisia asioita. Ne voivat myös vaikuttaa molemmilla tavoin vastaanottajaan, mut siitä myyjä ei välitä.

577.Pidätkö kiinni myrkyllisistä asioista, koska pelkäät menettäväsi elämästäsi jonkun ihmisen, jonka kaa tuo myrkky on teitä parhaiten yhdistävä tekijä?


578.Voi hitto, entä jos olenkin sukeltanu höpöhöpölandiaan ja jonkun pitäisi lyödä käsiä yhteen naamani edessä, jotta palaisin takas todellisuuteen? Siitä tulikin mieleeni tämä:
On dystopian julistajia ja utopian julistajia. Jo kauan sitten pölyttyneet Nostradamuksen teokset on kaivettu esille, ikäänkuin ne oikeesti pätisi tässä ajassa.


579.En pysty tässä vaiheessa lupaamaan tuleeko toista aforimiskokoelmaa. En jätä sitä kuitenkaan tekemättä kritiikin vuoksi. Teen sen, mikäli ilmaantuu lisää sanottavaa. Mut ei sekään haittaa, vaikkei ilmaantuisi, itselleni se kertoisi jotain olennaista tämän teoksen kattavuudesta. Ensimmäinen teoksen tekeminenhän on sisällöllisesti aina helpointa siinä mielessä, että sen voi vähän niinku "läväyttää." Toista teosta tehdessä joutuu jo miettimään erilaisia tyyliseikkoja ja vertailee uutta sisältöö jatkuvasti edelliseen teokseen.

580.En karsisi tätä sisältöä enää tässä vaihees sillä perusteella, ettei se olisi tieteellisesti oikeaoppista. Ihan oma sektorinsa on olla tunteellisesti oikeaoppista, jota tieteellisesti oikeaoppiset ei saa kuriin millään. Ihmiset fanittaa tunnepurkauksia edelleen ja aina, joka pakottaa tieteellisesti oikeaoppiset puremaan hammasta yhteen. Muutenkaan kaikki asiat ei tapahdu järkilähtöisesti. Asioita tapahtuu myös suoraan tunnelähtöisesti. Koska joku juttu tuntuu hyvältä, koska joku juttu on kivaa. Aivan kaikkeen ei kannata odottaa edes perusteluja. Se, että lähetään pelaa futista pihalle, niin ei siinäkään oikeestaan ole yhtään mitään järkee. Siellä voi rikkoo vaikka polvensa. Kannattaa höllätä siitä kuvitelmasta, että kaikessa pitäs olla kokoajan joku järki taustalla.

581.Yksikään vitun kustantaja ei kusauta mun muroihin. Kun kustannan nämä aforismit itse, tiedän sihtin olevan kohillaan.

582.Sigma-uros ei ole mikään tavoiteltava tila. Vaikka sigma-uros onkin itsenäinen ja vahva. Se ei silti ole todellakaan mikään viisastumisen päätepiste tulla sellaiseksi, se on iha höpöpuhetta. Lopettakaa jo tuo paskajauhanta. Se on vain yksi luonne ja sen määritelmä kaikkien muiden joukossa. Sigmat ovat omistautuneita intohimolleen ja hyviä olemaan yksin, mutta taidossa olla yksin ei ole mitään kadehdittavaa. Oikeestaan se menee niinpäin, että on ihailtavaa olla huono siinä. Nuo toistensa pariin hakeutuvat ihmiset osaa tehdä itselleen seuraa ja saavat paljon mahdollisuuksia vaikuttaa toisiinsa. Meidän ajassamme "taito olla hyvä kumppani", on se todellinen taito, ei mikään yksin hölötys ja pönötys. Jokatapauksessa jos on käynyt niin, että oletkin sigma, niin sitten mennään sillä. Tärkeintä on sellaisena tyyppinä valjastaa vahvuutensa, inspiroida toisia ja osata elää oman luonteensa kaa parasta mahollista elämää, eikä jäädä älynsä vangiksi.


583.Se, että teen tällaisia kirjoitelmia, on yhtä aikaa todella kaunista ja yhtä aikaa todella surullista. Osa minusta haluaisi olla iha tavallinen hyvätuloinen perheenisä ilman mitään kyseenalaisia ajatuksia tai tarvetta ilmaista niitä. Voisin olla lähempänä sitä, kuin tätä sosiaalisena kummajaisena olemista. Aina on se riski, että aika loppuu kesken ja kaikki meni päin vittuu. Jos sittenkin käy niin, että tämä eletty aika jonain päivänä alkaa tuntumáan lähinnä menetetyltä ajalta. Aika on nimittäin armoton kaveri. Entä jos ois sittenkin pitäny laittaa se perhe pystyyn? Mutta on tässäkin jotain kaunista. Kun sanoin niin, kyllä sitäkin todella tarkoitin. Meni asiat lopulta miten meni, on paras ennen vääjämätöntä loppua ajatella, että teki hyvän reissun.

584.En tiedä onko uudelleensyntymistä olemassa, mut jos on ja saat minut lapseksesi, ni good luck with that!


585.En tiedä onko se kehu vai haukku, jos nää lauseet on mahdollisesti jollekin niin sanottua sakeaa settiä. Ne ei varmaan kuuluisi olla, koska olen kouluttamaton hampuusi.


586.Tämä Avant-garde sitaattivihkoni kustantaa pari markkaa, saatavilla myös virtuaalitodellisuudessa.


587.Läppä menee diipiksi, mut välillä mietin onko elämä käsikirjotettu jo valmiiksi jopa luonteeni muutoksia myöten ja mun pitää elää se läpi hetki kerrallaan. Mietin myös, onko tää elämänpolku deterministinen. Mun on vaikee uskoo, etteikö jotkut ihmiskohtaamiset tai kohtaamatta jäämiset olisi sattumaa. Jos vaikka Onnibus peruukin vuoron ja en ostakaan päivälle korvaavaa junalippua kohteeseen. Saan väkisin erilaisen päivän kuin suunnittelin. Oli miten oli, en tunne mitää kielteistä reaktiota "sattuma" termistäkään tässä yhteydessä. Voi olla niinkin, että se "sattuma" tarkottaa elämää. Sen lisäksi vahinkoja sattuu, mitä ikinä se sitten meinaakaan. Ilman vanhempiesi kohtaamista, sua ei olisi sun näkösenä eli toisin sanoin, sua ei olisi. Musta ois tylsää tietää etukäteen oma kohtalo, sillä tässä seikkailussa jännitys perustuu tietämättömyyteen.

588.Jostain tosi korkeesta perspektiivistä katsottuna osa näistä jutuista on peräsin alemmalta mielipohjaiselta tietosuudentasolta, jossa tunnetason ilmentymät pääsee paljolti vielä vaikuttamaan ajatuksiin ja sydäntietosuudentasolla vasta lepäämme rauhaisassa elämänvirrassa vapaina näistä kahleista. Koska tosiasiassa tilanne on kuitenkin toistaiseksi se, ettei suurin osa ihmisistä elä missään sydäntietoisuustasoilla, voin heittää aika vapaasti nämä juttuni ilman, että mua haukutaan täydeksi idiootiksi.

..Pakko tosin sanoa inhimillisten tunteiden puolustukseksi se, että kun se suru vaikka menetyksestä iskee, niin kieltämättä tuntuu suorastaan mahdottomalta nähdä omassa ihmisyyden kokemuksessani se tilanne, ettei se tuntuisi miltään. Ehkä se on sydäntietosuuden puutetta, ehkä ei, vaikee sanoo. Mutta on tässä ihmiskokemuksessa paljon sellasia piirteitä, mitä on yksinkertasesti erittäin vaikee katsoa korkeasta näkövinkkelistä ilman, etteikö ne tuntus joltain. Ja jos kerran meidän ultimaattinen tavote olisi päästä niin syvään sydämen rauhaan, ettei mikään tunnu miltään tämän elämän aikana, niin voin sanoa jo valmiiksi, että se taitaa olla liki mahdotonta ja pakottamalla se ei tule onnistumaan. Mutta sovitaanko niin, ettei se haittaa?

589.Jokaisen suurmiehen takana on aina nainen. Enkä ole mikään poikkeus. Rakas Timea, olisitpa vain mun. Se oli elämäni paras puolituntinen. Sä sait taas tuntumaan hyvältä sen, että oon mies. Oli helvetin ihanaa tuntea olevansa mies. Sitä kuitenkin suurin osa miehistä haluaa, vaikkei ääneen sitä sanokaan. Mul on iha vitun ikävä sua. Kaikki on iha perseestä ku oot jossain vitun Lozornossa. Rakkaani, mä en edes tiedä, tiedätkö sä, miten paljon sä annoit mulle.

590.Vaikka osa näistä jutuista voi jollekin yksilölle mennä yli hilseen ollen totaalista lyyristä sekamelskaa, on hyvä muistaa yksi asia. Totuus on yksinkertaisempi kuin uskommekaan. Lopulta elämä voittaa.